Kuvassa olen tänään elinkeinoministerin tehtävissä aloittavan Katri Kulmunin kanssa Venäjällä Kantalahdessa vuosia sitten.
Uuden hallituksen ministerivalinnat on tehty. Antti Rinteen hallitus aloittaa tänään toimintansa.
Perustellusti voi kysyä, mitä historiallisen vaalitappion kokenut Keskusta tekee hallituksessa. Itsekään en ole intoillut hallitukseen menemisestä. Vaalin voittajien olisi tullut voimakkaammin yrittää ensin muodostaa hallitusta, ja sellaisen ratkaisu olisi pitänyt koettaa saada, jossa Perussuomalaiset olisi otettu mukaan hallitukseen. Pelkään pahoin, että Perussuomalaisten kannatus voi kasvaa vielä kovastikin oppositiossa. Oli myös suuri virhe jatkaa hallituksessa Sinisen nollapuolueen kanssa ilman edes uusia hallitusneuvotteluja kesällä 2017. Tästä kaikesta on maksettu ja maksetaan kallista hintaa.
Toisaalta voi myös kysyä, olisiko ollut parempi, että Antti Rinne olisi tehnyt sinipunahallituksen?
Riippumatta siitä, olipa Keskusta hallituksessa tai oppositiossa, on perusteellinen selvitystyö puolueen tilasta tehtävä. Historialliset murskatappiot eivät saa mennä ohi olankohautuksella. Valitettavasti kaikki eivät pidä kriittisestä keskustelusta. Se on kuitenkin käytävä, jos puolue halutaan pelastaa. Alkiolaista Keskusta-liikettä Suomi tarvitsee kyllä jatkossakin, mutta tämä kansanliike kasvaa vain juuriltaan.
Tänään valittiin Keskustan ministerit. On hyvä asia, että kaikilla ministereillä on jo takana poliittista kokemusta, enemmän tai vähemmän, pääasiassa kuitenkin enemmän. Pidän huonona, jos Keskustan mandaatilla valitaan ministeriksi henkilöitä, joilla ei ole kokemusta keskustalaisesta traditiosta ja syvällistä käsitystä Keskusta-aatteen merkityksestä. Aatteellinen politiikka ei perustu ensisijaisesti käypäläisiin, vaan edellyttää pitkäjänteistä vaikuttamistyötä.
Olen tyytyväinen, että Lapista ministeriksi valittiin Katri Kulmuni. Olen tehnyt Katrin kanssa yhteistyötä yli vuosikymmenen ajan. Itse asiassa uskallan sanoa olleeni ensimmäinen, joka syksyllä 2009 alkoi esittää ajatusta, että Katri voisi lähteä eduskuntavaaleihin. Olimme tuolloin molemmat Keskustanuorten aktiiveja. Sen jälkeen on kuljettu pitkä tie. Aina se ei ole ollut helppokaan, kun vahvat luonteet ovat törmänneet, mutta kuitenkin eteenpäin on lopulta yhdessä menty. Emme ole kaikesta samaa mieltä, mutta Katri edustaa joka tapauksessa vahvaa maakuntahenkistä hajautetun yhteiskuntajärjestyksen ajattelutapaa.
Enpä tiedä, olisinko Katrin kampanjapäällikkönä monet vaalit toimineen ystäväni Tuija Palosaaren kanssa osannut arvata, mitä kaikkea tässä vielä saamme seurata. Katri on ollut kaksi kertaa Lapin ääniharava eduskuntavaaleissa, hänet on valittu ylivoimaisella äänten enemmistöllä Keskustan varapuheenjohtajaksi, ja hän toimii myös mm. Suomi-Venäjä Seuran puheenjohtajana.
Toivon Katrin asettuvan ehdokkaaksi myös Suomen Keskustan puheenjohtajavaalissa.
