Matti-set%C3%A4.jpg

Minua ja sukuani on kohdannut suuri suru.

Matti-setäni, kemijärveläislähtöinen, amerikansuomalainen liikemies Matti Kaisanlahti menehtyi maaliskuun 10. päivän aamulla kotonaan Los Angelesissa äkilliseen sairaskohtaukseen.

Matti Kaisanlahti oli syntynyt 27.2.1948 Kemijärvellä ja täytti siis vastikään 67 vuotta.

Matin vanhemmat olivat Rovalan tilan isäntä Johan Eemil Kaisanlahti (1890–1949) ja emäntä Hilda Josefiina o.s. Javarus (1900–73). Matti syntyi vanhempiensa neljäntenätoista ja nuorimpana lapsena. Hän polveutui etupäässä vanhoista pohjoissuomalaisista talonpoikaissuvuista

Lapsuutensa Matti vietti kotitilallaan Kemijärven Alakylässä, Rovajärven maisemissa. Perhe hankki elannon maa-, metsä- ja porotaloudesta. Jo puolitoistavuotiaana Matti menetti isänsä. Vanhemmista veljistä tuli tavallaan isähahmoja.

Valmistuttuaan ylioppilaaksi ja suoritettuaan asepalveluksen Matti hoiti muutamia vuosia liiketoimia Etelä-Suomessa, kunnes toteutti vuonna 1972 lapsuuden haaveensa ja muutti Kaliforniaan Yhdysvaltoihin. Hänen veljensä Urpo oli jo aikaisemmin muuttanut Amerikkaan.

Toimittuaan toisen palveluksessa puolisen vuotta Matti perusti oman rakennusalan yrityksen, jota johti kuolemaansa saakka työllistäen vuosikymmenten aikana lukuisan määrän ihmisiä. ”Sivubisnestä” hän teki viime vuosina myös puutavarakaupalla. Pienyrittäjyyden edistäminen oli hänelle yhteiskunnallisestikin tärkeää.

Matti ei itse osallistunut poliittisiin luottamustehtäviin, mutta seurasi aktiivisesti julkista keskustelua ja tuki Yhdysvaltain Republikaanisen puolueen kampanjoita.

Yhteydet Suomeen säilyivät tiiviinä. Joskus hän saattoi tehdä Suomeen useiden viikkojen mittaisia matkoja jopa kahdesti vuodessa sekä pääkaupunkiseudulle että huvilalleen Rovajärvelle. Viime vuosina käynnit harvenivat, mutta yhteyttä omaisiin pidettiin puhelimitse ja sähköpostitse. Kemijärvelläkin hänellä oli edelleen paljon tuttavia ja paikkakunnat kuulumiset piti saada tietää lähestulkoon viikoittain.

Itse tapasin Matti-sedän viimeksi pari kuukautta sitten vierailulla hänen ja hänen vaimonsa Dianan luona. Suomen-vieraat olivat aina lämpimästi tervetulleita heidän kotiinsa. Hänellä ei ollut omia lapsia, joten sukulaiset Suomessa olivat luultavasti senkin vuoksi erityisen tärkeitä ja läheisiä.

Minulle hän jäi mieleen kannustavana ja suorapuheisena henkilönä, joka oli keskeinen osa lapsuusperheeni elämää koko tähänastisen ikäni ajan. Matti oli myös tämän blogini ahkera lukija ja hän kommentoi minulle paljon poliittisia kysymyksiä. Usein kirjoitellessani tänne ajattelinkin, että jos ei kukaan muu näitä tekstejäni lue, niin Amerikassa niitä ainakin luetaan.

Matin elämän keskeinen sisältö oli uuttera työnteko. Uutta kotimaataan hän palveli työllään yli neljän vuosikymmenen ajan.

Viime syksynä setää kohtasi vaikea sairaus, josta hän kuitenkin oli jo toipumassa. Sairauden myötä ajatukset suuntautuivat aiempaa useammin hengellisten asioiden pariin. ”Kun ihmisen aika tulee täyteen, niin sille ei voi kukaan mitään”, hän sanoi minulle viimeisellä tapaamisellamme. Yritystoimintaansa liittyviä työasioita hän hoiti viimeiseen päiväänsä saakka. Viimeisinä hetkinään kotonaan hän oli sanonut: ”Minä en pelkää kuolemaa, minä olen valmis.”

Saatuani tiedon poismenosta, tulivat heti mieleen Raamatun sanat: "Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi..."

Matin uurna tuodaan Kemijärvelle ja lasketaan sukuhautaan. Lähimpänä häntä jäivät kaipaamaan puoliso sekä sisarukset ja sisarusten lapset perheineen Suomessa ja Yhdysvalloissa.