Ennakkoäänestys alkaa huomenna. Aina kannattaa äänestää. Jotkut ovat kysyneet, että onko minulla henkilökohtaisia tuntemuksia ehdokkaana olevista henkilöistä. Valitettavasti olen niin mitätön tekijä Suomen politiikassa, ettei minulla tietenkään ole takana yhteistyötä useimpienkaan ehdokkaiden kanssa. Joitain muistoja tässä nyt kuitenkin jaan. Toisten kertomia juttuja ja juoruja toki olen kuullut, mutta jääköön ne levittämättä eteenpäin.

* * *

Presidentti Sauli Niinistön puhetta olen pari kertaa käynyt yleisötilaisuudessa kuuntelemassa, mutta emme ole koskaan sanoja vaihtaneet. Jenni Haukiota olen kerran kätellyt Rovaniemellä, kun eräs kokoomuspoliitikko esitteli meidät.

Matti Vanhasen olen tietysti Keskustan tilaisuuksissa tavannut lukuisia kertoja, mutta en ole sen kummempaa yhteistyötä hänen kanssaan tehnyt. Muistan, kun Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan pääministerin paikalta ja Matti Vanhanen tuli tilalle. Pahalta tuntui, koin että Anneli jätettiin Keskustassa yksin. Jotkut lohduttivat minua, että "onhan se Matti sentään raittiusmies niin kuin sinäkin." - Julkisuuden kautta Matista syntyi kuva harmaasta änkyttäjästä, joten yllätyin ensimmäistä kertaa Keskustan eräässä järjestötapahtumassa, miten terävän ja innostavan puheen hän piti. - Mainittakoon Matin kunniaksi, että hän aina kohdatessa tervehtii minua, toisin kuin moni muu keskustavaikuttaja.

Tuula Haataisen kanssa satuin kerran Kuntaliiton seminaarissa samaan ryhmätyöryhmään, jossa suunniteltiin tulevaisuuden kuntaa. Minulle jäi ihan ystävällinen kuva hänestä henkilönä tuon kohtaamisen perusteella.

Merja Kyllösen, Pekka Haavisto, Laura Huhtasaaren ja Nils Torvaldsin kanssa minulla ei ole ollut kontakteja.

Paavo Väyrysen kanssa olen tehnyt yhteistyötä yli 10 vuotta politiikan ja teatteritaiteen parissa. Tapasin hänet ensimmäisen kerran vuonna 1996, 12-vuotiaana. Jo ukkini isä oli häntä ollut tukemassa vuoden 1970 vaaleissa. Puoluepoliittisesti tiemme ovat eronneet, ystävyys silti säilyy. Paavosta voisin kirjoittaa kirjan, on mahdotonta tiivistää tähän muistoja. Siksi kerron vain yhden häneen liittyvän kokemuksen. Eräässä puoluekokouksessa seurasin vierestä, kun eräs mummo tuli juttelemaan Vuokko Väyrysen, nyt pian 50 vuotta Paavon kanssa yhteistä elämää jakaneen naisen kanssa. He keskustelivat ajankohtaisista asioista ja sitten tämä mummo kysyi Vuokolta: "Mitä sinä oikein syötät tuolla Paavolle, kun se jaksaa noin paljon ja on niin virtaa täynnä?" Vuokko vastasi: "Rakkautta, rakkautta vain."