h%C3%A4%C3%A4kuva.jpg

Tänään 22.12.2015 tulee kuluneeksi 56 vuotta siitä, kun isovanhempani vihittiin. Tuon ajan avioliitot olivat hyvää, kestävää tekoa. Mikä Jumalan ja kirkkoherra Rosman edessä luvattiin, on pitänyt. Julkaisen tässä pätkän mummin elämäkerrasta, jossa hän kertoo ukkini tapaamisesta ja avioitumisesta.

---

"Olin nähnyt Heinon ohimennen ensimmäisen kerran joskus lapsena, kun isän kanssa kävimme Rovalassa. Siellä istui tummia poikia rivissä.

Aikuisena tapasin Heinon toukokuussa 1959. Olin Hyypiössä asuntolanhoitajana, kävin muutaman kilometrin päässä sijaitsevasta Penkkolasta (Heinon veljen pitämä tila) maitoa asuntolaan. Kerran tuli asiaa myös Rovalaan. Heino ei ollut silloin kotona, mutta kun lähdin pois, niin hän tuli porometsästä pihalla vastaan ja lähti saattelemaan Rovalan portille. Sanoi, että saa toistekin tulla käymään.

Ensivaikutelmani oli, että hän on oikein huomaavainen, piti naista arvossa. Oli tottunut, kun piti huomioida aina äitiään ja arvosti äitiään, Rovalan emäntää. Sanotaanhan, että niin kuin mies kohtelee äitiään, niin siten hän aikanaan kohtelee vaimoaan. Heino asui silloin vielä kotonaan äitinsä ja sisarustensa kanssa.

Kihloihin mentiin 5. päivä elokuuta, mutta sormukset pantiin sormeen vasta 11. päivä. Lähdettiin käymään Eila-siskon tykönä Pudasjärvellä. Eila ei tiennytkään, että minulla oli ketään. Matka oli yhtä seikkailua Nampajärven Kalevilta lainatulla moottoripyörällä. Eilaa ei löytynyt eikä päästy hotelliin, mutta eräs kioskinpitäjä antoi meille yösijan. Aamulla Eila ja Aate löysivät moottoripyörän ja jättivät lapun, ja niin menimme käymään. Oltiin pari päivää. Sormukset sormeen paluumatkalla Ranualle menevän tien varressa.

Vanhemmista avioitumiseni ei ollut mieluisaa, mutta isä sentään lopulta tuli häihin ja onnitteli, äiti ei. Rovalan emännän kanssa meillä oli aina hyvät ja läheiset välit. Vaikka olin köyhän mökin tyttö ja hän vauraan tilan emäntä, niin ei hän koskaan osoittanut siitä mieltään.

Meidät vihittiin 22. päivänä joulukuuta 1959. Olin 27-vuotias ja Heino oli 31-vuotias. Hääpukuni oli oikein nätti, paksua luonnonsilkkiä ja huntu. Heino olisi halunnut isot juhlat, mutta minä en halunnut. Lopulta todistamassa olivat vain isä, Rovalan emäntä ja Olli-veli. Kotona Huttusilla juotiin kahvit. Ei juotu häämaljoja! Vihkimisen jälkeen käytiin saman tien valokuvassa Hirsiöllä. Lunta oli paljon, totta kai talvella on lunta. Koulut oli loppuneet samana päivänä, oli kiireinen päivä. Häämatka oli siinä, että lähdettiin Huttusilta Riekkolan taksilla Hyypiöön. Asuntolasta tuli ensimmäinen yhteinen kotimme."