Tietääkseni ainakaan siltä ajalta, kun meillä on ollut luotettavaa väestökirjanpitoa, ei Kemijärvellä kukaan ole elänyt tätä vanhemmaksi. Yrjö Jaakkolan leski Briitta on merkitty kuolleen 105-vuotiaana v. 1711, mutta asianomaisen syntymäpäivästä ei ole luotettavaa tietoa. Nykyaikana on toki useita kemijärveläisiä elänyt yli satavuotiaaksi, mm. monien tuntema kostamolaisemäntä Junttilan Alli eli 101-vuotiaaksi ollen täysissä henkisissä voimissaan vielä viimeisinä elintunteinaan.

Sauli seurailee edelleen Kemijärvellä maailman menoa ja odottaa lokakuussa vietettävää 106-vuotispäiväänsä.

Saulin suvussa on ollut monia iäkkäitä, etenkin kun huomioi entisaikojen keskimääräisen eliniän. Hänen isänsä, Kemijärven kunnalliselämän ja myös uusheränneen lestadiolaisuuden paikallisiin johtohahmoihin kuulunut K. E. Kaisamatti eli 85-vuotiaaksi ja äiti Ester o.s. Hannuniemi eli 92-vuotiaaksi, vaikka molemmilla oli vaikeita sairauksia. Isänisä eli 91-vuotiaaksi ja isänisän isä 97-vuotiaaksi. Saulin sisaruksista sen sijaan kukaan ei ehtinyt edes 90-vuotiaaksi. Vanhimmiksi elivät kolme sisarta, 89 v., 78 v. ja 62 v., jokainen heistä meni syöpään, samoin yksi veljistä vain 48-vuotiaana. Toinen veli kuoli 44-vuotiaana keuhkotautiin, samoin toinen sisar parikymppisenä ja yksi sisar menehtyi nuorena synnytykseen.

Sauli ei anna vastausta pitkän iän salaisuuteen, tosin myöntää, että geeneillä on ollut osuutta, mutta myös monipuolisella ruokavaliolla ja säännöllisellä liikunnalla. Erityisen tärkeänä hän pitää sitä, että pysyy tupakasta erossa. Sauli poltti vähän sota-aikana, mutta lopetti sen sodan jälkeen. Ei tosin terveyden takia, vaan tyhjän rahanmenon vuoksi, mutta nyt kun tupakan vaarallisuus ymmärretään, niin hän arvelee, ettei olisi tupakkamiehenä varmaan jaksanut näin pitkää ikää.