Paavo Väyrynen, kampanjapäällikkö Marja Engman ja minä Kemijärvellä Paavon vaalitilaisuudessa. EU-vaalikampanjansa aikana Paavo järjesti itse tai toisten ehdokkaiden kanssa yhteensä 266 vaalitilaisuutta ja osallistui lisäksi lukuisiin paneeleihin- ym. yleisötapahtumiin. Paavo oli tietääkseni ainoa ehdokas, joka piti vaalitilaisuuden jokaisessa Lapin kunnassa.

---

Euroopan parlamentin vaalit on jälleen käyty. Nämä olivat nyt vuorossaan viidennet Suomen itsenäisyyden aikana.

SDP:n kannatuksen romahtaminen lienee vaalien suurimpia uutisia. Papinkaavun meppipukuun näyttävästi viisi vuotta sitten vaihtaneen Isä Mitron äänimäärä katosi lähes kokonaan, lieköhän Suomen historiassa yhtä merkittävää istuvan parlamentaarikon kannatuksen häviämistä on vielä koskaan koettu? Merkittävää on myös, että Vihreät menettivät toisen meppinsä. Media ei ole tästä isompaa ääntä pitänyt, mihin voinee vaikuttaa se, että mediassa Vihreät käyttävät suurta valtaa. Vihreiden tappio oli kuitenkin huomattava ja tuleviin eduskuntavaaleihin lähteminen on heille entistä vaikeampaa. Vasemmistoliitto on vahvistunut SDP:n heikentyessä ja vahva Vasemmistoliitto houkuttelee myös Vihreiden liepeillä pyörivää punavihreää porukkaa.

Alexander Stubbin suuresta henkilösuosiosta huolimatta Kokoomuksen kannatus kääntyi viimein laskuun. Neljättä meppipaikkaa ei tullut. Eija-Riitta Korholan putoamista pidän harmina. En ole totisesti kaikista asioista hänen kanssaan samaa mieltä, mutta hän on puhunut ja kirjoittanut asiat selvästi ja suoraan. Hänen kannanottojaan on mieluusti lukenut.

Toinen harmittava asia on KD:n Sari Essayahin putoaminen. Hän on ollut ahkera ja arvostettu meppi yli puoluerajojen. Hän sai viidenneksi eniten ääniä kaikista ehdokkaista, mutta KD:n kannatus ei silti noussut riittävästi. Viimeksihän Essayahin pääsy mepiksi mahdollistui vain Timo Soinin vahvan kannatuksen ja Perussuomalaisten vaaliliiton kautta. KD:n olisi kannattanut kenties rakentaa enemmän kilpailuasetelmaa listan sisälle tunnetuilla nimillä. Nyt esim. ministeri Päivi Räsäsen ehdokkuus koettiin selvästi vain Essayahin tukemisena eivätkä ihmiset innostuneet asiasta, mistä vaisu äänimäärä kertoo.

Oma puolueeni Keskusta sai viimein vaaleihin plusmerkkisen tuloksen. Eduskuntavaaleissa teimme katastrofaalisen tuloksen ja jäimme neljänsiksi. Kunnallisvaaleissa tulimme kolmansiksi. Nyt olimme toisella sijalla. Olemmeko jo ensi kevään eduskuntavaaleissa taas kärjessä? Se olisi suotavaa. Vain Keskustan voimin Suomen suunta käännetään.

Keskustaväen ei kannata silti liikoja juhlia. Kannatuksen nousu oli vain 0,7 %. Tästä on kyllä hyvä jatkaa. Monilla alueilla kannatuksen nousu oli jopa merkittävää (esim. Lapissa 9,6 %-yksikköä). Puolueemme on yhtenäistynyt verrattuna siihen, millaista aikaa meillä elettiin Lahden puoluekokouksen jälkeen. Kuitenkaan ei ole mitään perusteita tuudittautua sille ajatukselle, että tulevat vaalit on nyt voitettu. Eivät ole. Luottamuksemme on edelleen hyvin haurasta. Meidän on tehtävä selkeä pesäero niihin virheisiin, jotka johtivat viime eduskuntavaalien tappioon ja tarjottava oma vahva ja realistinen vaihtoehto tulevissa vaaleissa. Keskustalla pitää olla yhteistyökykyä, mutta vähintään yhtä paljon omaa tahtoa. Tahtopolitiikan aika ei ole menestyvässä Keskustassa ohi.

Keskustan kolme "isoa nimeä", Anneli Jäätteenmäki, Olli Rehn ja Paavo Väyrynen, kilpailivat tasavahvasti ja tulivat kaikki valituksi komealla äänimäärällä. Hannu Takkula putosi Euroopan parlamentista 10 vuoden jälkeen. Kärkinimet olivat niin vahvoja, että kovin tasaista kilpailua heidän ja muiden ehdokkaiden välillä ei päässyt syntymään. Takkulakin jäi heistä selvästi jälkeen hintavasta kampanjasta ja isoista lehtimainoksista huolimatta. Valtakunnallinen vaali korostaa äänten keskittymistä helposti muutamille henkilöille. Halutaan äänestää mieluummin tuttua ja varmaa nimeä, jottei "ääni mene hukkaan".

Mediassa Helsingin Sanomien entisen päätoimittajan Mikael Pentikäisen ehdokkuus sai paljon huomiota osakseen, mutta äänimäärä jäi paljon monien odottamaa pienemmäksi. Pentikäisen kampanja erottui lopulta lähinnä Kokoomuksen kylkeen menemisenä, Nato-jäsenyyden vaatimisena ja esityksinä Kokoomuksen ja Keskustan yhteisten ohjelmien luomiseksi. Tällaiset linjaukset eivät kuitenkaan keskustalaisilta äänestäjiltä tuoneet suosiota. Tämä olkoon myös selvä viesti Keskustan johdolle - omalla itsenäisellä ja Keskusta-aatteen pohjalta nousevalla vakaalla linjalla me pärjäämme!

Itse olin mukana Paavo Väyrysen tukiryhmässä ja siinä työssä vapaa-aikani viimeisen parin kuukauden aikana kuluikin melko tiiviisti. Paavo on julistettu poliittisesti kuolleeksi monta kertaa, mutta niin vain hän nousee kuin korkki pinnalle. Pohjoisessa Paavon kannatus oli suorastaan historiallista. Lapissa enemmän kuin joka neljäs äänestäjistä äänesti Väyrystä, Keskustan äänestäjistä 58 %. Paavo oli ääniharava jokaisessa Lapin kunnassa, jopa kommunistien linnakkeessa Kemissä.

Olen saanut lapsuudesta saakka monenlaista ivaa osakseni sen johdosta, että olen "väyrysläinen". Omassa puolueessaan Paavolla on suuresti vastustusta. Kerrottakoon kaksi esimerkkiä, jotka tulivat mieleen seuratessani Paavon äänimäärän kasvua vaali-iltana.

Olin 2007 keväällä Luusuassa pilkkikisoissa toimitsijana. Vähän aiemmin oli käyty eduskuntavaalit, joissa Väyrynen oli saanut huiman voiton Lapissa. Koska paikalla oli monia paikallisen ehdokkaan kannattajia, niin ajattelin pitää suuni kiinni vaaleista, olinhan tullut paikalle vapaaehtoisena talkoolaisena ja toivoin voivani viettää leppoisan kevätpäivän. Eräät naishenkilöt aloittivat kuitenkin keskustelun, jonka ytimessä oli Väyrysen haukkuminen ja sen kauhistelu, ettei tuettu heidän kannattamaansa ehdokasta, mitä keskustelua epäilemättä innosti erityisesti se, että minä olin kuuloetäisyydellä. Huomautin rouville, että tuin ehdokasta, jolla oli oikeasti mahdollisuudet tulla valituksi ja päästä myös ministeriksi. Tuolloin eräs monia järjestötehtäviä Kemijärvellä hoitanut keskustanainen alkoi sättiä, kuinka kaikki Väyrysen äänestäjät ovat tyhmiä ja vähäjärkistä porukkaa. Kysyin, että kaikki yli kymmenentuhattako, jotka ovat häntä Lapissa äänestäneet. "Kaikki!", kuului vastaus. Tilaisuuden jälkeen muut toimitsijat lähtivät jonkun kyläläisen talolle kahveille. Minua ei sinne haluttu, joten ajoin takaisin kotiin ja päätin, että oli viimeinen kerta kyseisissä pilkkikisoissa minun osaltani. Niin on muuten ollutkin.

Toinen muisto on kesältä 2012, jolloin satuin erään Kristillisdemokraattien toimijan kanssa Helsingissä samaan kahvipöytään. Tuli puhe Keskustan lähestyvästä puoluekokouksesta. Kristillisdemokraatti julisti, että Väyrysen ura on ohi sen kesän puoluekokouksen jälkeen. En alkanut isommin tingata vastaan, totesin muistaakseni jotain siihen tyyliin, että saapa nähdä. Paavohan todella pyrki Rovaniemen puoluekokouksessa Keskustan puheenjohtajaksi ja hävisi vaalin. Silloin totesin ystävilleni: "Te, jotka kuvittelitte, että väyrystely Suomessa loppuu - you ain't seen nothing yet! - ette ole nähneet vielä mitään!"

Ja näinpä Paavo jälleen nousi tuhkasta. Hänen polkunsa suomalaisen yhteiskunnan huipulla on ainutlaatuinen. Nuoruudessaan hän tuli mukaan suuren presidenttimme Urho Kekkosen lähipiiriin - ja työ jatkuu yhtä, yli 45 vuoden ajan. Se perustuu hyvin paljon uskollisiin kannattajiin ja ideologiaan, joka vakuuttaa, jos siihen vain perehdytään kaiken parjaamisen ja ennakkoluulojen sijaan. Paavon ajatukset ovat hyvin raikkaita ja varsinkin nuorisoon vetoavia, jos niihin vain viitsitään tutustua. Vaikka Paavon värikäs persoona herättääkin ihmisten kiinnostusta, niin uskon Paavon kannattajien pohjimmiltaan tukevan häntä poliittisen linjan, itsenäisen Suomen puolustamisen tähden eikä siksi, että jonkun setäihmisen poliittista uraa halutaan vain pitkittää. Kuten sanoinkin Paavo Väyryselle itselleen kerran kampanjan aikana: "En minä tätä työtä tee sinulle, minä teen tätä isänmaalle."

Ilman Paavoa Keskustan kannatus olisi tuskin noussut näin korkeaksi. Hän toi Perussuomalaisilta ratkaisevat äänet meille takaisin, minkä ansiosta kannatuksemme muutos oli plusmerkkinen. Väyrysen edustamaa vahvan aluepolitiikan ja Suomen itsenäisyyden linjaa suurkaupunkipolitiikkaa ja federalismia vastaan tarvitaan Keskustassa edelleen ja entistä vahvemmin, jos tulevat eduskuntavaalit halutaan voittaa.

Vaaliuutisointeihin tutustuessani silmään pisti puolueemme äänenkannattajassa Suomenmaassa ollut juttu, jossa hehkutettiin Keskustan viiden nuoren ehdokkaan yhteiskannatusta, 11893 ääntä, mahtavana tuloksena.

Varmasti nuoret ehdokkaamme tekivät hyvän vaalityön ja pistivät itsensä likoon. Vaatii rohkeutta ja kovaa työtä olla mukana valtakunnallisissa vaaleissa. Nostan hattua jokaiselle ehdokkaalle. Itsekin olin ystäväni Antti Pakkasen kiertueella autokuskina pari päivää ja ennustan hänen uralleen vielä nousujohteista jatkoa. Täytyy muistaa, että valtakunnalliset vaalit ovat nuorille ja suurelle yleisölle tuntemattomille ehdokkaille hyvin haastavat. Selkeän EU-kriittisten Keskustan nuorten, Ilmari Pokelan ja Antti Pakkasen, vaalityölle asetti luonnollisesti suuret haasteet se, että EU-kriittistä keskustalaista etsineet ehdokkaat halusivat varmistaa Paavon läpimenon.

Mutta tosiasiat pitää aina voida tunnustaa. Kokoomuksen nuoret ehdokkaat, Aura Salla ja Antti Häkkänen, saivat molemmat yksinään enemmän ääniä kuin Keskustanuorten kaikki viisi ehdokasta yhteensä. Puhumattakaan Vasemmistoliiton Li Anderssonista, joka sai yli 47.000 ääntä. Luultavasti myös Kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koski olisi saanut hyvän kannatuksen, mikäli olisi lähtenyt ehdokkaaksi. Näiden lukujen valossa Keskustanuorten äänimäärää ei kannata liiaksi juhlia.

Nuorten liiton ja nuorten toimijoiden ympäri maata olisi varmasti syytä pohtia, tehtiinkö nuorten ehdokkaiden tukemiseksi ja kampanjoimiseksi varmasti kaikki voitava. Jätettiinkö nuoret ehdokkaat sittenkin liian yksin? Kampanjatyö on kovaa ja raakaa työtä. Se vaatii sitoutumista ja myös järkevää kampanjan rakentamista. Ehdokkaat varmaankin tekivät parhaansa, mutta tekivätkö kaikki muut?

Seuraaviin EU-vaaleihin on viisi vuotta aikaa. Saa nähdä, millaiset ehdokaslistat meillä silloin on käsissämme. Sitä ennen käydään kuitenkin monet muut vaalit, kuten eduskuntavaalit ja presidentinvaalit. Eiköhän se ole niin, että Keskustan "vanha isäntä" Väyrynen nähdään myös molemmissa niissäkin kisoissa!

---

On kysytty, miten oma elämäni nyt jatkuu? No aivan kokonaan kampanjointi ei vielä lopu, koska puoluekokous on edessä muutaman viikon päästä Turussa. Koska puheenjohtaja ei vaihdu, tulee suuri huomio kohdistumaan varapuheenjohtajakisaan. Annika Saarikko on kiertänyt kenttää ahkerasti, tuen mielelläni häntä jatkokaudelle. Mutta pois jäävän Riikka Pakarinen (ent. Manner) tilalle me voimme nostaa nyt pitkien välimatkojen maakuntien ja vahvan ulkopoliittisen linjan edustajan, lappilaisen Katri Kulmunin.

Alun perin suunnittelin koko puoluekokouksen jättämistä tällä kertaa väliin. Kun Katrin tukiryhmä sitten pyysi minuakin kuitenkin mukaan kampanjaan, niin ajattelin, että mikäpäs siinä, ja kun huomasin, että kampanjalla on oikeasti hyvät mahdollisuudet saada laajaa kannatusta ympäri maata, niin innostuin.

Puoluekokouksen jälkeen onkin sitten aika hetki hengähtää. Kun työ on politiikkaa ja vapaa-aika politiikkaa, niin välillä siihenkin tarvitsee pikku taukoja. Mihin suuntaan elämä kuljettaa, sitäpä en osaa sanoa. Jälleen on paikallaan lainata Urho Kekkosen sanoja: "Katso taaksepäin, kiitä. Katso eteenpäin, luota. Katso ylöspäin, usko."

Työni eduskunnassa luonnollisesti jatkuu edelleen. Tulin elokuussa 2011 Eeva-Maria Maijalan eduskunta-avustajaksi. Olen lupautunut toimimaan avustajana ainakin tämän eduskuntakauden loppuun. Työ on ollut haasteellista ja monipuolista. Yhteistyömme on sujunut hyvin. Lappilaisten äänestäjien käsissä on sitten, jatkuuko Maijalan työ Lapin hyväksi ensi eduskuntavaalien jälkeen. Keskustan Levärannan paikallisosasto, joka esitti häntä jo kevään 2011 vaaleihin, on tehnyt yksimielisen esityksen hänen ehdokkuutensa puolesta myös ensi kevään vaaleihin.

Ennen eduskuntavaaleja käydään syksyllä myös seurakuntavaalit. Olen ollut Kemijärvellä nyt pian kaksi kautta kirkkovaltuutettuna, jälkimmäisen kauden kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Olemme saaneet mm. hautausmaita koskevan kaavaratkaisun viimein valmiiksi, mitä pidän eräänä keskeisimmistä töistä, jota olen luottamushenkilönä saanut olla suunnittelemassa ja johon aidosti koen voineeni vaikuttaa. Kuluneella kaudella kirkkovaltuston työ on ollut avointa ja keskustelevaa. Seurakunnan luottamushenkilöitä tulee pitää ja käyttää voimavarana seurakunnalle. Olen ilmoittanut, etten ole Kemijärvellä ehdokkaana enää tämän syksyn seurakuntavaaleissa. Kaksi kautta riittää nyt toistaiseksi, on hyvä katsoa välillä uusiakin kuvioita ja kauteni kirkolliskokouksen maallikkojäsenenä jatkuu kuitenkin joka tapauksessa vielä vajaat pari vuotta.

Kiitos ystävilleni kaikesta tuesta, jota käydyn EU-vaalikampanjan aikana jälleen teiltä sain.