Tänään kirkolliskokouksessa pitämäni kaksi puheenvuoroa.

---

Arvoisa puheenjohtaja!

Kansankirkkomme yhteydessä toimii hyvin monenlaisia liikkeitä. Monelle kirkon jäsenelle esim. oma herätysliike tai muu yhdistys voi olla jopa ensisijainen identifioitumiskohde. Samoin kirkon lähetysjärjestöt ovat monille rakkaita.

Itse allekirjoitin aloitteen nimenomaan tämän kirkkomme moninaisuuden tunnistaen. Jos meillä on järjestöjä, joilla on työnäky ja toiminnalliset edellytykset lähetystyön tekemiseen, ja jotka haluavat lähetysjärjestön aseman, niin suhtautuisin lähtökohtaisesti melko avarasti tällaisen statuksen myöntämiseen.

Suomen Lähetyslentäjien tähän asti tekemä pitkäaikainen työ mielestäni todistaa sen, että järjestö kykenee hoitamaan asian.

---

Arvoisa puheenjohtaja!

Aloitteessa esitetään varsin laajaa muutosta kirkon eri vaaleihin.

Aloitteessa on aivan oikein alussa todettu, että suora vaali kirkolliskokouksessa ja piispanvaalissa ”ei johtaisi lisääntyvään demokratiaan, vaan johtaisi luultavasti kirkon kasvavaan puoluepolitisoitumiseen. Tähän viittaavat esimerkiksi kokemukset Ruotsin kirkon piirissä.”

Tästä asiastahan viime kirkolliskokouskaudella taisin käyttää useitakin puheenvuoroja, kun suoraa kansanvaalia vaadittiin kirkolliskokousedustajien vaaliin. Silloin minua syytettiin kaikkien hyvien uusien, modernien ja demokraattisten asioiden vastustajaksi. On mukavaa huomata, että aloitteen allekirjoittajat ovat tässä asiassa kanssani samoilla linjoilla.

Muilta osin en kuitenkaan katso voivani yhtyä aloitteeseen. Se esittää suomalaiselle vaalijärjestelmälle täysin vieraan äänestys- ja ääntenlaskutavan käyttöön ottamista.

Tällainen kaikista muista vaaleista poikkeava, monimutkainen ja outo äänestysmenettely tuskin olisi omiaan lisäämään äänestysvilkkautta kirkollisissa vaaleissa. Ja sitä äänestysaktiivisuuttahan me haluamme lisätä – ja olemme viime vuosina käyneet kalliita, teologiselta sanomaltaan hämäriä ja tuloksiltaan tehottomia kirkon seurakuntavaalikampanjoita.

Joidenkin yhteisöjen vaaleissa, ainakin osassa osuuskauppoja sekä yhteismetsiä, on toki käytössä vaalitapa, jossa ehdokaslistoja ei ole ollenkaan. Näissäkin vaaleissa äänestetään silti suoraan yhtä henkilöä.

Esimerkiksi tuolla pohjoisessa on vastikään käyty niin Osuuspankin kuin Osuuskauppa Arinan vaalit. Molemmissa vaaleissa luovuttiin ehdokaslistoista ja siirryttiin pelkkään henkilövaaliin. Seurauksena oli ehdokasmäärän romahtaminen.

Ehdokaslistoista luopuminen muuttaisi esim. seurakuntavaalien luonteen ihan toisenlaiseksi. Kuinka moni ehdokas ryhtyisi itse keräämään itselleen valitsijayhdistystä, vai millä tavalla ehdokkaat asetettaisiin. Olen itse ollut hankkimassa ehdokkaita seurakuntavaaleihin, ja se on kovaa työtä. Moni hyväkään ehdokas ei lähtisi ilman sitkeää suostuttelua ja tietoa siitä, että on ehdokaslista, jonka taustaorganisaatio tekee myös heille vaalityötä.

Aloitteessa viitataan useamman kerran pelaamisen ja taktikoinnin mahdollisuuteen. Mutta tuskinpa sellaista äänestysjärjestelmää keksitäänkään, etteikö sen suhteen voisi pyrkiä vaikuttamaan äänestäjiin tavalla, jota joku pitäisi pelaamisena ja taktikointina.

Aloitteessa puhutaan ”vähemmistöehdokkaiden” karsiutumisesta vaaleissa. Ymmärrän kyllä, että eri ehdokaslistojen kokoamiseen sisältyy haasteita, mutta ne kuitenkin takaavat suhteellisen edustuksen eri listojen saaman äänimäärän jakautumisen suhteessa. Jos joku ryhmittymä kokee jääneensä jollakin yhteislistalla aliedustetuksi, niin laittakoon sitten oman listan seuraavalla kertaa.

Näin toimittiin Lapissakin, kun edustamani poliittisen järjestön parissa oli syntynyt epäilyksiä siitä, että koko hiippakunnan listalla ehdokasasettelu rovastikunnittaisin muodostuisi meille epäedulliseksi. Niinpä Lapin alueella irrottauduttiin isosta listasta, ja kerättiin kirkolliskokouksen sekä hiippakuntavaltuuston vaaleihin oma lista. Kirkolliskokoukseen tulin valituksi minä ja hiippakuntavaltuustoon naisehdokkaat Keminmaan ja Pelkosenniemen seurakunnista.

Olisimme saaneet kyllä myös kirkolliskokoukseen kaksi paikkaa, mutta kun toinen jatkokaudelle pyrkinyt lappilaisedustaja houkuteltiin oululaisten listalle - hänelle tietääkseni sanottiin, ettei pidä Kaisanlahdelle lähteä ääniä keräämään - niin hän vei sinne toiselle listalle ratkaisevat äänet, tulematta kylläkään itse valituksi.

Aloitteessa vielä perustellaan, että piispanvaaleissa syntyy vaalitavan vuoksi vastakkainasettelu: konservatiivit vastaan liberaalit. Hyvänen aika, kai se syntyisi millä vaalitavalla tahansa. Konservatiivi on konservatiivi, ja liberaali on liberaali – ei se muutu, vaikka valinta tehtäisiin pitkää tikkua vetämällä. Nämä jakolinjat johtuvat ihan muista syistä kuin käyttämästämme vaalitavasta.