Toissapäivänä, 25. huhtikuuta, päättyi koiraystäväni, Matti-mopsin elämä, lyhyen sairauden jälkeen.

Minulla ei ole itselläni lemmikkieläimiä. Roope-kissa perheelläni oli aikanaan 18 vuoden ajan. Viime vuosina olin paljon tekemisissä ystäväni Susannan mopsikoira Matin kanssa.

En ole erityisemmin koiraihmisiä, mutta hillareissulla liki vuosikymmen sitten meistä tuli heti kaverit, kun annoin mopsin syödä poimimiani hilloja. Matti oli hyvin luonteikas ja arvonsa tunteva yksilö. Hän saattoi osoittaa hyvin dramaattisesti mieltään, jos ei saanut mielestään riittävää huomiota.

Nimesimme Susannan kanssa tapaamisiamme huumorimielessä usein "mopsikerhoksi", vaikka pääasiallisesti tapaamiset ovat koskettaneet poliittisia kysymyksiä. Olemmehan yhteistyötovereita pitkältä ajalta poliittisissa kysymyksissä. Olen sittemmin saanut kuulla, että tämä vitsimme on levinnyt ja Keskustan konservatiivisiipeen on minun kanssani keskusteltaessa viitattu nimityksellä "mopsikerho". Käytin usein myös vaalimainoksissani kuvaa, jossa Matti-mopsi istui sylissäni.

Oli hyvin surullinen asia minullekin, sain tiedon mopsin poismenosta.