Tämän aamun Maaseudun Tulevaisuuden uutinen, että S-ryhmä on korvannut kotimaisen Atrian sianlihan tanskalaisella, on kuohuttanut monien mieliä. Muutenkin asiakkaat ovat ihmetelleet, mitä varten "Coop"-tuotemerkkiä englanninkielisine nimineen on alettu vyöryttää osuuskauppoihin - kuulemma sillä perusteella, että samaa tuotetta on helpompi myyä useammassa maassa!

Kaukana ollaan siis osuustoiminta-aatteen juurilta. Onhan sitä perusteltu nimenomaan kotimaisuudella ja sillä, ettei asiakkaiden omistamaa kauppaa voida myydä ulkomaille. Ja jos tuottajat halpuutetaan hengiltä, niin vaarannetaan myös huoltovarmuus, jonka merkitys näinä aikoina tulisi olla kaikille selvää.

Monet ovat kysyneet, eikö keskittynyttä kaupan alaa saisi monipuolistettua perustamalla tuottajien osuuskuntia, jotka keskittyisivät kotimaisen ruoan myyntiin tuottajillekin reiluin ehdoin. Tämä kaikki on tietysti paljon helpommin sanottu kuin käytännössä tehty. Paljon puhutaan reilusta kaupasta, mutta mitä on reilu kauppa suomalaisille, tuottajille ja kuluttajille. 

Valtiovallan tulisi ottaa tämä tilanne todella vakavasti. Mutta yksi keino, miten me tavalliset ihmiset voimme vaikuttaa edes pieneltä osaltamme, on jokaisen ostokäyttäytyminen. Tiedän, että monet ovat niin tiukoilla, että on pakko ostaa halvinta. Mutta monet eivät ole. Ja kotimaisen tuotannon tukeminen esim. ruokia ostoskoriin valittaessa on isänmaallinen teko, jollaisiin meidän kaikkien tulee mahdollisuuksien mukaan kannustaa.

Tänä vuonna on käyty ja käydään monien osuuskauppojen vaaleja. Vaikka edustajistoilla ei ole suoraa vaikutusvaltaa liiketoiminnan johtamiseen tai siihen, mistä kauppa lihansa ostaa, ja vaikka näitä osuuskauppojen ja osuuspankkien edustajistoja on usein arvosteltu näennäisdemokratiasta, eikä aivan suotta, niin eivät ne silti merkityksettömiä ole. Ne ovat kunkin kaupan asiakkaiden väyliä tuoda viestiä kaupan hallintoon, ja voihan edustajiston kokouksissa myös jättää aloitteita, esim. kotimaisen ruoan käytön puolesta.

Kotimaisen ruoan asia ylittää puoluepolitiikan rajat. Silti tohdin arvioida, että jos on joku puolue on kotimaisen ruoan ja maatalouden asialla historiansa aikana ollut, niin kaikesta parjauksesta huolimatta se on edustamani puolue. Toivon siis, että ne, jotka ovat aamun uutisen suututtamana ajatelleet leikata poikki S-korttinsa kävisivät äänestämässä osuuskauppavaaleissa ja jos ovat HOK-Elannon jäseniä, niin äänestäisivät Keskustan ehdokaslistaa. Kaikki eivät pidä minusta (ehdokas n:o 93), mutta onhan listalla yhteensä 59 henkeä, ehdokasnumeroilla 81-139, niin että sieltä kyllä sopiva ehdokas pitäisi löytyä. Vielä on viikko aikaa äänestää.

Äänestää saa tämän linkin kautta:
https://hok-elanto.editaprima.fi/aanestys/session/new

Ei pidä väittää, että näillä osuuskauppavaaleilla tätä hyvin suurta ongelmaa maassamme ratkaistaisiin, mutta jokaisella järkevällä tavalla, mikä käytettävissä on, tulee osaltaan painetta lisätä kotimaisen ruoan käytön lisäämiseksi - olipa kyse lihasta, kalasta, kasviksista, maitotuotteista jne.

Vanhassa maataloustuottajain marssissa laulettiin:

"Kun onnen Sampoa Suomelle
me kaivamme roudankin alta,
soi viesti näin joka puolelle
joka päivältä kiiruhtavalta.
Nyt maamiehet rintama sulkekaa,
ja yhdessä toimien kulkekaa.
Yksi mieli on voima ja valta."

Tätä rintamaa myös meidän kuluttajien on mahdollisuuksien mukaan omilla valinnoillamme tuettava.

Vanhankaupunginkoski pauhaa taustalla.  Tyrskyjä on ollut omassakin elämässäni, mutta toistaiseksi on kärsä  pysynyt pinnan yläpuolella. Tänne Kustaa Vaasa perusti Helsingin kaupungin vuonna 1550. Vesivoimala on tietysti paljon myöhempää perua. Kuvassa päässäni on Helsingin-asuntoni lähikauppani, Pihlajiston Alepan, mainoslakki.

Miksi olen HOK-Elannon vaaleissa ehdokkaana? Sehän toimii pääkaupunkiseudulla ja osassa muita Uudenmaan kuntia. Vastaus on yksinkertainen, tulin liittyneeksi osuuskunnan jäseneksi aikanaan avustajavuosinani. Jäsenyys ei ole riippuvainen asuinpaikasta. Jäseniä on lähes 700.000 ja heitä asuu ympäri maata.

HOK-Elanto on hyvin suuri osuuskauppa, se syntyi historiallisten Helsingin Osuuskaupan ja Osuusliike Elannon yhdistyessä. Molemmilla oli vahvasti poliittiset juuret ja hieman puoluepolitiikka näkyy vieläkin, mm. siinä, että vaaleissa on puoluelistat eivätkä ne ole puhtaasti henkilövaalit, kuten vaikka Osuuskauppa Arinan tai Koillismaan Osuuskaupan vaalit nykyään ovat.

Osuuskauppa-aate on sydäntäni lähellä. Olenhan sitä paitsi kotoisin Suomen osuustoiminta-aatteen isän, Hannes Gebhardin, synnyin kaupungista. En kuitenkaan pidä siitä, miten kauppa on Suomessa keskittynyt ja mitä vahinkoa se etenkin tuottajaväestölle on aiheuttanut.

Tiedän hyvin, etteivät osuuskauppojen edustajistojen vaikutusvalta ole maailman suurin. Kuitenkin sinnekin olisi hyvä valita edustajia, jotka ymmärtävät, että tuottaja ja kuluttaja ovat lopulta samassa veneessä, ja että kotimaisen ruoan osuutta on lisättävä jokaisen ruokapöydässä, olipa se lihaa, kalaa tai kasviksia. 

Olen ehdolla keskustalaisella ehdokaslistalla.  Vaikka en tulisi valituksi, niin ääneni hyödyttävät kuitenkin listaamme. Ja vaikka keskustalaisia on paljosta syytetty, ja varmaan syystäkin, niin kotimaista tuotantoa ja lähiruokaa me olemme sentään aina yrittäneet puolustaa. 

Ehdokasnumeroni on 93. Äänestää voi sähköisesti verkkopankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella tunnistautuneena taikka postitse. Äänestysaika on 10.4.-22.4.2024.

Jos et ole HOK-Elannon jäsen, mutta kannatat edustamiani arvoja, niin voit muistuttaa ystäviä ja sukulaisia, joiden vihreän S-kortin takana lukee "HOK-Elanto". Äänestysprosentti jää näissä yleensä matalaksi, joten yksikin ääni vaikuttaa paljon! 

Vanha lappilainen valtahonka on kaatunut. Esko-Juhani Tennilä on kuollut. Hänen nimensä on piirtynyt lähtemättömästi kotimaakuntani suureen kertomukseen. Hänen elämäntyönsä nousi syvältä lappilaisesta sielunmaisemasta - eduskunnassa hän toi esiin pohjoisen maan hiljaiset, köyhät ja poljetut ihmiset ja alueet.

Tämän kuvan olen ottanut Rovaniemen markkinoilla keväällä 2017, jolloin kampanjoitiin kuntavaaleissa. Ne taisivatkin olla Esko-Juhani Tennilän viimeiset vaalit, jolloin hän oli itse ehdokkaana. Kuvassa on myös ystäväni Susanna, joka oli Keskustan ehdokkaana. Vitsailtiin, että otetaan "kansanrintamakuva".

Tennilän ura eduskunnassa kesti vuodet 1975-2011, hän on edelleen pitkäaikaisin Lapin vaalipiiriä edustanut kansanedustaja. Vielä eduskunnasta pois jäätyään hän toimi kaupunginvaltuutettuna Rovaniemellä kesään 2021 saakka. Tennilä teki historiaa, kun hänet heitettiin (omien sanojensa mukaan "liian punaisena") kerran pois SKDL:n ehdokaslistalta ja hän lähti ehdokkaaksi omalta listaltaan. Tällaiselta listalta läpimeno on normaalisti lähes mahdotonta, mutta Tennilän taakse syntyi kansanliike, jossa jopa vanha porvari Annikki Kariniemi oli mukana, ja hänet valittiin ääniharavana jälleen eduskuntaan. 

SKDL:n hajoamisen jälkiselvittelyissä Tenniläkin lähti mukaan perustamaan Vasemmistoliittoa. Omassa sittemmin punavihertyneessä puolueessaan hän vanhan perinteisen teollisuus-/pienviljelijä -kommunismin henkisenä perillisenä oli usein ulkokehällä. Lapissa hänen kannatuksensa säilyi kuitenkin vahvana.

Vaikka ei voisi kannattaa Tennilän poliittista ideologiaa, voi kuitenkin antaa arvoa hänen pyrkimyksilleen oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Minussa herättää kunnioitusta erityisesti se, että hän kannatti vahvaa aluekehitystä ja vastusti pyrkimyksiä nähdä Lappi siirtomaana, jossa käydään vain lomailemassa ja josta otetaan seuraamuksista piittaamatta raaka-aineet ja energia vauraampien alueiden hyväksi. Eduskunnasta lähtiessään hän vastasi kysymyksiin aikaansaannoksistaan: "Ounasjoki nyt ainakin virtaa yhä vapaana. Ja Vuotoksen hukutuskin on saatu porukalla estetyksi."

Joskus maakunnasta valittu kansanedustaja unohtaa, että hän on maakunnan edustaja eduskunnassa - ei eduskunnan edustaja maakunnassa. Tennilä ei tätä unohtanut.

Pakko on sanoa, että joskus tunsin ymmärtämystä myös sitä Tennilän ajatusta kohtaan, että aivan kaikesta omistuksesta valtion ei tulisi luopua. Ja miten paljon Suomea sotien jälkeen valtionyhtiöiden kautta kehitettiin. Vaikka läntinen järjestelmä perustuu, kuten kuuluukin, kilpailuun ja vapaaseen markkinatalouteen, niin kaikkea valtion ei pidä jättää pelkästään markkinoiden varaan. 

Tennilä oli toki poliitikkona jyrkkä ja jyräävä, ja hänen puheensa olivat kuin moukariniskuja. Jos eduskunnassa olisi ollut 200 Tennilän kaltaista, eivät asiat olisi varmaankaan kovin helposti edenneet. Mutta heitä olikin vain yksi. Ja hänellä oli paikkansa.

En voi sanoa tunteneeni Tennilää henkilökohtaisesti, vaaliteltoilla joskus tervehdittiin ja vaihdettiin muutama sana. Tennilän kirja "Toppari Arkadianmäellä" on ollut minulle kuitenkin tärkeä. Olen joskus jopa sanonut, että Raamatun, erään John Vikströmin kirjan sekä Iijoki-sarjan jälkeen se on eniten minuun vaikuttanut teos. Siihen on tiivistetty paljon kotimaakuntani sielunmaisemaa. 

Kun Tennilä eduskuntauransa päättyessä vastasi toimittajien kysymyksiin aikaansaannoksistaan, hän alkoi muistella tapausta, jossa toiselle paikkakunnalle työllisyyskurssille lähetetylle työttömälle ei mikään kunta suostunut hankkimaan tekohampaita ja Tennilä alkoi selvittää asiaa. Toimittaja ihmetteli vastausta ja kysyi, ettekö ole saanut mitään isompaa aikaan? Tennilä vastasi: "Iso asiahan tekaritkin hampaattomalle on."

Mittavan elämäntyön tehnyt suuri suomalainen lakimies, entinen Helsingin kaupunginviskaali Ritva Santavuori on kuollut. Hän oli aikanaan rikollisuuden ja etenkin huumeiden vastaisten taistelun keulakuvia maassamme. Hän oli myös uraauurtava syyttäjälaitoksen kehittäjä. Tavallisille suomalaisille hän tuli tutuksi monien suurta huomiota saaneiden rikosjuttujen syyttäjänä. Julkisena keskustelijana pitkän uransa jälkeen hän edusti juurevia, konservatiivisia arvoja yhteiskunnassamme. Santavuori varoitti myös hallitsemattoman maahanmuuton ongelmista aikana, jolloin niistä ei vielä yleisesti puhuttu. Pääasiallinen maalitaulu oli kuitenkin liberaali päihdepolitiikka ja toki yleensäkin kaikinpuolinen arvojen liberalisoituminen.

Ritva Santavuori toimi myös kirkolliskokouksen maallikkojäsenenä 2000-08 ja oli vuoden 1996 vaaleissa Kristillisten ehdokkaana EU-vaaleissa. Kirkkopäättäjänä hän muistutti, että tärkeintä ei ole mennä tämän maailman erilaisten ajan virtojen mukaan ja kaiken suvaitseminen, vaan on keskityttävä kristinuskon alkuperäiseen sanomaan ja evankeliumin levittämiseen.

Ritva Santavuoren suorasukaiset mielipiteensä ja kirjansa "Rouva syyttäjä" avasivat nuorena silmiäni monelle asialle. Luin tuon kirjan yläasteikäisenä moneen kertaan ja pyrin seuraamaan hänen kannanottojaan. En kannattanut kaikkia hänen mielipiteitään, mutta monella niistä oli suuri vaikutus myös yhteiskunnallisen ajatteluni muovautumiseen. Itse lukiolaisena ja myöhemmin oikeustieteen opiskelijana lähetin hänelle joskus muutamia sähköposteja, joihin hän vastasi minulle ystävällisesti. Muistan, kun hän onnitteli minua tultuani valituksi oikeustieteelliseen. Valitettavasti minulla ei ollut koskaan kunniaa tavata häntä henkilökohtaisesti.