Olen muutamana viikonloppuna ollut Susannan kanssa mukana Paavo Väyrysen näytelmäkiertueella eri puolilla maata. Olemme molemmat aikaisemmin esiintyneet harrastajanäyttelijöinä Keminmaassa Pohjanrannan kesäteatterissa Paavon näytelmissä, joten mukana oleminen on nyt ihan luontevaa. Tämä näytelmä on pienoisnäytelmä, jossa haastattelemme toimittajina Susannan kanssa Paavo Väyrystä.

Aina silloin tällöin minulta kysytään, mitä mieltä olen Paavon toiminnasta, Keskustasta irtautumisesta ja uuden puolueen perustamisesta jne. - Ei minulla ole siihen oikeastaan mitään uutta sanottavaa, mitä olen täällä blogissanikin tuonut esille. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, ymmärrän hyvin Paavon kritiikin Keskustan harjoittamaa politiikkaa kohtaan. Maahanmuuttopolitiikka on ollut löperöä, EU:n liittovaltiokehitystä on myötäilty, aluepolitiikassa on annettu liikaa periksi keskittävälle politiikalle, liberaaleja arvoja korostetaan enemmän kuin Suomen kansan perinteisiä arvoja - koti, uskonto ja isänmaa. - Paavon esittämiä mielipiteitä kannattaisi, etenkin viimeaikaiset gallupit huomioiden, kuunnella.

Tästä huolimatta itse pysyn Keskustassa ja pyrin vaikuttamaan sitä kautta niin puolueen linjaan kuin isänmaan asioihin. En tiedä, onko se viisas päätös, ja tunnstan vaikutusmahdollisuuteni vähäisyyden ja voimieni riittämättömyyden, mutta itsepä olen taisteluni valinnut. Maalaisliitto-Keskusta on ollut kuitenkin se yhteiskunnallinen voima, joka Suomen historiassa vapautti torpparit, esti saksalaisen monarkian, fasismin ja kommunismin nousun sekä johti alueellisesti tasapuolista ja sosiaalisesti oikeudenmukaista kehitystyötä Suomessa vuosikymmenten ajan.

* * *

Nurmeksessa olin isoäitini Elsen suvun juurilla. Kirjoitin siellä Facebook-päivityksen ajatuksistani liittyen hänen isoisäänsä:

"Täältä lähdit, Sinä kunnioitettu esi-isäni Olli Huttunen, vietettyäsi nuoruutesi köyhänä orpopoikana Nurmeksen eri kylissä. Muutit Rovaniemelle vuonna 1898, tulit vuokralle räätäli Oikaraisen torppaan ja päädyit Ida-tyttären kanssa naimisiin saaden yksitoista lasta. Pääsit savotoille työhön ja etenit vähitellen Iso-Samperin …järjestyspoliisiksi ja metsätyönjohtajaksi. Lapissa sait uskoa omalle kohdallesi pelastuksen Lars Levi Laestadiuksen opin mukaan. Kun punakaartilaiset tulivat Sinua aseella uhaten vaatimaan riveihinsä, kieltäydyit kuolemankin uhalla ottamasta punaista nauhaa käsivarteen. Ja näit Suomen aamunkoiton. Uutteraa työtä oli elämäsi täynnä aina siihen saakka, kunnes vuonna 1937 menit eräänä iltana terveenä nukkumaan ja aamulla havaittiin, että olit yöllä lähtenyt iäisyyteen, armoon ja anteeksiantoon turvaten."

Kuvassa on Susanna Kauhavalla Lentosotakoulun muistokiven äärellä.

Kauhavalla on melkoinen ajankuva käsillämme - entinen lentosotakoulu, jossa vielä vähän aikaa sitten liehui siniristilippu, toimii nyt vastaanottokeskuksena, jossa liehuu Punaisen ristin lippu...! Ajat muuttuvat, mutta muuttuvatko paremmiksi? Yhteiskunnalliset pulmat eivät ole yksinkertaisia eikä liian helppojen ratkaisujen tarjoaminen riitä ratkaisuksi. Mutta sittenkin pitää olla oikeus todeta, etteivät nuokaan Kauhavalla tapahtuneet muutokset ole hyvää yhteiskunnallista sen enempää kuin hyvää globaalia kehitystä. Maanpuolustusta on kehitettävä, sen tulisi olla viimeinen säästökohde. Ja hätää kärsiviä on autettava, mutta tavoilla, joista on oikeasti kestävää apua.

Kuvassa olen ystäväni, seinäjokelaisen kaupunginvaltuutettu Piia Katteluksen kanssa. Piia on Paavo Väyrysen perustaman Kansalaispuolueen varapuheenjohtaja. Yhteistyötä isänmaan hyväksi on tehtävä yli puoluerajojen.

Vuokko ja Paavo Väyrynen kuvattuna Kauhavalla.