Tänään tuli kuluneeksi 225 vuotta siitä, kun Lapin profeetaksi ja Pohjolan pasuunaksi kutsuttu tuleva Karesuvannon ja Pajalan kirkkoherra, Lars Levi Laestadius, syntyi Ruotsin Lapissa, Arjeplogin kunnan Hornavanjärven rannalla, pienessä, köyhässä mökissä erämaiden keskellä. Vaikka vuosisadat ovat kuluneet, on tämän miehen toiminta jättänyt lähtemättömät jäljet Pohjolaan ja laajemmallekin.
Laestadiuksesta tulee useimmille ihmisille mieleen tietysti lestadiolaisuus ja yleensä sen suurin herätysliike, vanhoillislestadiolaisuus. Tämän liikkeen vaikutus maamme ja etenkin Pohjois-Suomen hengellisessä elämässä on ollut voimakas. Kuitenkin Lars Levi Laestadiuksen uskonkäsityksiä ja henkistä perintöä kokee vaalivansa moni muukin liike. Muiden joukossa myös lestadiolainen uusheräys, joka on oman kotipitäjäni vanha herätysliike ja jonka toiminnassa olen itsekin jonkin verran mukana. Uusheräys syntyi 1800-luvun lopulla nimenomaan pyrkimyksistä etsiä alkuperäistä Lars Leevin opetusta. Laestadiuksen vaikutus ulottuu kuitenkin laajemmalla kuin erilaisiin lestadiolaisiin liikkeisiin, sen merkitys yleensä Lapin ja Pohjois-Suomen elämänmenoon ja ihmisten arvomaailmaan sukupolvien ajan on mitä syvällisin. Tämä tulee ilmi hyvin esim. Kalle Päätalon tuotannossa.
Muistan kuulleeni, että Laestadius ei olisi toivonut, että kukaan nimittää itseään lestadiolaiseksi, sillä "en minä teitä vapauttanut, vaan Kristus". Joku tutkija voisi tietää, onko muistikuvani oikea. Joka tapauksessa ajattelen, että vaikka Laestadius oli ihminen virheineen siinä kuin me muutkin, niin hänen toimintansa kautta syntynyt herätys oli suureksi siunaukseksi Lapille, kun viinavirrat tyrehtyivät ja käräjäriidat loppuivat, ja tilalle syttyi elävä usko, näky Golgatan ristille ja Vapahtajan verisiin haavoihin. Laestadiuksen osana oli maailman pilkka ja häväistys, kuten se yleensäkin on kristittyjen osana kaikkina aikakausina. Ja tulevat vuosisadat ovat osoittaneet monet hänen profetiansa tosiksi.
Ote Laestadiuksen saarnasta joulupäivänä 1845:
"Älä ajattele, murheellinen sielu, että sinä olet hyljätty, vaikka se hengellinen susi tulee niin kuin kiljuva jalopeura, ja näyttää sinulle hampaitansa ja uhkaa sinun sielusi repiä kappaleiksi yhdellä haukkaamisella. Sillä se on juuri tämä hengellinen kilvoitus ja hirmuinen sota, josta sinä mahdat arvata, että sinä olet oikealla tiellä. Sinä olet ristin kantamassa murheen laaksossa. Eihän perkele vaivaa niitä ollenkaan, jotka ovat hänen omansa. Kyllähän ne ovat aina iloiset. Ei niillä ole ikävä koskaan, mutta juuri harvoin, koska viina ja tupakka loppuu. Ja koska he saavat viinaa ja tupakkaa, niin he ovat taas iloiset.
Mutta kristityitten kanssa se koettaa vihollinen oikein taistella. Ei hän sen tähden voita paljon uhkauksillansa, vaikka hän kiskoo ja raataa omantunnon hellimmät paikat ja tekee sydämen oikein araksi. Kyllä ne haavat sentähden paranevat, niin pian kuin Sieluin Parantaja tiputtaa muutamia armonpisaroita niihin haavoihin. Juuri puoliyön aikana, koska kuoleman mustat varjot häilyvät joka kantilta, aukenee taivas äkkiä, yksi ihmeellinen kirkkaus ympäri valaisee sinun pimeän sielusi, ja yksi taivaallinen sanansaattaja, joka paistaa niin kuin aurinko, tulee alas taivaasta. Minä, sanoo hän, minä ilmoitan murheellisille sieluille suuren ilon: 'Tulkaa katsomaan, vastasyntynyt lapsi makaa seimessä.' Ja koska sinä menet sinne, niin se ihantelee sinulle. Mikäs lapsi se on, joka makaa tallissa luontokappalten keskellä? Se on sinun Vapahtajasi."