(Viiden keskusta-aktiivin kirjoitus ajankohtaisista asioista.)

Suomi on ajautumassa kriisiin 2020-lukua kohti mentäessä. Olemme menettämässä kansallisen yksituumaisuutemme sekä maan sisäisen turvallisuuden. Olemme vaarassa menettää Suomen sellaisena kuin olemme oppineet sen tuntemaan. Suomen, josta olemme olleet ylpeitä ja johon olemme luottaneet.

Tämä kriisi ilmenee usealla tasolla: väestöllisellä tasolla hallitsemattomana ja seurauksiltaan arvaamattomana siirtolaisuutena Suomeen. Valtiollisella tasolla kriisi ilmenee kansallisvaltion poliittisten vaikutusmahdollisuuksien menettämisenä. Alueellisella tasolla se ilmenee yleisenä hyväksyntänä maan keskittymiselle muutaman metropolin ympärille.

Nämä tasot ovat vahvassa keskinäisessä riippuvuudessa. Ne ovat seurausta ylikansallisten rakenteiden liiallisesta kasvusta kansallisvaltion kustannuksella. Ne ovat seurausta globalisaatiosta, jota virheellisesti on pidetty väistämättömänä kehityskulkuna, johon on pakko sopeutua.

Suomi ja me suomalaiset voimme kuitenkin olla kansainvälisiä menettämättä ja luovuttamatta kansallista identiteettiämme taikka päätösvaltaamme.

Liiallisen sopeutumisen sijasta me keskustatoimijat katsomme, että on tehtävä täyskäännös. Suomen Keskustan on palattava poliittisen perintönsä äärelle. Hyvinvointivaltiona toimiva kansallisvaltio Suomi on pelastettava. Keskustan periaateohjelma on vuoden 2016 aikana arvioitava ja päivitettävä. Siinä on otettava selkeä kanta kaikkiin edellä mainittuihin kehityskulkuihin.

Maahanmuutto turvapaikkamenettelyn avulla on pysäytettävä, tarvittaessa kansainvälisiä sopimuksia uudelleen arvioiden. Turvapaikkamenettely on muodostunut liian vapaaksi siirtolaisuuden kanavaksi, eikä palvele tarkoitustaan. Suomi voi ottaa 30 000 turvapaikanhakijan sijasta vastaan enintään 1000 pakolaista vuodessa, tulijat itse valiten. Muun auttamisen tulee tapahtua lähtöalueilla, mikä on myös taloudellisesti, kehityspoliittisesti ja kulttuurillisesti järkevää. Suomen talous ei kestä ylimääräistä kuluerää, joka tänä vuonna pelkän vastaanottotoiminnan osalta tulee olemaan lähes miljardi euroa. Toisistaan vahvasti eroavien kulttuurien yhteentörmäyksissä vaarantuu kaikkien turvallisuus. Tulijoilta on vaadittava maan lakien noudattamista. Äärijärjestöihin kuuluvien soluttautuminen pakolaisvirran mukaan on otettava vakavasti. Sitäkään ei saa unohtaa, että Suomessa on esimerkiksi jatkuvan ruoka-avun piirissä jo n. 20 000 oman maan kansalaista.

Hallitsemattoman maahanmuuton ja turvapaikkapolitiikan vaikutukset näkyvät kansalaisten kannalta huolestuttavina lieveilmiöinä vastaanottokeskuspaikkakunnilla ja tilanne on kaikenkaikkiaan kestämätön. Huolestuttavaa on myös poliisipalveluiden keskittyminen, hälytysaikojen venyminen ja resurssipula, joka näkyy poliisityön arjessa. Tavalliset kansalaiset tuntevat aidosti turvattomuutta ja tämä on yhtenäisen kansakunnan kannalta kestämätöntä. Maan sisäisestä yhtenäisyydestä ja kansalaisten turvallisuudesta on aidosti kannettava huolta ja toimittava sen eteen.

EU:n toimivaltaa ei tule laajentaa. Rahaliiton jäsenyydestä tulee luopua, minkä jälkeen mitään EU:n puuttumista Suomen finanssipolitiikkaan ei tule sallia. EU:n tulee keskittyä toimimaan sisämarkkina-alueena, sekä yhteisenä äänenä ilmastonmuutoksen kaltaisissa planetaarisissa asioissa. EU on nyt historiallisessa murroksessa, mihin Suomen tulee aktiivisesti tarttua. Oikea liittolainen Suomelle ei ole Merkelin Saksa, vaan Cameronin Britannia. – Myös Keskustan jäsenyys ALDE-ryhmässä on arvioitava pikaisesti uudelleen.

Helsingin seudun tavoite kasvaa kahden miljoonan asukkaan metropoliksi on hylättävä niin pääkaupunkiseudun kuin koko Suomen edun vastaisena. Rajusta keskittämisestä hyötyy vain eliitti, kun taas tavallinen suomalainen kärsii siitä. Metropolin korostaminen Suomen veturina on haitallista ekologisesti, sosiaalisesti ja riskienhallinnallisesti. Koko Suomen asuttuna pitäminen on niin maan kuin sen kansalaisten etu. Tulevien sote- ja itsehallintoalueiden tehtäväjakoa tulee valmistella siten, että tehtävät jaetaan seutukunnille ja maakuntia kehitetään tasapuolisesti. Kaikkien itsehallintoalueiden tehtävien ei tule olla alueiden keskuskaupungeissa.

Johannes Hirvaskoski
Johanna Häggman
Janne Kaisanlahti
Antti Pakkanen
Martin Ylikännö