Olen matkalla Turkuun kirkolliskokoukseen. Päättyneen viikon vietin Helsingissä, jossa keskiviikkona muutamat lähiomaiset ja ystävät kävivät tervehtimässä minua taannoisen syntymäpäiväni johdosta. Oli lämminhenkinen tilaisuus ja osakseni tulleet onnittelut, kauniit sanat ja lauluesitykset ym. olivat luonnollisesti mieltä liikuttavia.

Nyt edessäni on kuudestoista kirkolliskokousviikko, jolle saan osallistua. Olen toiminut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen maallikkojäsenenä keväästä 2012 saakka. Kyse on tämän istuntokauden viimeisestä kokousviikosta. Olen antanut suostumukseni olla ehdokkaana myös ensi kevään vaaleissa, mutta valinta on tietysti valitsijoiden vastuulla, joten ainakin tällä erää kyse on viimeisestä matkastani Turkuun näissä merkeissä.

Tietysti, kun olen antanut suostumukseni jatkokaudelle, niin olen motivoitunut jatkamaan tehtävässä. En ole synnitön ihminen, mutta ne arvot, joita edustan, nousevat vakaumukseni mukaan kirkon arvoperustasta. Ne tarvitsevat puolustajansa jatkossakin, kun valitettavasti myös kirkon sisällä ja kirkon työntekijöiden toimesta Raamatun auktoriteettia halvennetaan yhä näkyvämmin. Vaikka kirkolliskokouksessa on paljon hyvää yhteistyötä yli erilaista blokkirajojen, niin on surullista, miten heikko yhteys kirkon eri ryhmittymien välillä on. Mitenkään helppo tämä istuntokausi ei ole ollut. Henkilökohtaisesti pääsisin varmasti vähemmällä, jos en tulisi enää valituksi. Mutta se on valitsijoiden käsissä. Teen parhaani, jos valituksi tulen.

Joka tapauksessa pyydän kaikkien ystävien esirukouksia työlleni tällä istuntoviikolla.