"Ei muuta kunniaa, kuin kuulla kummultansa sun kuusiesi kuiskintaa, kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon."

Menin kerran lapsena erään vanhan lotan kanssa sankarihautausmaalle. Kun olisin vain jatkanut kävelyä, nainen pysäytti hauta-alueen reunalle ja sanoi: Kuvittele, että jokaisen kiven takana seisoo mies. Miten vahva tämä kansa olisi, jos he olisivat saaneet elää ja rakentaa työllään tätä maata ja tehdä lapsia vahvistamaan tätä maata.

Sankarivainajiemme muisto ei koskaan häviä. Tämän maan vapaus on verellä lunastettua. Se velvoittaa jokaista sukupolvea omana aikanaan puolustamaan ja kehittämään Suomen kansan vapautta, olemassaoloa ja kulttuuria.

Näinä päivinä, jolloin koronaepidemia koettelee Suomea ja koko maailmaa, meidän tulee muistaa tämän maan puolesta aiemmin annettuja uhreja. Toistaiseksi ainakin olemme päässeet noihin päiviin verrattuna vähällä. Nytkin meiltä vaaditaan sinnikkyyttä, uhrimieltä, yhteisvastuun tuntoa ja itsensä kieltämistä.

Olen ollut tammikuusta alkaen työssä valtiovarainministeriössä. Olen ehtinyt jonkun verran käydä läpi näinä kuukausina tullutta kansalaispalautetta. Ihmisten huoli ja hätä on ymmärrettävää. Kuitenkin joskus tuntuu, että katsomme tätä vaikeaa aikaa liiaksi vain itsemme ja oman lähipiirimme kautta. Toisten mielestä kaikki rajoitukset pitäisi purkaa heti ja toisten mielestä kaikkien pitäisi istua karanteenissa rokotteen keksimiseen saakka. Päättäjien on kuitenkin tehtävä päätökset kokonaisharkinnan pohjalta. Virheitäkin on varmasti tehty ja niiden perkaamisen aika tulee kyllä. Mutta kun jokainen tekee oman osansa ja noudattaa välimatkaa ja hygieniaa ym. koskevia ohjeistuksia tunnollisesti ja auttaa näinä aikoina eri tavoin apua tarvitsevia lähimmäisiään, niin selviämme tästä kansakuntana sitä vahvemmin.