
Kantalahtelaisessa ravintolassa illallisella. Kuvassa lisäkseni Kaarina Soppela ja oikealla molemmat mummini, Else Kaisanlahti ja Marjatta Kaisamatti.

Vienanlahden rannalla, muutama kilometri Kantalahden kaupungista eteenpäin.
Vierailumme Venäjälle sattui mielenkiintoiseen aikaan. Suomen ja Venäjän suhde on noussut keskusteluun Georgian tapahtumien myötä. Kokoomuksen riveistä vaaditaan jälleen Suomen liittymistä Natoon. Neuvostoliitto samoin kuin tsaarin Venäjä tekivät Suomelle paljon korvaamatonta vääryyttä. Sitä ei pidä milloinkaan unohtaa. Mutta järkevää ei ole lietsoa vihaa itäistä suurvaltaa kohtaan.
Maailmanpolitiikassa oikeudenmukaisuus riippuu usein siitä, kenen kannalta asiaa katsotaan. Maailmanpolitiikka on vahvemman oikeutta. Suurvallat ovat herkkiä omien intressiensä ollessa kyseessä, niin Venäjä kuin Yhdysvallatkin. Suomenlahden pohjukassa sijaitsee Pietarin kaupunki, jossa on asukkaita lähes yhtä paljon kuin koko Suomessa yhteensä. On selvää, että Venäjällä on huomattavia turvallisuusintressejä lähialueillamme ja jäsenyytemme Natossa ei ole sille neutraali kysymys.
Mitä jos Suomi, vaikkapa presidentti Niinistön johdolla, olisi liittynyt Naton jäseneksi ja Georgiakin olisi ollut Naton jäsen sotatoimien syttyessä? Joku voi sanoa, että ei silloin sotatoimia olisi tullut. Mutta mitä jos? Tähän kysymykseen on oltava Nato-intoilijoiden valmiita vastaamaan. Jos Suomi ajautuisi jonkun sotilasliiton jäsenenä sotaan Venäjää vastaan, olisi se katastrofi maallemme. Yhdentekevää, kuka sellaisen sodan voittaisi, Suomi olisi siinä joka tapauksessa häviäjä. Suomen ja Venäjän historia, kulttuuri ja poliittinen järjestelmä ovat erilaiset – silti meidän on oltava hyvissä väleissä itäisen naapurimme kanssa. Moskova on aina lähempänä kuin Bryssel.
Vaikka olen monessa asiassa ollut tyytyväinen porvarihallituksemme työhön, sanon suoraan: toisin kuin Kokoomuksen ulkopoliittinen ajattelu, presidentti Tarja Halosen ja pääministeri Matti Vanhasen linja on maltillinen ja tosiasioihin perustava. Vaikka EU-maissa kuinka hallitus olisi todellinen vallankäyttäjä ja presidentti keulakuva, niin Suomen asema on poikkeuksellinen ja sen järjestelmää ei tulisi hetkellisten poukkoilujen takia muutella. Presidentti säilyköön jatkossakin ulkopolitiikan johtajana!
Vielä loppuun vaalikuulumisia. Tänään on tasan kaksi viikkoa kunnallisvaaleihin. Tänään Kemijärven Keskusta on saanut jälleen kaksi uutta ehdokasta, joten ehdokasmäärä on noussut 31:een. Kumpikaan heistä ei ole valtuutettu, toinen on ollut ehdokkaana kerran aikaisemmin ja toinen ei kertaakaan. Viimeksi ehdokkaita oli Keskustalla 38, ja se raja on ylitettävä. Kemijärvi tarvitsee uusia voimia, jämeriä, itsenäiseen ajatteluun kykeneviä ihmisiä. Uskon, että sellaisia ovat myös tänään ehdokkaaksi tulleet. Vielä ehtii mukaan, toivon kemijärveläisten tarttuvan haasteeseen. Kotiseudun kehittäminen on palkitsevaa työtä.