Kirkolliskokouksessa 5.11.2024 pitämäni puheenvuoro koskien Espoon hiippakuntavaltuuston aloitetta uuden virsikirjan valmistelun aloittamisesta.
* * *
Arvoisa puheenjohtaja,
Musiikin voima kristillisen uskon ja tradition siirtämisessä on valtavan suuri. Virsien sanat ja sävelet ovat antaneet tälle kansalle voimaa ja lohtua kestämään sodat, vainot, köyhyydet ja sairaudet. Olen usein muistellut isomummiani, joka ehti haudata neljä omaa lastaan ja jonka elämä oli muutenkin tragedioita täynnä. Silti hän käveli pystypäin ja lauloi navettapolulla, usein kyynelten lävitse: "Käy yrttitarhasta polku..."
Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että kun aloitteessa viitataan nykyisen virsikirjan käyttöön ottamiseen vuonna 1987, niin mehän kuitenkin olemme alle 10 vuotta sitten otimme käyttöön virsikirjan lisävihon, jossa on 79 virttä. Samoin ruotsinkieliseen virsikirjaan lisättiin muistaakseni vielä enemmän uusia virsiä. Luulen, että tässä lisävihon valmistelutyössä otettiin huomioon paljon niitä näkökulmia, mitä tässä hiippakuntavaltuuston esityksessä tuodaan esille.
En jyrkästi vastusta, jos täällä laajasti katsotaan, että teologiset ja käytännölliset syyt puoltavat uuden virsikirjan tekemistä, mutta muistutan, että siinä on kyllä todella suuri työ ja se vie myös resursseja, jotka ovat sitten jostakin muusta pois. Täällä on jo monia isoja hankkeita vireillä, kuten aiemmissa pykäläkohdissa on käsitelty.
Toivon joka tapauksessa pohdittavan myös, löytyykö muita tapoja kirkon musiikkielämän kehittämiseksi kuin kokonaisen uuden virsikirjan tekeminen. Toki tulevaisuudessa virsikirjan muodot voivat olla erilaiset kuin nykyään, se voi elää, kuten edustaja Kemppainen tuossa visioi.