Tänään Irakin entiselle tyrannille Saddam Husseinille ja eräille hänen lähipiirinsä edustajille luettiin tuomio. Saddam Hussein tuomittiin rikoksista ihmisyyttä vastaan kuolemaan hirttämällä. On vaikea kuvitella, että jos kuolemanrangaistus asteikkoon kuuluu, niin millaiselle ihmiselle sitä ei sovellettaisi kuin herra Saddamille.

EU on jo puheenjohtajamaansa Suomen suulla ehtinyt paheksua kuolemantuomiota. Voi tätä lässytystä! Hirsipuu on Bagdadin pyövelille ehdottoman oikeudenmukainen rangaistus. Vasta kun hän on pysyvästi poissa pelistä, Irak voi astua kohti uutta aikaa. Helppoa se ei varmasti ole. Toivottavasti joskus Irakin kansa voi nauttia rauhasta.

Saddamin ohella tuomittiin hänen nuorempi velipuolensa Barzan Ibrahim al-Tikriti, maan tiedustelupalvelua johtanut julma ja pelätty mies. Hänen mieltymyksensä mitä vastenmielisimpiin kidutuksiin ja hirmutekoihin ei jätä epäilystä siitä, onko hänellä oikeutta elää. Olkoon tämä päivä varoittava osoitus kaikille maailman tyranneille ja sellaisiksi aikoville, että paha aina lopulta häviää.

Muistan lapsuudestani ne ajat, jolloin koko maailma seurasi Persianlahden sodan tapahtumia. Kun nyt katson uutisten otsikkoja "Saddam Hussein sai kuolemantuomion" tunnen suurta iloa sen johdosta. Oikeus on vihdoin toteutunut. Voi sanoa, että olisi ollut parempi lähettää Saddam kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen ja että siellä olisi toteutunut todellinen oikeus eikä USA:n tahto. Mutta millainen farssi Milosevic-vainajan oikeudenkäynnistä siellä tulikaan? On varmasti paras ratkaisu, että Saddam saadaan mahdollisimman nopeasti pelistä pois. Kukaan järkevä ihminen ei liene epäile sitä, etteikö hän oli syyllinen.