Vuosi 2014 oli minulle monin tavoin tapahtumarikas vuosi ja se sisälsi, kuten aiemmatkin vuodet, niin valoja kuin varjoja, onnistumisen iloa ja pettymyksen hetkiä. Virren sanoin on jälleen syytä katsoa ylöspäin ja todeta: "Kiitos Sulle kirkkahista, keväisistä päivistä / Kiitos myöskin raskahista, syksyn synkän hetkistä..."

Olen työskennyt koko vuoden edelleen eduskunnassa, kansanedustaja Eeva-Maria Maijalan eduskunta-avustajana. Työ on ollut mielenkiintoista ja koen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut toimia ylimmän valtiollisen toimielimen palveluksessa. Jos työstäni on ollut yhtään apua kotimaakunnalleni, niin olen siitä tyytyväinen. Keskeisimpänä aikaansaannoksena Maijalan työssä pidän sitä, että Suomen suurpetopolitiikan suunta on käännetty. Paljon työtä "vihreää valtaa" vastaan on silti edelleen tehtävänä.

Politiikassa alkuvuosi oli minulle muutenkin aktiivista aikaa. Olin mukana Keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrysen EU-vaalikampanjassa ja toimin mm. hänen tukiyhdistyksensä varapuheenjohtajana. Paavo teki kovan vaalikiertueen ympäri maata ja sai lähes 70.000 ääntä tullen valituksi Euroopan parlamenttiin. Myös ystäväni Antti Pakkanen oli mukana EU-vaaleissa. Hänet on asetettu nyt ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleihin Kaakkois-Suomen vaalipiiriin ja toivon hänelle menestystä.

Kesäkuussa pidettiin Keskustan puoluekokous Turussa. Tuin lappilaisen Katri Kulmunin kampanjaa puolueen varapuheenjohtajaksi. Hän jäi kuitenkin neljänneksi kisassa, kun kolme eniten ääniä saanutta valittiin. Olosuhteisiin nähden tulos oli kuitenkin mielestäni hyvä, läpimeno jäi vain sadan äänen päähän.

Elokuussa siirsin henkikirjani Kemijärveltä Rovaniemelle. Mikään suuri muutos ei ollut kyseessä, koska olen jo 10 vuoden ajan käytännössä asunut kahdessa kaupungissa. Seurauksena toki päättyi julkisten luottamustehtävieni hoitaminen Kemijärvelle. Ehdin toimia 7,5 vuotta kirkkovaltuutettuna ja 5,5 vuotta kaupunginvaltuutettuna. Monenlaisia muistoja mahtuu elettyihin vuosiin. Kunnallispolitiikan monet kielteiset piirteet helpottivat muuttopäätöstäni. Kotiseututyötä Kemijärvellä jatkan tietysti edelleen ja kuluneen vuoden aikana olen vapaa-aikoinani kirjoitellut legendaarisen kemijärveläisen muotikauppiaan Lyyli Onnia Perungan elämäntarinaa.

Kemijärven kirkkovaltuuston ja myös vaalilautakunnan puheenjohtajana ehdin kuitenkin ennen muuttoani valmistella syksyllä käytyjä uuden kirkkoherran sekä kirkkovaltuuston vaaleja. Pentti Tepsa valittiin Kemijärvellä kirkkoherraksi suurella kannatuksella. Minun tilalleni loppuvuodeksi kirkkovaltuuston sekä vaalilautakunnan puheenjohtajaksi tuli hyvä yhteistyötoverini Irma Kortelainen.

Syksyllä alkoi valmistautuminen eduskuntavaaleihin. Keskustan kannatus on noussut hurjasti gallupeissa. Laaja pettymys nykyiseen hallitukseen ja erityisesti uuteen pääministeriin on vaikuttanut kannatukseemme nostavasti. Ehdokasasettelu onnistui Lapissa kohtuullisen hyvin. Suuri pettymys minulle kuitenkin oli, että maanviljelijä Ari Ruotsalainen Rovaniemeltä jätettiin pois ehdokaslistalta. Tältä osin en pitänyt piirikokouksen äänestystä puolueen edun mukaisena, sillä Ari olisi tuonut meille suuren määrän ääniä eduskuntavaaleissa. Piirikokouksen äänestyksen tulosta on kuitenkin kunnioitettava.

Marraskuussa olin ehdokkaana seurakuntavaaleissa uudessa kotiseurakunnassani Rovaniemellä. Tulin valituksi kirkkovaltuustoon. Kiitän vielä lämpimästi luottamuksesta, jota sain uutena ehdokkaana. Koetan olla sen arvoinen.

Kuluneen vuoden aikana olen toiminut edelleen kirkolliskokouksen ja kirkon lakivaliokunnan jäsenenä. Työskentely on ollut mukavaa ja olen saanut tutustua moniin upeisiin ihmisiin, mutta silti on sanottava, että suru sydämessäni olen seurannut kirkon jatkuvaa maallistumiskehitystä. Kansankirkossamme pitää olla seinät leveällä ja katto korkealla ja siellä on oltava tilaa ihmisille, jotka eivät ole erityisen uskonnollisia, mutta kirkko ei voi luopua raamatullisesta perustastaan. Suomen ev. lut. kirkko on nyt uhatummassa asemassa kuin kertaakaan historiansa aika. Eikö ole jo aika nousta, Suomen kristikansa, ja puolustaa sitä perustaa, jolle koko yhteiskuntamme kehitys on rakentunut?

Muista vuoden aikana hoitamistani luottamustoimista mainittakoon vielä Kuntaliiton valtuusto, Suomi-Amerikka Yhdistysten liittovaltuusto sekä Pohjolan Osuuspankin edustajisto.

Lähimmät omaiseni olen saanut pitää lähelläni myös kuluneen vuoden ajan. Erityisen kiitollinen olen siitä, että kaikki isovanhempani elävät edelleen aktiivista arkea. Sekä äidinvanhempieni että isänvanhempieni kohdalla vietettiin kuluneen vuoden aikana 55. hääpäivää. Sen ajan avioliitot ovat hyvää, kestävää tekoa.

Isäni jäi eläkkeelle eli siirtyi reservin kapteeniksi vuoden viimeisenä päivänä palveltuaan isänmaata armeijassa eri tehtävissä yli 30 ajan. Kadettikoulua käyvä velipoika tulee kuitenkin jatkamaan isän uraa ilmavoimissa.

Pitkiä ulkomaanmatkoja en ole kuluneen vuoden aikana tehnyt. Else-mummini kanssa kävin maaliskuussa Oslossa ja kesällä Sveitsissä ja Liechtensteinissa. Kesällä tein opiskelutoverini kanssa kolmen päivän matkan Venäjän puoleisen Karjalan alueelle, Sortavalaan ja Petroskoihin. Marraskuussa tein pienellä seurueella matkan Kantalahteen, Venäjälle. Loppuvuodesta kävin kahdesti Brysselissä, toisen kerran Paavo Väyrysen tukiryhmän matkalla tapaamassa valituksi tullutta ehdokastamme ja toisen kerran omalla matkalla. Kotimaassa olen töiden takia matkustanut paljon pohjoisesta etelään. Kesällä kiertelin jonkin verran myös muualla Suomessa muutamia päiviä. Kirkon lakivaliokunnan matkalla kävin pari päivää Ahvenanmaalla.

Monia tuttaviani kutsuttiin tänäkin vuonna iäisyyden rajan tuolle puolen. Mainittakoon heistä tässä toukokuussa poisnukkunut entinen kaupunginvaltuutettu ja kirkkovaltuutettu Eila Hyvönen, jonka kanssa sain vuosien ajan tehdä hyvää yhteistyötä. Loppukesästä puolestaan lähtökutsun sai hyvä perhetuttavamme, sukulaistätini aviomies Juhani Ollanketo.

* * *

Jos jotain olen kuluneen vuoden aikana omassa elämässäni oppinut, niin aiempaa kirkkaammin sen, että kaikessa tässä elämässä on syytä luottaa Jumaan hyvään johdatukseen. Omia odotuksiani ja suunnitelmiani on usein jauhettu murskaksi Jumalan suuressa myllyssä. Kun ylpeälle ihmiselle on opetettu nöyryyttä, niin se on ollut joskus kova koulu - mutta jälkikäteen olen huomannut, että niin oli hyvä. Eniten minulla on syytä usein ollut kiittää siitä, että jotkut rukouspyyntöni eivät ole toteutuneet. Jäljelle on lopulta jäänyt vain rukous - "Tapahtukoon Sinun tahtosi" - ja se on kaikkein väkevin rukouspyyntö. Siinä on kaikki. Kaikessa on luotettava Häneen, joka on kaiken Sanallaan luonut. Kun maailma myrskyineen kerran katoaa, niin jäljelle jää vain Golgatan risti. Miten siihen suhtaudumme, se on kerran kohtalonkysymyksemme. Meille käy uskomme mukaan.

Sinun tahtosi tie on parhain,
vain murhetta tie oma toi.
Usko rakkaus uupuu jos multa,
tuo lamppuuni Henkesi tulta.
Sinä yksin auttaa voit.

Kiitän kaikkia ystäviäni tuesta ja myötäelämisestä myös kuluneen vuoden aikana.