Kemijärven yöjuna palasi aamulla ja tämä päivä onkin kemijärviläisten ja kaikkien itälappilaisten juhlapäivä. Olin reilut puolitoista vuotta sitten lähettämässä viimeistä yöjunaa matkaan, joten täytyihän olla junaa myös vastaanottamssa. Oli suorastaan liikuttava tunne, kun uudet kaksikerroksiset vaunut saapuivat Kemijärven asemalle. Muistan sen ankean ja surullisen tunnelman yöjunan lähdettyä, vaikka oli kaunis kesäinen ilta. Nyt oli kirpeä pakkasaamu, mutta mielialat korkealla ja jätkänkynttilöissä paloi tuli. Paikalla oli satoja ihmisiä ja asema-alue täynnä autoja, niin että piti parisenkymmentä minuuttia odottaa ennen kuin pääsi autolla pois.

Kaiken tämän kuluneen talven ikävyyden keskellä yöjunan palaaminen loi toivoa alueellemme. Kuin elämä taas alkaisi sykkiä yöjunan myötä. Ei se tietenkään yksin riitä, mutta se näyttää sen, että meitä ei ole unohdettu ja hylätty. Tietysti on paljon mahdollista, että ilman kemijärviläisten yhteishenkeä tätä tulosta ei olisi saavutettu. Mutta onko se mitenkään uutta? Ei näillä selkosilla ole ennenkään mitään armosta saatu, vaan vaatien se on otettu. Lujalla työllä, toki rakentavalla työllä, mutta ei kainostellen ja herroja kumartaen.

Yksin yöjunayhteys ei alueemme kriisiä ratkaise, mutta jo nyt se helpottaneet matkailun asemaa maakunnassamme. Ja olemme taas valtakunnallisessa julkisuudessa, se on aina positiivista. Rata kuitenkin tulee sähköistää, se on tulevaisuuden kannalta välttämätöntä. Eikä ehkä ihan mahdoton ole sekään tulevaisuudennäkymä, että yöjuna kulkisi kerran tuosta rajan yli. Mitkä mahdollisuudet paitsi teollisuudelle niin myös matkailulle se avaisi, kun Murmanskista alkaisi kulkea säännöllinen vuoro maisemiimme. Suomen ja Venäjän välisiä neuvotteluja asiasta on jo käytykin ja varmasti käydään jatkossakin. Toivottavasti niissä neuvotteluissa on mukana Suomesta parhaat mahdolliset edustajat.

Niin paljon kuin arvostankin Kemijärven eteen suurta työtä tehnyttä Kari Väänästä, niin minun täytyy hieman kommentoida hänen sanomistaan uutisissa: "Kansanliikkeen onnistuminen kertoo, että ihmisillä on kuitenkin vielä valtaa vaikuttaa asioihin puolueiden diktatuurin ylitse." On aivan ymmärrettävää, että luottamus puolueisiin on näillä selkosilla heikentynyt. Jos puolueet etääntyvät liiaksi kansasta, niitä on ravisteltava. Kuitenkin puolueet ovat demokratian perusjalka, en tiedä mikä olisi parempi valtiomuoto kuin monipuoluejärjestelmään pohjautuva demokratia.

Nyt vasemmisto-oppositio käyttää tietysti kaikki konstit repiäkseen irtopisteitä sellukriisistämme, koska vasemmisto sattuu nyt tällä kertaa olemaan oppositiossa. Hallituksessa ollessaan niin SDP kuin Vasemmistoliitto ovat olleet myymässä valtionyhtiöitä ja hallituspuolueiden kansanedustajina nyt huutavat vasemmistolaiset olisivat varmasti äänestäneet hallituksen luottamuksen puolesta. Kuitenkin tässä yöjunataistelussa nähtiin demariministeri Huovisen ja hänen edeltäjänsä, sittemmin oikeusministerinä surkeasti epäonnistuneen Luhtasen, asenteet pohjoista junayhteyttä kohtaan. Keskustalaisen liikenneministeri Anu Vehviläisen aikana asenne on heti toinen ja tulostakin syntyy. Että eiköhän niillä puolueilla jotain merkitystä ja ehkä jotain erojakin vielä ole!