Eduskunta keskusteli tänään pitkään Ukrainan tilanteesta. Aihe puhuttaa paljon tavallisia kansalaisia, luultavasti myös sellaisia, jotka eivät kovin paljon yleensä seuraa maailman tapahtumia.

On ymmärrettävää, että Ukrainan tapahtumat koskevat myös meitä suomalaisia. Moni pohtii, mikä on Suomen asema nykyisessä kansainvälisessä kriisissä.

Olemme saaneet Suomessa elää rauhan aikaa kokonaisen ihmisiän. Parin viikon kuluttua tulee 70 vuotta jatkosodan päättymisestä. Sen jälkeen käytiin vielä Lapin sota, joka hävitti perusteellisesti monta kaupunkia ja kylää omassa kotimaakunnassani.

Rauhan rajoillemme on taannut ennen kaikkea vahva maanpuolustustahto ja taitava ulkopolitiikka, jota on kutsuttu myös puolueettomuuspolitiikaksi. Suomalaisten sotilaiden uroteot ja Suomen kansan yksimielinen puolustustahto loivat sille pohjan. Eihän puolueettomuudella ole mitään arvoa, jos ei ole armeijaa ja kansaa, joka sitä puolustaa. Sodan jälkeen Neuvostoliitto näki, ettei tänne voi noin vaan riemukulkueessa marssia – ja alkoi ymmärtää, että taloudellisesti ja henkisesti kukoistava Suomi on myös heidän etunsa. Uskon, että monet taloudelliset edut, jota idänkauppa meille toi, perustuvat juuri asemaamme idän ja lännen välissä.

Erästä tosiasiaa nykyinenkään kriisi ei voi muuttaa. Vaikka olemmekin EU:n jäseniä, on meidän harjoitettava edelleen kansallista, aktiivista ja kahdenvälistä ulkopolitiikkaa, erityisesti toisiin Pohjoismaihin, veljeskansaamme Viroon sekä suureen itäiseen naapuriimme Venäjään ja myös maailman johtavaan suurvaltaan, Yhdysvaltoihin. Oli erittäin viisasta, että Suomen presidentti Niinistö kävi tapaamassa Venäjän presidenttiä ja muistutti oikeudestamme omaan ulkopolitiikkaan. Itsenäisten valtioiden valtionpäämiesten on aina voitava tavata ja keskustella vaikeistakin kysymyksistä.

Venäjän nykyisen hallinnon suurimpana ansiona on pidetty Venäjän vakautta. Suomelle Venäjän vakaus on erittäin tärkeä asia. On ymmärrettävää, että viime kuukausien tapahtumat ovat saaneet monet suomalaiset pohtimaan myös omaa asemaamme ja turvallisuuttamme.

Kuitenkin – vaikkemme tietenkään hyväksy kaikkea mitä Ukrainassa parhaillaan tapahtuu – on syytä muistaa, että Ukrainan ja Suomen asema eivät ole verrannollisia toisiinsa nähden. Pohtia voi sitäkin, että ovatko kaikki lännen toimet olleet omiaan estämään kriisin syntymistä. Olisiko ollut syytä edistää rauhallisempaa vallanvaihtoa Ukrainassa? Myös Venäjän turvallisuusintressit ja Ukrainan venäläisväestön asema on vakavasti huomioitava.

Suomen paikka on tietysti arvojen ja historiansa puolesta lännessä. Meillä on länsimainen arvopohja ja kulttuuri. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän olisi lähdettävä esittämään omia mielipiteitämme ja tuomioitamme kaikkiin maailmalla sattuviin selkkauksiin. Suomen rooli maailman suurella näyttämöllä tulisi olla lääkärin eikä tuomarin rooli.

Kunnioitettu presidentti Paasikivi opetti Suomen kansalle, että suurvallat toimivat oman logiikkansa mukaan. Sitä, mitä me kutsumme kansainväliseksi oikeudeksi, noudatetaan hyvin harvoin kaikkein suurimmissa kansainvälisissä kysymyksissä. Suurvallat ovat hyvin tarkkoja asemastaan ja arkoja kunniastaan. Tätä meidän pienissä maissa on usein vaikea käsittää.

On helppo puhua kirkkain äänenpainoin kansainvälisestä oikeudesta ja sen rikkomisesta. Tässäkin täytyy muistaa Paasikiven sanat: "Kansainvälistä oikeutta ei ole koskaan noudatettu ensimmäisen asialuokan kysymyksessä. - Niitä noudatetaan etupäässä etikettikysymyksissä!" Pienellä maalla ei ole mitään käräjäoikeutta, jossa se voi ajaa kannetta suurvaltoja vastaan.

Siksi kansainväliset kriisit, olletikin jos suurvallat ovat niihin osallisia, joudutaan ratkaisemaan ensisijaisesti muilla tavoin kuin kansainväliseen oikeuteen vetoamalla.

Paasikivi opetti myös, että ulkopolitiikka on hyvin vakava asia ja sitä on taidolla harjoitettava. On ymmärrettävää, että Nato-jäsenyyden kannatus on lisääntynyt viime aikoina, ainakin hetkellisesti. Ajoittain tuntuu, että kansaa suorastaan pelotellaan Naton kannattajaksi. Kuitenkin on niin, että jos ulkopolitiikkamme perustekijöissä katsottaisiin tapahtuneen olennaisia muutoksia, niin johtopäätökset niistä on tehtävä perusteellisen harkinnan pohjalta eikä sanomalehtiotsikoiden kiihottamina ja suurten tunnekuohujen vallitessa.