Englannin paikallisvaaleissa Konservatiivit menestyivät loistavasti. Heidän kannatuksensa ei ole tainnut olla tätä luokkaa sitten Thatcherin päivien. BBC:n mukaan nyt on laskettu jo lähes kaikki äänet ja Konservatiivit ovat saaneet 1605 valtuustopaikkaa, Työväenpuolue 1072 paikkaa ja Liberaalit 803 paikkaa. Aikaisemmin nämä luvut olivat kutakuinkin tasan. Englannin vaalitapa on erilainen kuin meillä, mutta suhteellinen ääniosuus koko maata koskien laskettuna on 40 % Konservatiiveille, 27 % Liberaaleille ja 26 % Työväenpuolueelle.

Tulosta voi pitää suurena voittona Konservatiiveille ja puolueen uudelle johtajalle. Englannissa tämä puolue on pitänyt reilusti kiinni omasta punnastaan ja maan kansallisista eduista vastapainona Tony Blairin politiikalle. Toivon menestystä tuleviin parlamenttivaaleihin. Pääministeri Blair on jo aloittanut epätoivoisen yrityksen nostaa puolueensa kannatusta erottamalla ulko- ja sisäministerinsä. Reilu mies olisi sen sijaan harkinnut, josko kantaisi vastuun ihan itse ja vetäisi omat johtopäätöksensä.

Englannin Työväenpuolue on Liberaalipuolueen tavoin rypenyt kriisistä ja skandaalista toiseen. Blairin ministerit ovat jääneet kiinni milloin syrjähypyistä, milloin poliittisista virhearvioinneista. Liberaalien johtaja taas joutui eroamaan alkoholiongelman vuoksi, miespuolinen seuraaja taas jäi kiinni suhteesta samaa sukupuolta olevaan henkilöön. Näiden rinnalla Konservatiivit tuntuvat ihan taivaan lahjalta.

Omaa oikeistopuoluettamme, Kokoomusta, sen sijaan en voi nytkään kiitellä. Kuluneella viikon puolueen johtopaikalta on väläytelty kuntien pakkoliitoksia ja korkeakoulujen yhdistämistä. Kunpa nämäkin yliopistoissa opiskelevat herranalut muistaisivat, kenen ansioista yliopistot on hajasijoitettu. Ei ainakaan Kokoomuksen. Olen tällä viikolla kokenut tämän asian hyvin voimakkaasti ja huomasinpa eilen kirjoittaessani korttia eräälle ystävälleni, että pistin tunteenpurkauksen asiaa koskien siihenkin, vaikkei se liittynyt mitenkään asiayhteyteen.