keisarinna%20Elisabet.jpg

Olen kesälomalla elvyttänyt vanhaa maalausharrastustani. Yllä oleva pieni maalaus on esittävinään Venäjän keisarinna Elisabet Petrovnaa, joka hallitsi Venäjä vuosina 1741–62.

Kirjoitin Elisabetista aikanaan blogikirjoituksen: http://jkaisanl.vuodatus.net/lue/2014/01/keisarinna-elisabetista

En ole mikään oikea taiteilija, mutta on ollut hauskaa tehdä välillä jotain muuta kuin mitä yleensä tekee. Olen muutamaa muutakin taulua tässä koettanut maalata. Tunnustan kyllä auliisti, että jos minulla on luovalla alalla jotain lahjoja, niin enemmän ne taitavat olla kirjallisella puolella.

Muutamilta tuttaviltani olen saanut palautetta, että miksi olen maalannut keisarinnan niin runsasmuotoiseksi. Syy on yksinkertainen – hän oli sitä! Kookkaiden vanhempien, keisari Pietari Suuren ja keisarinna Katariina I:en tyttärenä hänestä tuli geeniperimänsä puolesta tuli hyvin näyttävä hallitsija. Yleisesti ottaen Elisabethia pidettiin eräänä aikakautensa kauneimmista naisista. (Siihen aikaan ei arvostettu sitä kauheaa lähes anorektisuuden ihannointia, jota nykyinen muotikulttuuri ja Hollywood-maailma tarjoaa.) Elisabeth ei tosin myöhemmällä iällään välittänyt pitää huolta kunnostaan, vaan epäsäännölliset elämäntavat ja laiminlyöty terveydenhoito ja kuntoilu rapistivat hänen ulkomuotoaan. Tämä oli hänelle suuri järkytys.

Elisabeth hallitsi kaksi vuosikymmentä suurta valtakuntaa yksinvaltiaana, mutta kuoleman majesteetin edessä hänenkin oli nöyrryttävä. Hän kuoli omassa vuoteessaan palatsissaan Pietarissa vain 52-vuotiaana, saatuaan aikaisemmin useita aivohalvauksia. Tämä ylpeä hallitsija tunnusti myös tarvitsevansa armoa ja anteeksiantoa niin kuin meistä jokainen. Viimeisinä hetkinään hän rukoili: ”Herra Jeesus, ole minulle syntiselle armollinen.” Olen käynyt hänen haudallaan Pietarissa, Jänissaarella Pietari-Paavalin linnoituksessa.

Yllä olevassa kuvassa on myös lainauksia kuuluisasta ”Elisabetin manifestista”. Tämä dokumentti on meille suomalaisille hyvin tärkeä, vaikka sitä hyvin vähän nykyään muistetaan. Tämä asiakirja on ensimmäinen julkisuuteen saatettu ja mahdollisesti myös ensimmäinen koskaan laadittu valtiollinen asiakirja, jossa tuodaan esiin ajatus Suomesta itsenäisenä valtiona.

Elisabetin manifesti liittyy Hattujen sodan tapahtumiin. Ruotsi hyökkäsi Venäjälle kesällä 1741 tarkoituksenaan valloittaa takaisin Venäjän aikaisemmin siltä ottamat alueet ja lisätä muutenkin sekasortoa Venäjällä.

Suurta keisarikuntaa hallitsi tuolloin heikko ja saksalaisten neuvonantajiensa ohjaama Anna Leopoldovna alaikäisen poikansa sijaishallitsijana. Venäjällä toivottiin laajalti, että julkisuudesta syrjässä elänyt edesmenneen keisari Pietari Suuren tytär Elisabet ottaisi ohjat käsiinsä. Elisabet epäröi pitkään, mutta toteutti lopulta sotilasvallankaappauksen joulukuussa 1741. Syttynyt sota oli lisännyt entisen hallituksen epäsuosiota.

Jos ruotsalaiset kuvittelivat, että kiitoksena välillisestä avusta valtaannousussa Elisabet antaisi heille entisiä maita takaisin, he erehtyivät pahasti. Päinvastoin, Elisabet jatkoi sotaa, jonka seurauksena mm. Savonlinna, Lappeenranta ja Hamina joutuivat osaksi Venäjänmaata.

Tämän sodan aikana Elisabeth sitten antoi maaliskuussa tuon manifestinsa, jossa hän pyysi suomalaisia olemaan tukematta Ruotsin sotajoukkoja ja esitti, että suomalaiset voisivat Venäjän tuelle irrottautua Ruotsista ja muodostaa itse oman hallituksensa ja perustaa oman itsenäisen valtion. Ajatus on maailmanhistoriassa ennenkuulumaton. Ruotsalaiset puolestaan esittivät oman julistuksensa, jossa muistutettiin suomalaisten vuosisataisesta uskollisuudesta Ruotsin kruunulle.

On paljon keskusteltu, oliko Elisabet tosissaan manifestissaan. Kun lukee sen tekstiä, tulee propagandahenkisestä tekstistä helposti mieleen Otto-Wille Kuusisen tai Tiltun maireat lupaukset puna-armeijan avusta Suomea kohtaan viime sotiemme aikana. Toisaalta Venäjällä oli keskusteltu paljon puskurivaltion perustamisesta Ruotsin ja Venäjän välille. Epäilemättä Elisabetin julistus oli osa propagandaa, jonka tarkoitus oli heikentää Ruotsin joukkojen taistelumoraalia.

En kuitenkaan usko, että Elisabetin julistus oli täysin vailla todellisuuspohjaa. Jos suomalaiset olisivat heti tarttuneet keisarinnan lupaukseen, olisi hänen ollut vaikea perääntyä siitä. Ainakin se olisi merkinnyt suurta kolausta hänen maineelleen. Mutta ajatus itsenäisestä Suomesta taisi tuntua suomalaisistakin tuolloin oudolta ja vieraalta. Suomen alueen hallinnolliset ja taloudelliset olotkin olivat sellaiset, että itsenäinen valtio, Venäjän vasallinakaan, ei olisi ollut helposti toteutettavissa.

Turun maapäivät, joilla asiaa lopulta käsiteltiin, pidettiin vasta lokakuussa. Poliittinen tilanne oli tuolloin jo muuttunut eikä keisarinna katsonut olevansa enää aikaisemman lupauksen sitoma. Venäjän miehitys Suomessa päättyi ja valtaosa maasta jäi edelleen Ruotsin haltuun. Keisarinnalla oli jättiläisvaltiossaan riittävästi hallitushuolia ilman, että hän kulutti hallintonsa voimia uuden valtion perustamiseen, varsinkin kun rauha saatiin turvattua lopulta ilmankin.

Yhtä kaikki, keisarinna Elisabetin nimissä annettu julistus, jää historiaamme ensimmäisenä dokumenttina itsenäisestä Suomesta. Uskoakseni siitä syttyi jotain niin tuolloin eläneiden kuin tulevien suomalaisten sukupolvien sydämiin. Se kipinä hehkui, laajeni ja syttyi Anjalan liiton ja autonomian myötä vähitellen kansallishengen roihuksi – Suomen kansan tietoisuudeksi omasta yhteisestä historiasta ja kulttuurista – tahdoksi olla isäntinä omassa maassa, omien tapojen ja lakien nojalla.

Olipa keisarinna Elisabetin todellinen tarkoitus Suomea kohtaan mikä tahansa, ansaitsee hän tämän manifestinsa ansiosta ikuisen paikkansa Suomen kansan yhteisessä historiassa ja suomalaisten sydämissä. Elisabetin manifesti omalta osaltaan velvoittaa meitä pitämään itsemääräämisoikeuttamme kunniassa, pitämään yllä vahvaa maanpuolustustahtoa ja toisaalta vaalimaan hyviä suhteita ulkovaltoihin, etenkin suureen itäiseen naapuriimme.

Kohtalon pientä ironiaa onkin, että ensimmäinen Suomea itsenäiseksi esittänyt ihminen ei ollut kukaan kansaamme kuuluva, vaan tämä värikkään elämän elänyt venäläinen nainen.

Kirjoitus – toisin kuin viralliset asiakirjat yleensä – levitettiin Suomeen tuolloin paitsi ruotsin- niin myös suomenkielisenä. Alkuperäinen teksti on käännökseltään hyvin vaikeasti luettava. Suomenkielen kirjoitustavat eivät olleet vakiintuneet. Koetin kääntää tätä tekstiä vapaasti nykysuomeksi.

* * *

Jumalan Armosta

Me ELISABETH Ensimmäinen

Keisarinna ja Yksinhaltija koko Venäjän maan ylitse etc. etc. etc.

Teemme tämän kanssa tiettäväksi yhtäläisesti kaikille, ja itse kullekin Säädylle ja Maan asukkaille erinomaisesti koko Suomen Ruhtinaskunnassa:

Kuinka väärällä tavalla ja muodolla Ruotsin Valtakunta jo muutamia vuosia on suunnitellut sotaa Venäjän Valtakuntaa vastaan, ja nyt vihdoin ryhtyneet sotaan meitä vastaan. Koko maailma ja itse Ruotsin valtakunnan alamaisetkin, joilla on puhdas ymmärrys ja harkintakyky, havaitsevat eivätkä voi vastaansanoa, ja on siis pitkällisempi selvitys tarpeeton kuin että Venäjän Sota-aseet Jumalan siunauksen kautta ovat selkeästi osoittaneet, ettei Jumala vääriä hankkeita koskaan auta, ja väärissä riidoissa ja kapinoissa ainoastaan totuuden ja oikeuden puolta avullaan ja voimallisella kädellään aina tukee ja auttaa.

Astuimme Keisarilliselle Perintöistuimellemme uskollisessa toivossa, että saisimme Naapurimme kanssa Rauhassa ja ystävyydessä elää ja meidän alamaisiamme sisäisellä ja ulkoisella levollisuudella meidän Valtakunnassamme pysyväisessä tilassa vahvistaa ja edesauttaa.

Myös naapuriamme Ruotsin valtakuntaa ja heidän alamaisiaan kohtaan olemme aina osoittaneet hyväntahtoisuutta. Tämän parhaillaan käynnissä olevan Sodan ja sen seurauksena Molemmin puolin Alamaistemme lisääntyvää turmelusta ja viattoman veren vuodattamista molemmin puolin olemme murheella ajatelleet ja … kaikella mahdollisella tavalla murehtineet, että tämä Sota tuli, ja Jumalalle hyödytön Vihollisuus loppuisi ja jälleen rauhan esittämisen Kautta se entinen Naapurillinen Ystävyys ja Kaikille hyödyllinen levollisuus tulisi asetetuksi ja päätetyksi vahvan perustuksen päälle.

Me olemme tästä hyväntahtoisesta ehdotuksestamme sitäkin vakuuttuneempia, kun tiedämme, että tämänkaltainen väärä ja perusteeton Sota ei ole aloitettu Ruotsin Valtakunnassa kaikkien Säätyjen ja alamaisten yhteisellä päätöksellä, vaan suuri osa on ollut sitä vastaan. He ovat harkinneet tämän ajattelemattomasti aloitetun sodan vahingollisia ja vaarallisia seuraamuksia ja vastustaneet sellaisia ihmisiä, jotka ovat oman edun tavoittelun tähden rikkoneet rauhan ja Isänmaan Levollisuuden vastuuttomasti uhranneet. Luonnollisesti heidän joukostaan löytyvät Suomen asukkaan, joilla on niin paljon enemmän syytä toivoa pikaista Sodan loppua, koska he ja heidän omaisuutensa ovat kaikkein eniten joutuneet kärsimään syyttä kaikenlaista vaivaa, turmelusta ja hävitystä.

Niin olemme Me vastoin omaa tahtoamme käyneet tätä vahingollista sotaa ja verenvuodatusta, ja koska meidän hyvä Rauhanesityksemme ei ole saanut mitään aikaan, niin olemme joutuneet jälleen lähettämään Sotajoukkomme Suomenmaan Rajojen sisälle. Meidän hyvä ajatuksemme on, että tämä meidän Sotajoukkomme ei ole tullut sinne mitään hävittämään, mikä tiettäväksi tehdään kaikille Suomen Ruhtinaskunnan Säädyille ja asukkaille tämä Julistuksen ja Manifestin kautta. Niin myös kaikille yhteisesti ja itse kullekin erityisesti julkisesti luvataan, suomalaisten ja heidän Isänmaansa hyödyksi kaikkein voimallisimmalla tavalla, että jos he tässä Sodassa pysyvät aloillaan ja rauhallisina, ja Sodan varustamisesta ja hankkeista pitävät itsensä poissa eivätkä vihamielisesti käy meidän Sotajoukkojamme vastaan, eivätkä yhdessäkään asiassa Ruotsin Armeijalle apua osoita, vaan meidän kanssamme naapurillisessa ystävyydessä ja Rauhassa elää, osoittaen sen teoilla, niin sellaisessa tilassa meidän puoleltamme Säädyt ja asukkaat Suomen Ruhtinaskunnassa tulevat varjelluiksi ja jokainen saa täydellisesti pitää omaisuutensa ja ovat kaikesta rasituksesta vapautettuja, ja heitä sillä, meidän varjeluksemme alla kaikella tavalla suojellaan.

Me vielä uskollisessa aikomuksessamme kerromme, että me emme jalan leveyttä vierasta maata halua, vaan mielellämme kaikin tavoin autamme, että Suomen Ruhtinaskunta, jos se aikoo itsensä erottaa pois Ruotsin vallan alta, ja haluaa päästä pois tästä turmiollisesta Sodasta, johon se on muutamien Persoonien oman edun tavoittelun vuoksi joutunut, niin kuin vapaa eikä kenenkään vallan alla oleva maa, teidän omienne kanssa keskenänne määräätte hallitusmuodon, sellaiselle perustalle ja sen kaltaisessa oikeassa Vapaudessa pysytty, niin kuin se on omaksi hyödyksenne ja alati pysyväksi vahvistukseksi, ja sen oman tahtonne mukaan asetetaan, kun itse toivoa taidatte.

Sen ohella me olisimme heille avuksi tässä heidän uudessa hankkeessaan kaikissa tilanteissa, miten he itse tahtovat ja meidän Sotajoukoillamme kaikelle rakkaudella varjelisimme ja auttaisimme. Tällä tavalla ja näiden välikappaleiden kautta, taitaisi Suomenmaa, jos he mainitulla tavalla asettamvat oman vapaan Hallituksen, olemaan raja Venäjän ja Ruotsin Valtakunnan välillä, ja sillä tavoin tulla Meidän välisemme likeisen Naapurillisuuden tähden Vapautetuksi kaikesta Levottomuudesta ja vaivasta, jonka Ruotsin Valtakunta on heille saanut aikaan. Eikä Ruotsi Kruunu voi oikeudella asettaa itseään tätä asetusta vastaan, jos he muutoin ovat aikoneet pitää yllä totista ystävyyttä Venäjän valtakunnan kanssa.

Ja niin tahdomme Me meidän puoleltamme Suomen Ruhtinaskunnan Säädyille uskollisella Meidän kaikkein armollisimmalla lupauksella, kaikkein julkisimmalla tavalla sanoa ja luvata, että itse työssä heidän oman toiveensa ja anomuksensa jälkeen kaikissa tiloissa osoitamme heille uskollisen avun. Mutta jos vastoin Meidän parempaa toivoa tämä Meidän hyväntahtoisuutemme Suomen Ruhtinaskunnassa ei tule vastaanotetuksi, vaan jos Suomen asukkaat ajattelemattomuudesta omasta tahdostaan käynnissä olevan Sodan aikana Meitä ja Meidän Sotajoukkojamme vastaan asettavat itsensä ja auttavat Ruotsin Armeijaa, niin olemme Me vastoin Meidän omaa armollista aikomustamme pakotetut tämän mainitun Ruhtinaskunnan Tulen ja Miekanterän kautta hävittämään, jonka Me kaikille tämän Meidän Manifestin kautta olemme käsketyt ilmoittamaan ja tiettäväksi tekemään.

Annettu Moskovassa, 18. Maaliskuuta 1742

Elisabeth