|
|||
 |
|
||
|
07.02.2010 - 12:28
Koillis-Lapissa 4.2.2010 julkaistiin uutinen Kemijärven seurakunnan virkojen täyttämistä koskevasta aloitteestani. Kuten arvata saattaa, uutinen on herättänyt vilkasta keskustelua ja saamieni tietojen mukaan myös monenlaisia väärinkäsityksiä koskien aloitettani. Sen johdosta haluan vielä tarkentaa muutamia seikkoja. En ole aloitteessani enkä muussakaan kannanotossa kutsunut Kemijärven seurakuntaa uskonlahkoksi enkä väittänyt, ettei kristinuskon ydinsanomaa – Jeesuksen veren evankeliumia – saarnattaisi täällä oikein. En ole myöskään väittänyt, että Kemijärvellä ei saisi toimia herätysliikkeitä. Päinvastoin, kirkkomme historia osoittaa, että juuri herätysliikkeiden kautta evankeliumia on usein saarnattu kirkkaimmin, kun kirkko on ollut ”nukuksissa”.
Aloitteeni tarkoituksena ei ole ollut myöskään arvostella seurakunnan nuorisotyönohjaajien tekemän työn laatua. Tämä käy kyllä selväksi, jos lukee aloitetekstini kokonaisuudessaan (löytyy mm. Internet-blogistani).
Se, mitä olen arvostellut, on se, että Kemijärven seurakunta on hakenut pysyvään virkaan työntekijää asettamatta minkäänlaisia koulutukseen liittyviä kelpoisuusehtoja. Minusta sellainen ei ole nykypäivänä asiallista hallintotoimintaa. Kannatan avoimia hakuja, joissa pyritään saamaan mahdollisimman paljon hakijoita, joista paras valitaan.
En ole esittänyt, että Kemijärven seurakuntaan tulisi palkata vain naispappeuden hyväksyviä työntekijöitä. Olenhan itse ollut valitsemassa mm. Eero Kuikanmäkeä tänne papiksi. Mutta sen kysymyksen olen esittänyt, että onko Kemijärven seurakunnassa mahdollista päästä tiettyihin virkoihin, jos hyväksyy naisen toimimisen papin virassa?
Ennenkin Kemijärvellä osakseni on koitunut sanoa ääneen julkisia salaisuuksia, joita muut eivät ole rohjenneet sanoa peläten siitä mahdollisesti heille koituvia seuraamuksia.
En ole jäänyt kirkkovaltuustossa hiljaiseksi, olen tehnyt aloitteita ja esittänyt uusia toimintatapoja, mihin välttämättä ei ole totuttu. Seurakuntavaaleissa lupasin kuitenkin tehdä oman osani sen hyväksi, että seurakunnan korkea kynnys madaltuisi, että seurakunta menisi enemmän kansan pariin eikä sitä ulkoapäin katsottuna koettaisi niin vaikeasti lähestyttäväksi. Jos linjani on ollut väärä, niin syksyn seurakuntavaaleissa minua ei pidä äänestää – tuolloin putoan kirkkovaltuustosta, enkä pysty ainakaan suoraan vaikuttamaan asioihin.
Miksi toin puutteellisen viranhakuilmoituksen julkiseen keskusteluun? Sen takia, että seurakunnan virkojen täyttämiset ovat julkisia päätöksiä. Seurakunta on virallinen julkisyhteisö, jonka täytyy noudattaa asiaankuuluvaa lainsäädäntöä, ja seurakunnan työntekijöiden palkat maksetaan meidän kaikkien seurakuntalaisten kirkollisveroista.
Naispappeuskysymys on pidetty Kemijärvellä pinnan alla enkä ole itsekään siitä isommin ääntä pitänyt. Eihän se kirkon ydinkysymyksiä olekaan, siksi olen toivonut molempia kantoja edustavien mahtuvan samaan kirkkoon. Yhden kerran esitin Kemijärvellä järjestettäväksi avointa yleisötilaisuutta, johon kutsuttaisiin eräitä naapuriseurakuntien pappeja, joukossa olisi ollut yksi naispappi. Kirkkovaltuusto tietysti hylkäsi esitykseni äänin 16–5.
Nyt naispappeus voi tulla ajankohtaiseksi kysymykseksi myös meillä, kun ns. Luther-säätiö on lähtemässä kirkosta. Omalta kohdaltani voin sanoa, etten ole lähdössä kirkosta yhtään minnekään.
Tiedän, että Kemijärvelläkin on monia henkilöitä eronnut kirkosta eri syistä. Kannustan heitä harkitsemaan paluuta kirkkoon. Mikään kirkkokunta ei sinällään pelasta, vaan yksin nöyrtyminen syntien anteeksiantamukseen Jumalan armosta, Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Mutta on hyvä kuulua johonkin kristilliseen yhteisöön.
Kun maallistuminen ja ateismi valtaavat alaa meidänkin maassamme, on entistä tärkeämpää löytää uusia tapoja evankeliumin levittämiseksi. Jeesus on voittanut kuoleman, se on totta tänäänkin, ja Golgatan ristiltä virtaa armo myös Suomen kansalle! Se ei ole tarjolla vain joillekin "aktiiviuskovaisille", vaan meille kaikille, joskus uskossamme horjuvillekin, tavallisille ihmisille.
Kristinusko ei poista elämästä mitään, ei tee arkeamme tylsäksi ja seurapirttiä ainoaksi ajanviettopaikaksi. Se antaa kokonaan uuden pohjan elämälle ja tuo voimaa raskaimpienkin elämänkoettelemusten keskellä. Golgatan ristillä on sovitettu myös meidän syntimme ja kannettu taakkamme, kun vain uskomme sen kukin omalla kohdallamme todeksi.
--- Seuraavassa aloitteeni teksti kokonaisuudessaan:
ALOITE KOSKIEN SEURAKUNNAN MENETTELYÄ TYÖNTEKIJÖITÄ HAETTAESSA
Kirkkoneuvostolle, Kemijärven seurakunnan kirkkovaltuutettuna saatan kunnioittavasti kirkkoneuvoston tietoon ja esitän aloitteena seuraavaa.
Kemijärven seurakunnan menettelytavat haettaessa työntekijöitä seurakuntaan, ovat aika ajoin herättäneet keskustelua seurakuntalaisten parissa.
Kirkkoneuvosto on viimeisimmässä kokouksessaan käsitellyt nuorisotyönohjaajan viran täyttämistä. Hakuilmoitus virkaa on julkaistu Kotimaa-lehdessä 17.12.2009. Ilmoituksessa ei ole esitetty minkäänlaista pätevyysvaatimusta virkaan. Ilmoituksessa varsinaisina vaatimuksina on mainittu ainoastaan: ”Etsimme kutsumustietoista työntekijää, joka haluaa rakentaa Pyhän Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen kestävälle perustalle.”
On erittäin hyvä asia, että hakuilmoituksessa on mainittu Pyhä Raamattu ja kutsumustietoisuus. Nämä seikat eivät kuitenkaan yksin voi riittää nuorisotyönohjaajan viran kelpoisuudeksi – tuolloinhan kuka tahansa uskovainen kirkon jäsen voisi tulla kysymykseen.
Esimerkiksi Kotimaa-lehdessä 28.1.2010 erään seurakunnan nuorisotyönohjaajan virkaa koskevassa hakuilmoituksessa oli mainittu pätevyysvaatimuksena mm. piispainkokouksen hyväksymä kirkon nuorisotyönohjaajan tutkinto tai vastaava AMK-tutkinto.
Virkaa haettaessa ja paikkaa täytettäessä on myös huolehdittava siitä, että seurakunta ei anna ymmärtää, että tullakseen valituksi seurakunnan virkaa hakijan tulee edustaa jotakin tiettyä kirkollista suuntausta tai olla tiettyä mieltä eräistä Raamatun tulkintaan liittyvistä kysymyksistä.
Kun Kemijärven seurakunta saattaa viran julkiseen hakuun, tulee haun olla todellinen eikä vain muodollisuus, jossa valittava henkilö on jo etukäteen päätetty. Nykyaikana tulisi hyödyntää mahdollisimman laajasti myös Internetin suomia mahdollisuuksia työntekijöitä haettaessa. On seurakunnan etu, että hakijoita seurakunnan avoimiin työpaikkoihin on mahdollisimman paljon.
Tämän johdosta esitän, että Kemijärven seurakunnan kirkkoneuvosto tai kirkkovaltuusto tekee seurakunnan papistoa ja muita työntekijöitä ohjeistavan päätöksen:
Kun Kemijärven seurakunta vastaisuudessa hakee työntekijöitä, mainitaan hakuilmoituksessa kelpoisuusehtona myös asiaankuuluva koulutusvaatimus.
Kemijärvellä, 31.1.2010
Janne Kaisanlahti
kirkkovaltuutettu
02.02.2010 - 17:00
En ole, toisin kuin monet muut suomalaiset, koskaan ollut Sauli Niinistön kannattaja. Viime presidentinvaalien toisella kierroksella äänestin Tarja Halosta ja kun katson sitä seikkailupolitiikkaa, jolla Kokoomus pyrkii vaikuttamaan maamme ulkosuhteiden hoitoon, olen erittäin tyytyväinen valintaani. Monet keskustalaiset Niinistön kannattajatkin ovat joutuneet myöntämään, että oli sittenkin parempi, kun Kokoomus ei saanut presidenttiyttä itselleen. Ulkopolitiikan johtoa, joka on presidentin tärkein tehtävä, en siis Niinistölle antaisi. Mutta sisäpolitiikassa hänen linjauksissaan on ollut paljonkin järkeä. Eduskunnan puhemiehenä hän on pyrkinyt karsimaan eduskunnan menoja ja koettanut järkiperäistää holtitonta rahankäyttöä. Tänään kansanedustajat palkitsivat Niinistön äänestämällä tyhjää ja kirjoittelemalla typeryyksiä äänestyslappuihin. Koska hyväksytyistä äänistä yli puolet annettiin kuitenkin Niinistölle, hän tuli valituksi uudelleen. Se tapa, jolla suomalaiset kansanedustajat ovat hoitaneet itselleen etuuksia, on varmasti yksi syy ns. tavallisten ihmisten katkeroitumiseen koko poliittista toimintaa kohtaan. Kun kehotetaan pidentämään työuria ja nostetaan kansaneläkkeitä muutamilla euroilla, mutta korotetaan omia palkkioita sadoilla tai tuhansilla ja maksetaan ns. sopeutumisrahana eläkettä jo varsin nuorille entisille kansanedustajille, ei kannate ihmetellä kansalaisten katkeroitumista poliitikkoja kohtaan. Sauli Niinistö ei ole eduskunnan puhemiehenä tyytynyt vain johtamaan kokouksia ja paistattelemaan eliittijuhlien kunniavieraana. Hän on puuttunut eduskunnan taloudenhoitoon ja vetänyt tiukkaa linjaa. Tämä on järkyttänyt monia kansanedustajia, joiden etuudet ovat pienentyneet. Vaikeana aikana, ja muinakin aikoina, eduskunnan tuleekin näyttää esimerkkiä valtiolle, kunnille, yrityksille ja yhteisölle jämerästä taloudenpidosta. Joissakin Niinistön toimissa on kieltämättä hieman populismin makua, mutta ei kai tänä harmaiden poliitikkojen aikana sitä kannatakaan jättää Timo Soinin yksinoikeudeksi. Esimerkiksi kansanedustaja Sinikka Hurskainen (sd) kauhisteli haastattelussa, että hän joutuu matkustamaan ulkomailla toisessa luokassa ja on mm. nukkunut Ukrainassa kylmässä hotellihuoneessa. Onpahan syy kaataa Niinistö puhemiehen paikalta! Kuinkahan ylpeitä Forssan kokouksessa SDP:n perustaneet työväenliikkeen perustajat olisivat, jos kuulisivat tuonkin haastattelun! Sauli Niinistöstä todettakoon vielä, että lehtitietojen mukaan hän ei ota vastaan lainkaan palkkaa eduskunnan puhemiehen tehtävistään, vaan on lahjoittanut sen kokonaan hyväntekeväisyyteen. Tänään Niinistö kertoi äänestyksen jälkeen, ettei koe mielekkääksi jatkaa tehtävässään, muttei kuitenkaan nähtävästi aio erota. Se oli ymmärrettävä, muttei ehkä kovin harkittu lausunto. Mielestäni Niinistön kaltaisen jämerän miehen tulee joko jatkaa nykyisellä linjallaan puhemiehenä, hänellähän on kuitenkin eduskunnan äänestäneen enemmistön tuki, tai sitten kerralla erota tehtävästään ja jättää paikka niille, jotka antavat kansanedustajien elää vähän leveämmin veronmaksajien rahoilla. Toinen sympatiakohteeni on Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen, Niinistön vanha kilpakumppani. Hänen toinen presidenttikautensa on ollut kamala, mutta hänestä itsestään riippumattomista syistä. Kokoomus - ja valitettavasti myös osa omasta puolueestani - on pitänyt yllä naurettavaa keskustelua presidentin valtaoikeuksista. Erityisesti maamme äärimmäinen oikeisto antaa mielikuvan, että on jotenkin hienompaa, jos presidentti on vain vallaton keulakuva. Tämä ei estä heitä kuitenkaan ajamasta Suomea Natoon, jota johtaa maailman ehkä presidenttivaltaisin valtakunta, USA. Tarja Halosen toinen presidenttikausi on mennyt kuluttavaan kädenvääntöön, joka tuskin on ollut Suomen kansan edun mukainen. En minä ainakaan äänestänyt Halosta taidenäyttelyjä avaamaan ja kirjapalkintoja jakamaan. Minä ja äänestäjien enemmistö äänestimme hänet johtamaan harkittua Suomen ulkopolitiikkaa, edistämään hyviä ulkosuhteitamme maailman maihin ja - ennen kaikkea, ylläpitämään hyviä idänsuhteita J. K. Paasikiven ja Urho Kekkosen viitoittamalla tiellä. Halonen on nyt este Kokoomuksen Nato-tiellä. Kun kansa ei ole "ymmärtänyt" valita Nato-mielistä ehdokasta presidentiksi, täytyy presidentiltä ottaa valta pois. Sanotaan, että presidentti ei saa olla diktaattori. Mutta pääministerillekö sitten pitäisi kaikki valta keskittää? Presidentin sentään valitsee kansa, pääministerin eduskunta, käytännössä suurimpien puolueiden johtohenkilöt. On surullista nähdä, miten monet keskustanuoretkin tuntuvat pitävän itsestäänselvänä kehityksenä sitä, että presidentin valtaoikeudet täytyy riisua olemattomiin. Ei se ole mikään vääjäämätön kehitys. Se kun ei ole edes kansallemme hyväksi. EU-pöydän kautta ei voi suomalaista ulkopolitiikkaa hoitaa. Moskova on aina lähempänä kuin Bryssel. Ulkopolitiikka on niin vaikea taiteenlaji Suomessa, että siitä päättämään tarvitaan nykyinen, kaksinkertainen järjestelmä, jossa sekä presidentti että valtioneuvosto ovat mukana. Nykyinen ulkopoliittinen linjamme on ollut hyvä. Mielestäni nykyinen presidentti voisi jatkaa kolmannellekin presidenttikaudelle, mutta lainsäädäntömme ei enää valitettavasti mahdollista sitä. En jaa Halosen ideologista vakaumusta enkä hänen liberaalia arvomaailmaansa, mutta ulkopolitiikkamme ja erityisesti Venäjä-suhteemme hän on hoitanut hyvin. Tarja Halonen ja Sauli Niinistö ovat suomalaisen politiikan raskasta sarjaa. He ovat protokollan mukaan presidenttinä ja eduskunnan puhemiehenä valtiollisen elämämme ykkönen ja kakkonen. Käytännössä he eivät ole enää vallan ytimessä, ja se on maan kannalta vahinko. Mutta toisaalta, onhan Keskustallakin ollut varaa pitää puolueensa ehdottomasti terävimpään kärkeen kuuluvat poliitikot, Anneli Jäätteenmäki ja Paavo Väyrynen jo vuosia kakkosketjussa. Siihen asiantilaan odotan tulevan kesäkuun tuovan muutoksen. 31.01.2010 - 11:09
31.1.2010 tuli kuluneeksi 95 vuotta isomummini, emäntä Hulda Kaisamatin (31.1.1915 - 2.1.2009) syntymästä Hän maata viljeli kerran Hän taipaleen kovan kulki Hän uskoi: On Jeesus Herra Hän iloiten lähti täältä Hän nousee tähkäpään lailla Hän kuoli ja kuolet sinä Sinäkin jos tahdot luottaa:
21.01.2010 - 11:14
Kun Keskustan puheenjohtajakeskustelu käynnistyi, ajattelin, että nyt puolueemme konkareiden tulisi olla nostamassa uudesta sukupolvesta esiin sopivia puheenjohtajakandidaatteja. Puolueen ja isänmaan tilaa kokonaisvaltaisesti tarkastellen on kuitenkin ehkä myönnettävä, että tällä kertaa sellainen ratkaisu ei ole järkevin mahdollinen. Puheenjohtajakisaan esitetyistä nimistä kaksi on ylitse muiden, Paavo Väyrynen ja Anneli Jäätteenmäki. 08.01.2010 - 22:59
Pohjois-Suomen suuresta miehestä, Matti Oskari Lahtelasta, kirjoittamani kirja "Lapin Keisari" on tullut myyntiin. Kirja kertoo legendaarisen Lapin Keisarin tarinan. Se on kertomus kairojen keskellä syntyneestä pojasta, jonka tie johti ensin oman kotiseudun luottamustehtäviin ja vihdoin eduskuntaan, yhdeksi sen koko historian värikkäimmistä kansanedustajista. Matti Oskari Lahtelan valtiollisen toiminnan ydin oli suomalaisen elämänmuodon puolustaminen ja maakuntien elinolojen kehittäminen. Tietoa M. O. Lahtelasta löytyy mm. täältä: www.mattioskari.net Kirjan on julkaissut Matti Oskari Lahtelan Perinneyhdistys ry. Kirjan tuotto käytetään lyhentämättömänä Kemijärvelle pystytettävän Matti Oskari Lahtelan muistomerkin hyväksi. Minä en ole perinyt kirjoittamisesta palkkiota euroakaan, vaan olen tehnyt sen talkootyönä. M. O. Lahtela käytti elämänsä isänmaamme rakentamiseen. Ei ole liikaa vaadittu, että me puolestamme rakennamme hänelle patsaan, muistuttamaan tulevia sukupolvia tästä suuresta elämäntyöstä ja isänmaanrakkaudesta. Nyt vetoan Sinuun, hyvä blogini lukija - tule Sinäkin mukaan tähän tärkeään hankkeeseen ja tutustu samalla hyvin mielenkiintoisen persoonan, kansanedustajatovereiden Lapin Keisariksi kutsumaan Matti Oskari Lahtelaan. Hanki tämä kovakantinen kirja kokoelmiisi! Kirjan voit tilata ottamalla yhteyttä joko minuun (sähköpostitse janne@jannekaisanlahti.net tai puhelimitse 040-7084832), tai Helena Poikolaiseen (puh. 041-7078042). Lähetämme kirjan postitse, kirjan hinta on 20 euroa + postituskulut. |
Kirjoittaja
Havaintoja ja kommentteja sekä omista että yhteisistä asioista syntyperäisen kemijärviläisen näkökulmasta.
Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005  
Kemijärven kunnallishistoria
 |
||
