Viime päivinä on Suomessa keskusteltu näemmä aktiivisesti siitä, millaista keskustelua monikulttuurisuudesta saa käydä. Yhtäältä on peräänkuulutettu kansanedustajan vastuuta puheesta, ettei sitä voisi tulkita vihanlietsomiseksi erilaisia ihmisiä kohtaan. Toisaalta on kysytty, voiko monikulttuurisuutta ja maanmuuttoa arvostella ilman, että esittäjälle aletaan vaadita julkista tuomiota. Molemmat näkökulmat ovat käyty keskustelu huomioiden aivan perusteltuja.

Mitä itse ajattelen tästä aiheesta? Jäljessä olen lainannut vanhaa juhlapuhettani Kemijärven itsenäisyysjuhlasta vuonna 2011. Siinä olen kertonut, miten itse ymmärrän monikulttuurisuuden.

Totean myös, että jokaisen puolueen riveistä on varmasti joskus heitelty julki äärimielipiteitä. Keskustankin eräs ehdokas kirjoitti viime keväänä aika jyrkkiä, loukkaavia ja yleistäviä väitteitä maailman ainoasta juutalaisvaltiosta. Kehotan siis myös kaikkia keskustalaisia rauhallisuuteen asian suhteen. Asiallisen dialogin kautta maailma yleensä paremmin rakentuu kuin tuomiota vaatimalla.

---

"Meidän on kuitenkin syytä olla erittäin ylpeitä omista juuristamme ja omasta kulttuuriperimästämme. Nykyään monikulttuurisuus on monissa juhlapuheissa sellainen sana, jota tuodaan esiin jonakin suuresti tavoiteltavana ihanteena. Väärin ymmärrettynä tässä voidaan mennä kuitenkin pahasti metsään. Jos nimittäin monikulttuurisuus on jotain tavoiteltavaa, on asian kääntöpuolena se, että monokulttuurisuuden aika - se aika, jolloin Suomessa oli selkeästi yksi valtakulttuuri - oli jotenkin huonoa ja torjuttavaa.

On totta, että toisten kulttuurien tunteminen ja vuorovaikutuksiin joutuminen on tarpeellista ja joskus jopa sangen opettavaista. Vuoropuhelun kauttahan tämä maailma rakentuu. Minulla on ollut etuoikeus jo tähän ikääni mennessä vierailla yli kolmessakymmenessä maassa ja tavata ihmisiä eri puolilta maapalloa. Kyllä se avartaa maailmankuvaa ja saa ymmärtämään paremmin erilaisia ilmiöitä.

Mutta samalla on muistettava, että suomalainen yhteiskunta perustuu tiettyihin perusarvoihin, jotka on tälle kansalle hyväksi havaittu ja joiden perustalle tämä kansainvälisen vertailun varsin hyvin kestävä yhteiskuntajärjestys on pystytetty. Nämä pohjoismaisen talonpoikaisyhteisön arvot yhdistettynä kristinuskon lujaan perustaan ovat kansakuntamme murtumaton kivijalka. Tämä ei sodi myöskään monikulttuurisuutta vastaan, jos se vain ymmärretään käsitteenä oikein. Suomalaisuuteen kuuluu erottamattomana osana myös erilaisuuden suvaitseminen, niin kauan kuin sillä ei pyritä muuttamaan isänmaamme olennaisinta perustaa."