Kävin viikonloppuna Venäjällä, Vienanmeren rannalla Kantalahdessa. En ole ennen käynyt tuossa Kemijärven ystävyyskaupungissa, joten olikin jo korkea aika. Matka oli varsin mielenkiintoinen, joskin aikataulu oli kiireinen, kun käytiin monissa paikoissa. Tulkkinamme toimi kaksi suomen kielen taitoista venäläistä rouvaa, jotka käyttivät meitä mm. lastenkodissa ja Kantalahden museossa. Oli varsin opettavaista nähdä, millaista elämänmeno on rajan toisella puolella, maantieteellisesti melko lähellä meitä ja samoilla leveysasteilla.

1890280.jpg
Kantalahtelaisessa ravintolassa illallisella. Kuvassa lisäkseni Kaarina Soppela ja oikealla molemmat mummini, Else Kaisanlahti ja Marjatta Kaisamatti.

1890283.jpg
Vienanlahden rannalla, muutama kilometri Kantalahden kaupungista eteenpäin.


Vierailumme Venäjälle sattui mielenkiintoiseen aikaan. Suomen ja Venäjän suhde on noussut keskusteluun Georgian tapahtumien myötä. Kokoomuksen riveistä vaaditaan jälleen Suomen liittymistä Natoon. Neuvostoliitto samoin kuin tsaarin Venäjä tekivät Suomelle paljon korvaamatonta vääryyttä. Sitä ei pidä milloinkaan unohtaa. Mutta järkevää ei ole lietsoa vihaa itäistä suurvaltaa kohtaan.

Maailmanpolitiikassa oikeudenmukaisuus riippuu usein siitä, kenen kannalta asiaa katsotaan. Maailmanpolitiikka on vahvemman oikeutta. Suurvallat ovat herkkiä omien intressiensä ollessa kyseessä, niin Venäjä kuin Yhdysvallatkin. Suomenlahden pohjukassa sijaitsee Pietarin kaupunki, jossa on asukkaita lähes yhtä paljon kuin koko Suomessa yhteensä. On selvää, että Venäjällä on huomattavia turvallisuusintressejä lähialueillamme ja jäsenyytemme Natossa ei ole sille neutraali kysymys.

Mitä jos Suomi, vaikkapa presidentti Niinistön johdolla, olisi liittynyt Naton jäseneksi ja Georgiakin olisi ollut Naton jäsen sotatoimien syttyessä? Joku voi sanoa, että ei silloin sotatoimia olisi tullut. Mutta mitä jos? Tähän kysymykseen on oltava Nato-intoilijoiden valmiita vastaamaan. Jos Suomi ajautuisi jonkun sotilasliiton jäsenenä sotaan Venäjää vastaan, olisi se katastrofi maallemme. Yhdentekevää, kuka sellaisen sodan voittaisi, Suomi olisi siinä joka tapauksessa häviäjä. Suomen ja Venäjän historia, kulttuuri ja poliittinen järjestelmä ovat erilaiset – silti meidän on oltava hyvissä väleissä itäisen naapurimme kanssa. Moskova on aina lähempänä kuin Bryssel.



Ulkoministeri Stubb nauttii vielä kuherruskuukauttaan median kanssa. Hän on se moderni, raikas tuulahdus suuresta maailmasta. Halonen taas pyritään tietyissä uutisoinneissa leimaamaan vanhaksi ja väsyneeksi jäänteeksi Kekkosen ajalta, jossa presidentin vallasta pidetään kiinni taantumuksellisesti. Suomalaisten poliitikkojen soisi kuitenkin muistavan, että historia opettaa ja maantieteelle emme voi mitään. Kokoomus on panostanut näyttäviin mainoskampanjoihin ja Kokoomusnuoret näyttävät melkein kaiken kalentereissaan, mutta kaiken mediasirkuksen keskellä puolue tuntuu unohtaneen Suomen historian kalliit opetukset, vaikka puolueen riveistä nousi aikanaan suuri ulkopoliitikkomme, kunnioitettu ja rakkaassa muistossa elävä presidenttimme J.K. Paasikivi. Paasikiven-linjan ansiosta Suomi säilyi itsenäisenä itäisen suurvallan naapurina – ja pysyi niin länsimaisena maana kuin se meille on mahdollista.

Vaikka olen monessa asiassa ollut tyytyväinen porvarihallituksemme työhön, sanon suoraan: toisin kuin Kokoomuksen ulkopoliittinen ajattelu, presidentti Tarja Halosen ja pääministeri Matti Vanhasen linja on maltillinen ja tosiasioihin perustava. Vaikka EU-maissa kuinka hallitus olisi todellinen vallankäyttäjä ja presidentti keulakuva, niin Suomen asema on poikkeuksellinen ja sen järjestelmää ei tulisi hetkellisten poukkoilujen takia muutella. Presidentti säilyköön jatkossakin ulkopolitiikan johtajana!

Vielä loppuun vaalikuulumisia. Tänään on tasan kaksi viikkoa kunnallisvaaleihin. Tänään Kemijärven Keskusta on saanut jälleen kaksi uutta ehdokasta, joten ehdokasmäärä on noussut 31:een. Kumpikaan heistä ei ole valtuutettu, toinen on ollut ehdokkaana kerran aikaisemmin ja toinen ei kertaakaan. Viimeksi ehdokkaita oli Keskustalla 38, ja se raja on ylitettävä. Kemijärvi tarvitsee uusia voimia, jämeriä, itsenäiseen ajatteluun kykeneviä ihmisiä. Uskon, että sellaisia ovat myös tänään ehdokkaaksi tulleet. Vielä ehtii mukaan, toivon kemijärveläisten tarttuvan haasteeseen. Kotiseudun kehittäminen on palkitsevaa työtä.