Eilen, 19.11.2017, tuli kuluneeksi 100 vuotta Indira Gandhin syntymästä. Hän syntyi aikana, jolloin Intia oli vielä osa Britannian imperiumia, Indiran vanhemmat ja isovanhemmat olivat mukana intialaisten itsemääräämisoikeuden puolesta taistelevassa liikehdinnässä. Voimiensa päivinä hän oli Intian, maailman suurimman demokraattisen valtion määrätietoinen johtaja ja vasta toinen vaaleilla valittu naispuolinen hallituksen johtaja koko maailmassa. Yläasteikäisenä kiinnostuin hänen elämäntarinastaan, olen lukenut runsaasti häntä koskevaa kirjallisuutta sekä käynyt hänen kotimuseossaan ja haudallaan Delhissä. Hän teki poliitikkona myös virheitä, mutta hänen toimintansa maansa köyhien ja etenkin Intian maaseudun elintason ja maatalouden kohentamiseksi ansaitsevat suuren kiitoksen. Kovan julkikuoren alle kätkeytyi hyvin yksinäinen nainen, haavoitettu pikkutyttö ja petetty aviovaimo.
Indira Gandhi murhattiin 31.10.1984, jolloin olin yhdeksän päivän ikäinen. Muutama tunti ennen kuolemaansa hän oli sanonut vaalitilaisuudessaan pitämässään puheessa: "Jos minut tullaan murhaamaan, kuten jotkut pelkäävät ja muutamat toivovat, niin minä tiedän, että jokainen veripisarani tulee vain yhdistämään kansakuntaa."
Detaljina mainittakoon, että netissä on lähteitä, joiden mukaan nuo yllä kirjoittamani sanat mainitaan hänen viimeisiksi sanoikseen. Se ei pidä paikkaansa, sillä tuo puhe pidettiin edellisenä iltana Orissassa. Sieltä hän lensi yöksi virka-asuntoonsa Delhiin. Aamulla hänet maskeerattiin tv-haastattelua varten ja kävellessään puutarhansa halki hänen viimeinen keskustelunsa avustajiensa kanssa koski huumorin hengessä sitä, värjääköhän presidentti Reagan hiuksiaan. Rouva Gandhi arveli, ettei yli 70-vuotiaan presidentin hiukset voi olla niin tummat luonnostaan. Sitten hänen henkivartiokaartiinsa kuulunut mies, sikhi, astui puutarhan polulla vastaan. Indira Gandhi sanoi: "Tervehdys", ja kun mies nosti aseensa suojattavaa vastaan, hän jatkoi: "Mitä sinä olet tekemässä?" Ne ovat hänen viimeiset sanansa. Korkeasta iästään huolimatta hänellä oli vahva fysiikka, hän söi terveellisesti, harrasti liikuntaa ja oli koko elämänsä täysin absolutisti alkoholin ja tupakan suhteen. Hän olisi voinut hyvinkin elää vielä pitkään ja tehdä kansalleen palveluksia.
Tuossa edellisen illan kuuluisassa puheessaan rouva Gandhi sanoi myös: "Minä en välitä, elänkö minä vaiko kuolen. Olen saanut elää pitkän elämän ja olen ylpeä, että sain käyttää sen kokonaisuudessaan kansani palvelemiseen. Olen siitä ylpeä enkä mistään muusta."
* * *
Toinen maailmanhistoriallinen merkkipäivä on tänään, 20.11.2017, kun Ison-Britannian, Kanadan ja Australian ym. kuningatar Elisabet sekä Edinburghin herttua, prinssi Philip viettävät 70-VUOTISHÄÄPÄIVÄÄNSÄ. Se on mitä kunnioitettavin saavutus. He eivät ole koskaan antaneet parisuhdehaastatteluja tai kävelleet käsi kädessä tai suudelleet julkisesti. Mutta se, mikä luvattiin, on pitänyt. Ryhdikkäästi läntisten arvojen esikuvana läpi historiallisten mullistusten ilman julkisia skandaaleja.
Yleinen käsitys on, että tuleva kuningatar teki jo 13-vuotiaana päätöksen tulevasta puolisostaan. Kuningatar puhuu harvoin julkisuuden yksityisasioistaan, mutta kultahääpäivänään, 20 vuotta sitten, hän kiitti prinssi Philipiä julkisesti. Kuningatar sanoi, että prinssi on ollut hänen voimansa kaikki nämä vuodet ja että niin hän ja hänen perheensä kuin heidän edustamansa kansakunnatkin ovat prinssi Philipille suuremassa kiitollisuudenvelassa kuin hän itse tai kukaan muu osaisi vaatiakaan.
