Kirkolliskokous on parhaillaan käynnissä Turussa. Tänään mm. hyväksyimme uudet suomen- ja ruotsinkieliset virsikirjan lisävihot. Suomenkielisiä virsiä tuli lisää 79 ja ruotsinkielisiä 147. Monet näistä virsistä eivät ole "uusia", vaan tuttuja lauluja, joiden moni on ehkä luullutkin jo olevan virsiä. Tällaisia ovat esim. Kahden maan kansalainen tai Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Joukossa oli kyllä hyvin tuorettakin lauluperinnettä.

Valmisteluprosessi on ollut hyvin pitkä ja vaatinut paljon työtä siihen osallistuneilta. On tehty paljon punnintaa, millaiset laulut ovat virsikirjaan soveltuvia ja millaisia sinne kannattaa ottaa. Edustajatoverini Ylä-Autio laulatti meillä aamuhartauden päätteeksi Satumaa-tangon. Minäkin lauloin mukana. Kyllä uskovainen ihminen saa hyvin omintunnoin laulaa muutakin kuin leimallisesti hengellisiä lauluja. Mutta ei niiden paikka ole sitten virsikirjassa.

Neljän virren kohdalla jouduttiin kirkolliskokouksessa äänestämään. Kolme poistettavaksi esitettyä virttä koetettiin palauttaa ruotsinkieliseen virsikirjaan. Niistä kaksi palautettiin ja yhtä ei. Palauttamatta jäi laulu Neitsyt Mariasta, jota kai luterilaiset kavahtivat liian katolilaishenkisenä. (Voi kun täällä oltaisiinkin joka asiassa yhtä huolissaan puhtaasta opista!) Suomenkielisestä virsikirjasta esitimme poistettavaksi erään virren, mutta se pidettiin siinä. Olin näissä kaikissa neljässä äänestyksessä häviävällä puolella.

Tunnustan, että teki mieli näiden äänestysten jälkeen kommentoida pettyneen purkauksen tavoin, että jopa on asiat mallillaan kirkossa, kun kaikenlaista yleisuskonnollista mössöä hyväksytään virsikirjaan, mutta Vapahtajan Äidistä ei saisi tehdä virttä edes Ausburgin tunnustuksen puolustuksen sallimalla tavalla. Mutta - vaikka edelleen seison äänestysteni takana - niin pohdin, että kertooko tämä jotain meistä ihmisistä. Kiinnitämme huomion mieluusti aina siihen, mihin olemme pettyneet, ja menetämme ilomme kaikesta siitä, mihin saamme perustellusti olla tyytyväisiä. Hyväksyimme suomen- ja ruotsinkielisiin virsikirjoihin koko joukon upeita lauluja, jotka toivoakseni tuovat lohtua ihmisten elämään ja rohkaisevat meitä eteenpäin taivastiellä. Siitä meidän kaikkien on syytä iloita. Kiitos kaikille asiaa valmistelleille hyvästä työstä!

Lisään myöhemmin puheenvuorot tänne blogiini, kun saan ne puhtaaksikirjoitettuina.