Helena Rapakon kirjoituksessa Koti-Lapissa 1.3.2018 arvosteltiin Levärannan kylän historiasta kirjoittamaani kirjaa. Kiitän palautteesta. Eräisiin väittämiin haluan kuitenkin vastata.
Olen tuonut kirjassani selkeästi esiin, että osa kertomuksista perustuu kylämme perimätietoon. Kuitenkin kirjassa on laajalti viitattu arkistolähteisiin, jotka ovat kaikkien saatavissa, ja joilta osin esittämäni asiat ovat tarkistettavissa. Kun Rapakko ottaa esiin käräjäjuttujen käyttämisen kirjan lähteenä, niin tämä johtuu siitä, että Oulun maakunta-arkistossa on runsaasti niitä koskevaa materiaalia. Sen ansiosta olen voinut avata näköaloja Levärannalle 100-150 vuoden taakse.
Kokosin kirjaa omalla kustannuksellani useiden vuosien ajan. Ilmoitin julkisesti, että kaikki saavat toimittaa kirjaan tietoja. Jos joku ei toimittanut, niin sille en voi mitään. Rapakko mainitsee minun kirjoittaneen myös omasta suvustani. Tottakai, siitähän eniten tiedän.
Rapakon mukaan kirjani teksteissä ilmenee ”pahantahtoisuutta”, mutta tarkemmin hän ei yksilöi väitettään. Oletan, että tässä viitataan erityisesti Kemijärven kunnan esimiehenä toimineen kauppias Paulu Kyyhkysen konkurssin tapahtumiin. Siitä on pitkälti yli sata vuotta, sitä koskevat asiakirjat ja sanomalehtiuutiset ovat julkisia. Paulu Kyyhkysen mittavasta elämäntyöstä on kerrottu toki paljon muutakin.
En ymmärrä Rapakon väitettä negatiivisten asioiden korostamisesta. Olen kertonut kunnioittavaan, jopa ihailevaan sävyyn esivanhempiemme uutteruudesta karuissa oloissa, rauhan ja sodan aikana. Heidän uhrautuvaisuutensa ansiosta meillä on nyt paremmat olot kuin heillä aikanaan.
En silti kirjoita teennäisesti kaunisteltuja kirjoja. Haluan kuvata elettyä elämää kaikkine rosoineen. Vain totuuteen perustuva historiankirjoitus opettaa. Paljon jätin kertomattakin, ettei kukaan loukkaannu. Hyvin vanhoihin asioihin, joiden tiedot perustuvat vieläpä kaikkien saatavilla oleviin julkisiin dokumentteihin, ei kenenkään kannattaisi suhtautua kuitenkaan liian herkästi.
Rapakko paheksui, että olen kirjoittanut vainajista, jotka eivät voi enää puolustautua. Ei historiankirjoitusta voi rajoittaa vain elossa oleviin henkilöihin. Työn alla minulla on nyt mm. kirja, jossa arvioin Santeri Alkion ja Kyösti Kallion politiikan onnistumisia ja epäonnistumisia. En ajattele jättää sitä julkaisematta sen takia, etteivät asianomaiset voi antaa siihen vastinetta.
Jokaisesta Kemijärveä koskevasta kirjastani on joku hermostunut, kun jonkun ammoin kuolleesta sukulaisesta on sanottu jotain ikävää. Yleensä kaikki kirjoittamani on kuitenkin perustunut jo yleisesti tiedettyihin asioihin tai ainakin julkisiin arkistolähteisiin. Kenenkään kunniaa ei ole loukattu. Ja arvostelijat voivat aina koettaa kirjoittaa parempia kirjoja, mutta itseään ei kannata kenenkään ottaa liian vakavasti.
Kotiseutuhenkisin terveisin,
Janne Kaisanlahti
