Pekka Puupää -elokuvassa haaveiltiin, mitä tehtäisiin, jos saisi paljon rahaa. Pätkä lauloi:

"Ranskaan minä menisin, jos miljoonan mä saan. / Napoleonin haudalle menisin lausumaan: / 'Pieni olit sinäkin, on tässä kuoma sun.' / Tämän minä tekisin, jos miljoona ois mun."

Minä olen jonkun verran pidempi kuin Napoleon vainaja oli. Mutta matkalla Pariisin lentokentälle nousi ajatus tulla monen vuoden tauon jälkeen katsomaan tätä mahtavaa sarkofagia, jonka sisälle on kätketty niin syviä jälkiä maailmanhistoriaan jättäneen miehen maalliset jäännökset.

Suuruus ei merkitse aina hyvyyttä tai oikeassa olemista. Napoleonin monet teot olivat kuitenkin oikeita, koulujärjestelmästä isorokon joukkorokotuksiin ja lakikokoelmaan, joka on yhä monen maan oikeusjärjestelmän perustana. Maailmanhistorian kulkua hän muutti tavalla, jota on vaikea heti edes hahmottaa. Esimerkiksi Ranskan Louisianan myyminen Yhdysvalloille - koska hän näki, ettei Ranska kykene sitä lopulta kunnolla hoitamaan - merkitsi Amerikan perustan luomista supervallaksi. Mutta hänen sodillaan oli hirvittävä inhimillinen hinta ja hänen oma kohtalonsa oli joutua vangiksi surkealla St. Helenan saarelle (josta ei Afrikan tähdessäkään pääse pois, jos laatasta löytyy siellä rosvon kuva).

Myös Suomen nykyisen olemassaolon pohjalla on Napoleonin Tornionjoelle (muitakin vaihtoehtoja oli Kalixjoesta Kemijokeen) piirtämä viiva ja lupaus Aleksanterille - "Tuohon asti." Samoin on Ruotsin nykyinen kuningassuku hänen valitsema, olihan ensimmäinen Bernadotte-kuningatar hänen vanha tyttöystävänsä.

"Kaikki on piinaa, koska ihmiset, joiden kanssa elän ja tulen aina elämään, eroavat minusta yhtä paljon kuin kuu auringosta", kirjoitti 17-vuotias Napoleon.

Levätköön hän, ihmiskunnan suurimpiin kuuluva, rauhassa. Ottakoon jälkimaailma oppia hänen teoistaan, niin hänen ansioistaan kuin virheistään.