elo%20lehtel%C3%A4.jpg

Elo Johannes Lehtelä 14.9.1931 - 4.2.2019

Suru on koskettanut perhettäni. Tätini Eila ja hänen miehensä ovat olleet kiinteä osa elämääni lapsuudestani lähtien. Eilen tädin mies Elo Lehtelä nukkui pois tästä maailmasta. On kuin omankin lapsuuden juuria olisi revitty irti, kun menettää ihmisen, joka on ollut olemassa koko oman tietoisuuden ajan.

Eila-täti ja Elo olivat nuoruudessaan kihloissa, mutta elämä vei eri suuntiin. Tätini jäätyä leskeksi he kuitenkin menivät naimisiin noin 55-vuotiaina ja saivat vielä 33 yhteistä vuotta. Elon muistan jo lapsuudestani hyvin humoristisena, originellina persoonana, joka kertoili värikkäitä juttujaan omaan tyyliinsä. Elämäntyönsä hän teki liikealalla mm. eri yhtiöiden kauppaedustajana sekä jonkin aikaa myös linja-autonkuljettajana. Poliittisesti hän kuului aikoinaan vanhan Liberaalin Kansanpuolueen tukijoihin.

Minua Elo kannusti niin opintojen kuin yhteiskunnallisten toimien pariin. Hänellä oli isänmaallinen maailmankatsomus.

Elo oli alkujaan kotoisin Toholammilta, Keski-Pohjanmaalta. Äitinsä hän menetti jo synnytyksessä, mummo kasvatti orvoksi jääneen pojan, ja jo nuorukaisena elämä kuljetti pitkin Suomea. Tätini kanssa hän eläkepäivinä matkusteli aktiivisesti ympäri maata, kunnes sairaudet uuvuttivat. Viimeiset 25 vuotta he asuivat Kemijärvellä.

Elo sanoi minulle kerran: "Minä uskon Jumalaan ja minä uskon rakkauteen." Elo ei ollut mikään aktiiviseurakuntalainen, mutta lapsuuden pirttiseuroissa syntynyt usko pysyi sydämessä. Raamatunkin hän luki kerran kannesta kanteen. Elo jätti valoisan muiston. Muistan häntä lämmöllä.

"Minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä Hän on seisova multien päällä.​"