Olen pitänyt kolmesti luennon Kemijärven tapahtumista vuonna 1918. On pyydetty, että tekisin aiheesta jonkinlaisen julkaisun, samoin on toivottu kemijärveläisten vapaussoturien matrikkelia. Olin jo ajatellut pistää tämän harrastuksen jäähylle, mutta 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi päätin vielä tarttua tähän haasteeseen. Materiaalihan minulla on jo suurelta osin kasassa. Kirja koostuisi siis kahdesta osasta: arkistolähteisiin perustuva, molempien sodan osapuolten näkökulmasta kerrottu historiikki vuoden 1918 tapahtumista Kemijärvellä, sodan molempien osapuolten kannalta sekä matrikkeli kemijärveläisistä vapaussotureista.
Ansioistani etupäässä paikallishistorian kokoamisessa sain Kemijärven kaupungin hopeisen ansiomitalin viime itsenäisyyspäivänä. Olen painattanut tähän liittyen monta kirjaa omalla kustannuksella ja omalla riskillä. Vuotta 1918 käsittelevään juhlakirjaan kuitenkin toivon sponsoreita paikallisista yhteisöistä, jos kirja halutaan juhlavuoden kunniaksi valmiiksi, Suomessa painettuna ja kovakantisena. Palkkaa en ole vailla, ja tuotto menisi edustamani yhdistyksen hyväksi, mutta painatukseen tarvitsemme nyt tukea.
Joku voi ajatella - olenko minä puolueeton kirjoittaja? En olekaan. Sympatiani ovat tietysti sikäli valkoisten puolella, että punaisten voitto olisi vienyt meidät ennen pitkää osaksi Neuvosto-Venäjää. Se ei estä minua silti näkemästä, että valkoistenkin puolelta tehtiin pahoja asioita. Sota on julmaa. Kunnallisneuvos Juha Pikkarainen (vas.) on sitä paisi luvannut kirjoittaa kommentin kirjaani työväenliikkeen näkökulmasta. Näin varmistamme tasapuolisuuden.
Kemijärvellä teloitettiin viisi työväenyhdistyksessä toiminutta henkilöä, kenttäoikeuden antaman maanpetostuomion johdosta. Olen paljon selvittänyt näiden teloitusten taustaa. Kirjassani kerron molempien osapuolten näkemykset asiasta. Teloituksista on liikkunut paljon vääriä tietoja vuosikymmenten aikana.
Joku voi kysyä, miksei matrikkelia tehdä myös punakaartilaisista. Syy on yksinkertainen: heistä ei ole säilynyt samanlaisia henkilöluetteloja kuin valkoisen puolen sotilaista. Sitä paitsi tuolloisen Kemijärven työväenyhdistyksen virallinen kanta oli, ettei Kemijärvellä ollut aseelliseen taisteluun osallistunutta punakaartia.
