Olen joutoaikoinani kirjoittanut kirjaa valtiopäivämies Iisakki Hoikasta. Kirja julkaistaan ensi kuussa, viimeistelen sitä parhaillaan. Jos jollakin on perimätietoa Iisakki Hoikasta, niin otan mielelläni vielä vastaan. Iisakki Hoikka muistetaan Rovaniemen rautatien isänä, legendaarisena aluepoliitikkona ja miehenä, joka avasi Suomen eduskunnan historian ensimmäisen istunnon. Mutta hän oli paljon muutakin - aktiivinen kirjoittaja, innostava puhuja, lappilaisten esitaistelija. Kannattajilleen lähes myyttinen hahmo, vastustajilleen häikäilemätön pyrkyri ja skandaaleissa rypenyt poliitikko. Monin tavoin ristiriitojen mies: Voimakas lestadiolaisten puolustaja, joka ei kuitenkaan itse halunnut liittyä tähän liikkeeseen. Kansallismielinen suomalaisuusaatteen kannattaja, jota haukuttiin venäläisten nöyristelijäksi. Sivistyspoliitikko ja koulujen perustaja, joka vastusti koulupakkoa. Raittiusmies, jota syytettiin konjakin varastamisesta jne. jne.
Hän oli luultavasti ensimmäinen lappilainen poliitikko, joka sai huomattavaa valtakunnallista tunnettavuutta ja jonka poliittinen profiili oli hyvin korkea. Vaikka hän eli pääosan elämästään Rovaniemellä, niin minun kotiseudullani Itä-Lapissakin todettiin Hoikan poliittisen toiminnan päätyttyä, että "nyt ei meitä enää kukaan edusta". Hän toimi valtiopäivämiehenä talonpoikaissäädyssä viidet valtiopäivät vuosien 1882-95 välisenä aikana. Kansanedustajana hän toimi vielä pari vuotta Suomen eduskunnan historian alussa saaden kunnian ikäpuhemiehenä avata valtiopäivät.
Iisakki Hoikka syntyi köyhän räätälin poikana vuonna 1840 Keminmaalla ja kuoli Rovaniemen Muurolassa Suomen itsenäisyyspäivänä 1917. Olen halunnut tutkia, mitä Iisakki Hoikan elämäntarina voisi opettaa lappilaisille 100 vuotta hänen kuoltuaan? Hänen yhteiskunnallinen toimintansa oli monella tavoin uraauurtavaa ja hänen ansionsa kiistattomat.
Tunnetut ja usein siteeratut ovat ne sanat, joilla Iisakki Hoikka käynnisti Suomen eduskunnan historian 23.5.1907:
Suuresti kunnioitetut Suomen kansan edustajat.
Valtiopäiväjärjestyksen 23 pykälä määrää, että kunnes eduskunnan puhemies ja varapuheenjohtajat on valittu, johtaa eduskunnassa puhetta ijältään vanhin eduskunnanjäsen. Tämän määräyksen nojalla minun on velvollisuus ja kunnia avata Suomen kansan uuden, yleisillä vaaleilla valitun yksikamarisen eduskunnan ensimmäinen istunto.
Hetki tällainen on suuri merkkitapaus maamme aikakirjoissa ja monet ja valtavat tunteet täyttävät sen johdosta kansalaisten mielet. Yksinkertaisena talonpoikana, joka tulen tänne Lapin kaukaisilta rajoilta asti, en yritäkkään pukea sanoihin niitä yksityiskohdissa kyllä eroavia toiveita ja niihin liittyviä huolia, joilla Suomen miehet ja naiset ovat edustajansa valinneet ja joilla he toimintaamme seuraavat. Sen minä kuitenkin rohkenen julkilausua, että kuinka ristiriitaisia vivahduksia pinnalla ilmeneekin, pohjaltaan kaikkialla tarkoitusperä on sama. Kokonaisuudessaan kansamme yhtyy siihen hartaaseen toivomukseen, että sen eduskunnan kokoontuminen, joka nyt astuu vanhentuneen säätyeduskunnan sijaan, tietäköön todellista edistystä isänmaan hyväksi, siten että yhteiskunnassamme ilmenneet epäkohdat mikäli mahdollista poistetaan, ja kansamme suuren enemmistön aineellinen ja henkinen tila saadaan oikeuden ja kohtuuden perustuksella rakentuvien lakisäädösten kautta tuntuvasti kohotetuksi.
Me, joilta kansa näin suuria odottaa, tuntekaamme elävästi, mihin kansan luottamus meidät velvoittaa, olkoon meidän suotu välttää hyödyttömiä, intohimoisia riitoja. Muistakaamme aina, silloinkin kun eriävät katsantokannat jyrkimmin törmäävät vastatusten, kuinka maamme valtiollinen asema suuren keisarikunnan yhteydessä kehoittaa Suomen eduskuntaa yhdistämään kaikki voimansa rehelliseen työhön ulkonaisten vaarojen torjumiseksi ja sisällisen edistyksen turvaamiseksi.
Siunatkoon Jumala nyt alkavat valtiopäivät, niiden keskustelut ja päätökset.
