keskiviikko, 7. joulukuu 2016

Memento mori

"Memento mori", eli "muista kuolemaa", sanoivat muinaisten roomalaisten voittokulkueessa juhlitun soturin tai valtiomiehen takana seisovat orjat. Sanonnan tarkoitus oli varoittaa juhlittua henkilöä ylpistymästä. Vaikka olisi kuinka suuri onnistuminen ja takana, oli tulevaisuus silti yhtä epävarma kuin kenellä tahansa. Meille kenellekään ei ole luvattu huomista päivää.

Usein ihminen muistaa kuolevaisuuden hetkellisesti, kun joku läheinen menehtyy. Samoin kansalliset suuret tragediat voivat havahdutaa ihmisiä. Elämä on hauras ja jokaisen tulisi olla valmis siihen, että kutsu voi tulla koska tahansa. Miten meille käy lähtömme jälkeen? Olemmeko siihen valmiit?

Imatralla tapahtunut kaupunginvaltuuston puheenjohtajan ja kahden toimittajan murha on järkyttänyt ihmisiä kaikkialla Suomessa. Teko ei ollut ilmeisesti poliittisesti motivoitunut, mikä korostaa, miten arvaamatonta elämä kenen tahansa kohdalla voi olla. Tietysti, jos meillä olisi Suomessa kunnon rangaistukset, niin tämä jo aiemmin ihmisen tappamista yrittänyt murhaaja, ei olisi päässyt vapaaksi noin pian entisen tekonsa jälkeen. Tai jos hän olisi päässyt riittävien mielenterveyspalveluiden piiriin, niin ehkä silloinkin veriteot olisivat jääneet tekemättä.

* * *

Viime päivinä on tapahtunut maailmanpoliittisesti tunnettujen henkilöiden poismenoja.

Kuuban entinen presidentti ja maan vallankumouksen henkinen isä Fidel Castro kuoli 90-vuotiaana. Moni Amerikan presidentti koetti hänet syrjäyttää ja kaiketi myös hoitaa pois päiviltäkin, mutta Castro pysyi valtaannousunsa jälkeen hengissä 11 USA:n presidentin aikana.

Fidel Castro oli julma diktaattori, jonka elämäntarinaa ei kannata vallankumousromantiikalla kaunistella. Toisinajattelijoiden kohtalo maassa ei ole ollut kadehdittava. Demokraattisia vaaleja ei ole edelleenkään pidetty. Toisaalta on tunnustettava, että monessa maassa useimmilla vähäosaisilla menee huonommin kuin Kuubassa. Maan terveydenhoito ja koulutusjärjestelmä on saatu verrattain hyvälle tasolle.

Castro poikkesi monista muista kommunistijohtajista myös siinä, ettei hänen suuresta henkilökultistaan huolimatta Kuubaan ole sallittu pystytettäväksi Castron patsaita tai tehty muitakaan julkisia rakennuksia hänen kunniakseen. Tämä on kuulemma nimenomaan Fidel Castron oma toivomus. Myös hautajaismenot olivat vaatimattomat huomoiden hänen poikkeuksellisen vahvan aseman. Hautakivessäkin on vain yksinkertainen teksti: "Fidel".

Keväällä Castro piti viimeisen julkisen puheensa. Hän totesi, että pian hän on kuin kuka tahansa edesmennyt, mutta kommunistiset ajatukset jäävät elämään. Näin varmasti onkin. Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa kommunismi romahti, mutta Kuuba kulkee omalla tiellään. Onko se sitten hyvä asia, on toinen juttu, mutta Fidel Castron merkitys maansa kohtaloissa on joka tapauksessa ollut järisyttävän suuri.

* * *

Mitä ihmeellisin elämäntarina päättyi myös Intiassa toissapäivänä. Intian niemimaan eteläkärjessä sijaitsevan 70-miljoonaisen Tamil Nadun osavaltion kiistelty johtaja Jayalalithaa kuoli 67-vuotiaana. Olen seurannut Intian politiikkaa lapsesta saakka ja vuosikymmenten ajan oli tämä erikoinen persoonallisuus Intian valtiollisen korttipakan naispuolinen jokeri.

Jayalalithaa, jota hänen fanaattiset kannattajansa kutsuivat Ammaksi, äidiksi, syntyi ylhäiseen, mutta köyhtyneeseen perheeseen. Lakimies-isä tuhlasi perheen omaisuuden ja kuoli tytön ollessa 2-vuotias. Tytär päätyi nuorena elokuvanäyttelijäksi tullen 1960- ja 1970-lukujen Intian erääksi suosituimmaksi filmitähdeksi. 1980-luvun alussa hän tuli erään niin ikään näyttelijätaustaisen suositun poliitikon suojattina mukaan politiikkaan ja nousi AIADMK-puolueen johtoon. Kannattajilleen hän oli naisten oikeuksien ja köyhien ihmisten rohkea esitaistelija, joka nousi valtavasta vainosta ja mustamaalauksesta huolimatta neljä kertaa osavaltionsa johtajaksi ja taitavilla poliittisilla vaaliliitoilla varmasti puolueelleen valtakunnallisesti puolueen kokoa suuremman painoarvon.

Vastustajilleen hän oli häikäilemätön poliittinen peluri, joka liittoutui tarvittaessa äärivasemmiston tai äärioikeiston kanssa edistääkseen omaa etua ja joka oli usein syytettynä korruptiosta. Tamil Nadun valtiossa hänen ympärilleen nousi jopa uskonnollinen henkilökultti. Vesipulloista sementtisäkkeihin oli painettu hänen kuvansa. Jayalalithaa eli perhettömänä ja omaan sukuunsa hänen välinsä olivat katkenneet. Juoruja hänen miessuhteistaan riitti kyllä. Lähipiirilleen hän järjesti loisteliaita juhlia.

Menetettyään pääministerin virkansa rikostuomion vuoksi moni uskoi hänen poliittisen uransa olevan ohi, mutta viime vuonna hän sai loistavan vaalivoiton ja palasi valtaan neljännen kerran saaden 88 % vaalipiirinsä äänistä. Pidettiinpä hänen valta-asemaansa nyt horjuttamattomana. Mutta mahtavimpienkin on taivuttava kuoleman majesteetin edessä. Keuhkoputkentulehdus ajoi hänet sairaalaan, mistä sairaudesta hän oli jo kannattajien suureksi riemuksi toipumassa, kun sydänkohtaus yhtäkkiä päätti tämän värikkään elämän.

perjantai, 2. joulukuu 2016

Kirjoja

Olen ollut tänä syksynä mukana useissa kirjahankkeissa. Kannustan blogini lukijoita hankkimaan kirjoja. On ollut palkitseva kokemus olla mukana näissä kirjoitustöissä.

* * *

kirjan%20kansi.jpg

Kirjoitin Kemijärven kotiseutumuseon entisen museoemännän Helena Poikolaisen kanssa kirjan Kaikuja Kemijärveltä. Kirjan hinta on 20 euroa + postituskulut. Kirjan tuotto käytetään kotiseututyön hyväksi. Kirja kertoo menneiden vuosisatojen tapahtumista ja henkilöistä Kemijärven pitäjässä, painottuen 1600-1800-luvuille.

Voit tilata kirjaa minulta: janne@jannekaisanlahti.net

* * *

kaarlon%20kirja.jpg

Ystäväni Kaarlo Nurmikummun elämäkerta on myös tullut painosta. Kaarlo nukkui pois sunnuntaiaamuna 27.11.2016 eikä valitettavasti ehtinyt nähdä kirjaa painettuna. Kirja on todella värikäs kertomus tästä erikoislaatuisesta persoonallisuudesta, tarina sotaorvosta, jota savotta- ja hätäaputyömaiden kautta päätyy kommunistikouluun Moskovaan, ja lopulta takaisin Itä-Lappiin, jossa hän hämmästytti paikallista väkeä räväköillä kannanotoillaan. Kirjan hinta on myös 20 euroa.

Molemmat kirjat julkistetaan Kemijärven kotiseutumuseolla joulujuhlassa su 11.12. klo 16. Tilaisuus on kaikille avoin, tervetuloa!

 

sunnuntai, 27. marraskuu 2016

Kaarlo Nurmikumpu on kuollut

Kaarlo.jpg

Kemijärveläinen entinen puistotyöntekijä ja pitkäaikainen työväenliikkeen aktiivi Kaarlo Nurmikumpu menehtyi sunnuntaiaamuna 27.11.2016 Kemijärvellä Sairaala Lapponiassa, kaksi päivää oppi-isiinsä kuuluneen Fidel Castron jälkeen. Kaarlo oli syntynyt talvisodan evakkoretkellä Kemijärven Soppelan kansakoululla 5.5.1940, eli hän oli kuollessaan 76 vuoden ikäinen.

Kaarlon vanhemmat Altti ja Iida Nurmikumpu olivat asuneet vanhan Sallan Sovakylässä, mistä lähtivät evakkoretkelle. Kaarlo syntyi yksitoistalapsisen perheen nuorimmaisena. Isä menehtyi talvisodan nostomiehenä tapaturmassa saamien vammojensa seurauksiin Kaarlon ollessa alle viiden kuukauden ikäinen. Äiti muodostui Kaarlolle läheiseksi, ja vielä vanhoilla päivillään hän muisteli tätä liikuttuneena.

Kaarlo varttui Sallassa ja jo nuorukaisena hän asui töiden vuoksi eri puolilla Lappia ja Pohjois-Pohjanmaata. Hän opiskeli Sirola-opistossa järjestötyön kurssin 1966-67 sekä Moskovassa Komsomol-koulussa 1967-68 ja Marxismi-leninismin instituutissa 1971-73. Kaarlo toimi vähän aikaa SKDL:n järjestötehtävissä, mutta ura kariutui puolueen hajaannukseen. Etupäässä Kaarlo työskenteli metsätöissä, tietyömailla ja rakennustöissä, sitten Kemijärven kaupungilla puistotöissä sekä lopulta vielä sairaseläkeläisenä viimeiset elinvuodet myös elämäntoveri Leenan omaishoitajana.

Monet muistavat Kaarlon ennen kaikkea ”kommunismin matkasaarnaajana”, joka ei Neuvostoliiton hajottuakaan luopunut aatteestaan. Nuoruudessaan hän olikin haaveillut lestadiolaissaarnaajan urasta, mutta päätyi sitten toisenlaisen katsantokannan palvelukseen. Vuonna hän oli 1988 perustamassa Kommunistista Työväenpuoluetta, jonka toiminnassa hän oli aktiivisesti mukana. Kemijärvellä Kaarlo jakoi säässä kuin säässä liki 25 vuoden ajan vapaahetkinään puolueensa lehteä ja kävi keskusteluja lukemattomien ihmisten kanssa. Monikohan paikkakuntalainen ei häntä tuntenut?

Pian Kemijärvelle muutettuaan vuonna 1984 Kaarlo keikautti Kemijärven kunnallispolitiikan ylösalaisin ampumalla lähtölaukaukset tuolloin Kemijärveä hallinneen Ryhmä 18:n hajottamiseen. SKP:n keskikaupungin osasto päätti Kaarlon ehdotuksesta irrottautua valtuuston enemmistön sinipunakoalitiosta ja liittoutua Keskustan kanssa, joka sai näin yhden paikan enemmistön. Tämän seurauksena mm. Timo E. Korvasta tuli kaupunginjohtaja.

Kaarlo otti aatteensa vakavasti, mutta hänellä oli myös räiskyvä huumorintaju ja hän opetti kanssaihmisilleen, että on tärkeää osata nauraa itselleenkin. Kerran Kaarlolle oli joku mennyt sanomaan, että ”kaikki kommunistit pitäisi ampua.” – Siihen Kaarlo oli vastannut, että ”ei minuun kyllä kannata luodin hintaa tuhlata, kun luonto hoitaa saman asian kohta muutenkin.”

Minulla oli kunnia pitää Kaarloa ystävänäni, vaikka edustimmekin hyvin erilaisia maailmankatsomuksia. Yhteistyömme ylitti ideologiset rajat ja uskallan väittää oppineeni häneltä paljon, vaikkemme omista vakaumuksistamme antaneetkaan periksi! Muutama vuosi sitten Kaarlo kirjoitti värikkään elämäkertansa, joka jäi pöytälaatikkoon. Viime kesänä aloimme työstää luonnosta yhdessä julkaisukuntoon, ja Kaarlo ehti viimeisinä viikkoinaan iloita kirjan valmistumisesta. Kirjoista pieni osa lahjoitetaan Kaarlon sukulaisille ja kirjastoon Kaarlon tahdon mukaisesti. Loppujen myyntituotto käytetään kotiseututyön hyväksi.

Kaarlo hoiti elämäntoveriaan uhrautuvasti pitkän aikaa, kunnes elokuun alussa sai vaikean sydänkohtauksen. Siitä hän ei jaksanut enää toipua, vaikka vitsaili vielä sairaalassakin: ”Minulla on sairaan hyvä olo!” Tosin viimeisimpien tapaamistemme aikana hän tokaisi: ”Enköhän minä ole ollut täällä jo tarpeeksi.”

Kiitos Kaarlo hyvästä yhteistyöstä ja ystävyydestäsi! Vaikka Kaarlon sairaus olikin vakava, niin elättelin silti toivoa, että hän vielä toipuisi. Itsekin hän haaveili palveluasuntoon tai vanhainkotiin pääsystä. Sairaalassa hän nostelikin käsipainoja ja pääsi autettuna hieman liikkumaan. Sydän oli kuitenkin lopussa eikä kolme vuotta sitten suoritettu ohitusleikkaus auttanut toivotulla tavalla.

Vietin itse viime viikonlopun Moskovassa ja ostin sieltä venäjänkielisen kuvakirjan, joka sisälsi paljon kuvia Moskovasta eri puolilta. Tarkoitukseni oli viedä kirja Kaarlolle tuliaisiksi, että hän voisi sairasvuoteeltaan katsella kuvia nuoruutensa tapahtumapaikoista. Se jäi nyt ainiaaksi.

Moni muistaa Kaarlon myös ns. ufo-havainnoista, joista hän raportoi aktiivisesti 1990-luvun alussa. Kun olin lapsi, niin Kemijärvellä puhuttiin paljon ”Nurmikummun ufoista”. Ollaanpa niistä mitä mieltä tahansa, niin väriä hän ainakin loi pieneen kaupunkiimme.

Kaarlo kertoi avoimesti julkisuuteen myös raitistumisestaan. Hän tähdensi minullekin raittiin elämän merkitystä, ja harmitteli kovasti, että oli aikaisemmin käyttänyt paljonkin alkoholia. Vuodesta 1997 lähtien oli täysin raitis. Tupakoinnin hän oli lopettanut jo aikaisemmin. Kaarlo ei pitänyt moraalisaarnoja aiheesta, mutta esitti hartaana toiveena, että nuorempi polvi ei alkaisi kokeillakaan näiden aineiden käyttöä.

Ihmisenä Kaarlo oli ystävällinen – hänellä oli voimakkaat mielipiteet, mutta hänen kanssaan pystyi silti keskustelemaan vapaasti. Hän oli luonteeltaan myös hyvin huolehtivainen ja auttavainen.

Kaarlon empaattisesta luonteesta kertoo sekin, että hän teho-osastolla maatessaankin kyseli minulta erään tuttavansa voinnista ja minustakin hän samassa yhteydessä totesi, että ”kunpa sinulle ei tulisi enää niitä kovia migreenikohtauksia”. – Sekä minä että Kaarlo olimme kerran samassa paikallislehden numerossa, eri kohdissa kylläkin, kuvattuina aurinkolasit päässä. Kirkas valo kun on ollut meille molemmille ongelmallista; minulle se aiheuttaa helposti migreenin. Joku neropatti oli kirjoittanut nimimerkin Soikiopää takana Internetissä meille yhteiset terveiset: Mokomakin Sairaat tyypit ehdolle.Terveitä sinne tarvitaan eikä mitään valon arkoja sairata.” (suora lainaus)

Yli ideologisten rajojen teen kunniaa Kaarlon muistolle!

Kaarlon%20luona.jpg

Kuva on otettu Kaarlon luona 26.7.2016, jolloin kävimme vielä läpi eräitä kohtia Kaarlon elämäkertaa varten. Viikkoa myöhemmin Kaarlo sai sydänkohtauksen, josta ei enää selvinnyt. Me molemmat raittiusmiehinä joimme tietysti Vichy-vettä!

perjantai, 18. marraskuu 2016

Kuvia alkutalvelta

IMG_6130.jpg

Kansanedustajat Katri Kulmuni ja Eeva-Maria Maijala. Työhuoneessani ottamani kuva. Näiden emäntien vaalikampanjoissa on tullut eräänkin kerran mainoksia suunniteltua ja tilaisuuksia järjestettyä...

IMG_6185.jpg

Pyhäinpäivänä hautausmaalla. Tämän hautakiven alla lepäävät isoisovanhempani Johan ja Hilda Kaisanlahti sekä Matti-setäni Kemijärven Honkakankaan hautausmaalla.

IMG_6240.jpg

Paavo Väyrysen uuden kirjan Kukahan nämäkin sotkut selvittää julkaisutilaisuus pidettiin Helsingissä. Olin paikalla minäkin.

IMG_6221.jpg

Serkkutyttö oli meillä TET-työharjoittelussa eduskunnassa. Kuvassa hän on kansanedustaja Päivi Räsäsen seurassa.

 

IMG_6205.jpg

Kirkolliskokous pidettiin Turussa Kristillisellä opistolla. Lunta oli jo sielläkin maassa.

IMG_6209.jpg

Kirkolliskokouksessa ruokatauolla.

torstai, 10. marraskuu 2016

Puheenvuoro avioliittokysymyksestä

Kirkolliskokouksessa käsiteltiin eilen paljon huomiota herättänyt avioliittokysymystä, jonka suorana vaikuttimena on eduskunnan hyväksymä sukupuolineutraali avioliittolaki. Keskustelun pohjalla oli piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta, oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista sekä keskustelumalli ja siihen liittyvä aineisto tueksi keskusteluihin avioliitosta eri tavalla ajattelevien välillä (kirkkohallituksen kirjeet).

 

Asiasta käytettiin viitisenkymmentä puheenvuoroa, jotka edustivat hyvin erilaisia todellisuuksia. On vaikeata nähdä, miten kirkko voi selviytyä tästä kysymyksestä yhtenäisenä. Kyse on äärimmäisen vakavasta asiasta, luterilainen kirkko Suomessa voi jopa hajota ja menettää asemansa kansankirkkona. Jumala meitä auttakoon ja näyttäköön oikean tien.

 

Oma lyhyt puheenvuoroni kuului seuraavasti:

 

* * *

 

Arvoisa puheenjohtaja. Ymmärtääkseni tähänkään asti papit eivät ole suorittaneet siviilivihkimisiä, vaan kirkollisia vihkimisiä. Olisi nähdäkseni täysin kestämätön ajattelutapa, että tämä uusi maallinen sukupuolineutraalilaki asettaisi kirkon papeille joitain uusia vihkimisoikeuksia, saati velvollisuuksia. Kirkon avioliittokanta on, kuten täällä on jo monta kertaa todistettu, täysin selvä, vaikka liberaaliteologialla sitä pyritäänkin jatkuvasti hämärtämään. Raamatun kanta avioliitosta on selvä. Kirkkomme paimenilla on nyt suuri vastuu toiminnastaan. Tällä asialla voivat olla hyvin suuret, jopa kohtalokkaat vaikutukset kansankirkkomme tulevaisuudelle. Toivon, että jokainen tiedostaa sen vastuun. Kiitos.