Kuvassa on kolme kirjaa pöydältäni kirkolliskokouksessa majapaikassani.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous käynnistyi tänään Turussa. Pyydän esirukouksia työlleni. Avajaismessussa saarnasi Helsingin hiippakunnan uusi piispa Teemu Laajasalo, joka korosti kirkon yhtenäisyyttä puheessaan. Nyt sitten käynnistyy istuntoviikko, jonka aikana on normaaliakin enemmän asioita käsiteltävänä. Avajaismessussa laulamamme virren sanat olivatkin sangen osuvat: "Asioiden paljous / usein näköalat peittää, / anna silloin rohkeus / syrjään kaikki turha heittää. / Anna nähdä olennainen, / siitä olla riippuvainen."

Julkisuudessa esillä on varmasti jälleen kirkolliskokoukselle tehty aloite kristillisen avioliittokäsityksen muuttamisesta. Tämä uutisointi epäilemättä hautaa kaiken muun alleen. Kirkolliskokouspaikan ympärillä on maleksinut joitakin kokoukseen kuulumattomia pappeja, joiden tarkoituksena on ilmeisesti kapinoida kirkon nykyistä virallista linjaa vastaan. Jokainen Raamatun vastaisesti vihkivä pappi luonnollisesti rikkoo pappisvalansa.

Rauhan Tervehdys -lehti lähetti minulle kysymyksen, mitä odotan tätä koskevalta keskustelulta tällä kirkolliskokousviikolla. Vastasin kysymykseen:

"Hei! Suhtaudun asiaan lähinnä turhautuneesti. Samaa asiaa jauhetaan täällä vuodesta toiseen, vaikka paljon tärkeämpiäkin asioita olisi päätettäväksi. Lapset jätetään kastamatta, Suomi maallistuu, kristinusko ei ole ihmisille tärkeä. Mutta me riitelemme avioliitosta. Minun puolestani kaikki ihmiset voi siunata ihmisinä ja kaikkien kodit voi siunata, mutta avioliitto on Jeesuksen opetuksen mukaan miehen ja naisen välinen liitto, eikä se muuksi muutu, vaikka eduskunta päättäisi mitä."