Facebook-seinälläni on käyty rapsakkaa keskustelua puolueen tilasta. Näkemykset ovat hyvinkin erilaisia. Kirjoitin eräälle keskustelijalle hieman pidemmän vastauksen, joka mielestäni ansaitsee paikan myös täällä blogissa.

* * *

Kyllä monet ihmiset kokevat, että kriittistä keskustelua ei voi käydä, koska vähäisenkin arvostelun esittäminen johtaa raivokkaisiin reaktioihin ja leimataan huonommiksi keskustalaisiksi. Suuri osa kenttäväestämme on mennyt vaalitappion jälkeen omituiseen siilipuolustukseen, jossa keskustelua on vaikea käydä. Gallupit ovat nyt 11 %:n tuntumassa. Kuinka paljon pitää vielä tippua?

Eivät kaikki jaksa samalla tavalla olla paineessa ja haukuttavana kuin minä ja tuoda näitä asioita keskusteluun, vaan he ajattelevat, että antaa olla ja jäävät pois toiminnasta ja jättävät äänestämättä. Merkit vaalitappion tulosta olivat jo pitkään ilmassa, mutta myös puolueen vastuupaikoilla on voimakas sosiaalinen paine yhtenäisyyteen, ettei leimaannu häiriköksi ja ettei tulisi hankaluuksia omalle poliittiselle uralle. Olen saanut niin paljon myönteistä palautetta tätä aihetta koskevasta Suomenmaan kirjoituksestani, että aivan yksin en liene ajatuksineni ole.

En tietenkään tarkoita, enkä usko että kukaan vähääkään Keskusta-aatteesta ymmärtävä tarkoittaa, etteikö vaikeina aikoina pitäisi tehdä koviakin päätöksiä. Kun taloutta pannaan kuntoon, niin kipeitäkin ratkaisuja on tehtävä. Ei alkiolaisuus kenenkään mukaan ole sitä, että jaetaan vain rahaa sinne tänne. Keskusta on vastuullinen puolue, ei populistinen puolue. Aktiivimallilla saattoi olla hyvä tavoite – työ on parasta sosiaalipolitiikkaa ja ihmisen on parempi olla töissä kuin ottaa vastikkeetta vain avustuksia. Mutta toinen asia on sitten, että onnistuiko aktiivimallin toteutus ollenkaan, etenkään maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla. Aktivoiko se oikeasti ketään vai leikkasiko vain niiltä, joilla ennestäänkin on vähän?

Mitä tarkoitat alkiolaisuuden sopimattomuudella? Tietenkin puolueen on sanoitettava linjansa ja muovattava kunkin ajan toimintamalli vastaamaan sen ajan haasteita ja tarpeita, mutta täytyyhän meillä olla aatteessa jonkunlainen ankkuri. Minä en ainakaan ole sanonut, että Keskustan ratkaisu on vain iskulause, että ”palataan Alkion linjoille”. Olen koko poliittisen toimintani ajan toivonut laajoja aatteellisia ohjelmia konkreettisine ratkaisuesityksineen,

Mutta jos aatepohjalla ei ole merkitystä ja mennään vain kulloistenkin suhdanteiden pohjalta ”enemmän ajan mukaan”, niin mitä puolueen ideologialla sitten on merkitystä? Jos me sopeudumme ja hyväksymme, että väestö, työpaikat ja palvelu keskittyvät ja maakuntien Suomi näivettyy ja on vain maakuntakeskusten varassa ja huolehdimme vaan, että talous on kunnossa, niin eikö ole sitten sama lyödä puoti kiinni ja mennä Kokoomukseen? – Lopulta kysymys on siitä, että menemmekö ajopuuna ajan hengen ja ihmisten enemmistön mukana, vai pyrimmekö muuttamaan ajan henkeä ja yhteiskunnallisten kehitysten suuntaan, ja herättämään ihmisten aatteellista tietoisuutta?

Olen kyllästymiseen asti kirjoissani ja kirjoituksissani tuonut esille erilaisia ajatuksia ja vaihtoehtoja, mutta silti aina joku kommentoi minulle, että ”täytyy esittää vaihtoehtoja eikä vain arvostella”. (Usein tuntuu, että syy ei ole arvostelussa, vaan arvostelijassa…)

Tässä nyt kuitenkin muutamia parannusehdotuksia:

1.     Perutaan taksiuudistus, jonka Keskustan mandaatilla ollut ministeri jyräsi läpi vastoin Keskustan puoluekokouksen päätöstä, ja myönnetään, että Keskusta teki tässä virheen.

2.     Valitaan jatkossa vain sellaisia ministereitä, joilla on aidosti kokemusta keskustalaisesta päätöksenteosta.

3.     Aletaan ajaa laajaa alueellistamisohjelmaa, jossa valtionhallinnon yksiköitä sijoitetaan tasapuolisemmin ympäri maata, kuten useissa Pohjoismaissa ja Virossa on nyt tehty.

4.     Aletaan ajaa korkeakoulupolitiikkaa, jossa valtiovalta voi päättää filiaalien sijoittamisesta niin, että esim. Kajaanissa ja Savonlinnassa voitaisiin jälleen antaa yliopisto-opetusta.

5.     Tarkastellaan jatkossa esim. lääkekorvauksia koskevia päätöksiä tehtäessä, mikä vaikutus niillä on kaikkein heikoimpiosaisten ihmisten asemaan ja koetetaan välttää päätöksiä, joissa ihmiset joutuvat miettimään, onko varaa ruokaan vai lääkkeisiin.

6.     Rakennetaan puolueessa laaja koulutuspaketti Keskusta-aatteen ytimen sisällöstä ja toteutetaan koulutuksia kentällä, niin nuorten kuin vanhempienkin keskustalaisten parissa, antamaan inspiraatiota aatteelliseen työhön ja Keskusta-liikkeen kehittämiseen.