Quo Vadis -elokuva kosketti minua lapsena suuresti. Erityisesti kohtaus, jossa apostoli Pietari huusi Colosseumilla ennen teloitettavaksi joutumistaan: "Täällä, missä Nero hallitsee tänään, Kristus tulee hallitsemaan iankaikkisesti!" - Kristityt ovat joutuneet paljon tässä maailmassa kärsimään, pilkkaa, vainoa, häväistystä, jopa kuoleman uskonsa tähden. Mutta yhä liehuu ristin lippu. Riehukoon maailma miten tahansa, Golgatan risti kestää, eikä murru maailman vihan alla.
Viime päivinä perinteiset kristilliset arvot ja niihin uskovat ihmiset ovat saaneet kestää paljon. Julkisessa keskustelussa kristillisen avioliittokäsityksen omaavat sekä lapsen lähtökohtaista oikeutta äitiin ja isään puolustavat ihmiset ovat joutuneet leimatuksi pahantekijöiksi ja ihmisoikeuksien rikkojiksi. Valtamedia on käynyt suureen rummutukseen, jolla ihmiset on uskoteltu, että Suomessakin on joku kauhea ihmisoikeusloukkaus meneillään. Monet omatkin tuttavani, jotka yleensä eivät vaivaudu ottamaan kantaa mihinkään yhteiskunnallisiin kysymyksiin vaahtoavat, osa hyvinkin fanaattisesti, tämän sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta. Todellisiin ihmisoikeusloukkauksiin nämä ihmiset eivät ole juurikaan osoittaneet kiinnostustaan. Enpä ole esim. sosiaalisessa mediassa tämän aiheen parissa vaahtoavilta ihmisiltä monestikaan nähnyt kannanottoja vaikkapa märissä vaipoissa makaavien tämän maan rakentaneiden vanhusten ihmisoikeuksien puolesta. Tai niiden homoseksuaalien ihmisten puolesta, joita vainotaan ja jopa tapetaan esim. monissa muslimimaissa. (Mielenkiintoinen huomio on se, että usein kovimmat liberaalit ovat kiihkeitä Israelin vastustajia ja Palestiinan puolustajia, vaikka Israelissa homoseksuaalien olot ovat varmasti paljon turvallisemmat kuin Hamasin terroristien ja muiden äärimuslimien parissa...)
Argumentit ovat tunnepitoisia ("haluammeko kieltää toisten rakkauden" jne.), vaikka asiaa pitäisi tarkastella syvällisesti ymmärtäen, että eduskunta ei voi luonnonlakeja muuttaa. Sukupuoli on biologiaa, syntyminen on biologiaa. Sitä paitsi jokainen argumentti, joka puolustaa sukupuolineutraalia avioliitolakia pätee myös lukumääräneutraalin avioliittolain eli moniavioisuuden puolesta. Mitä jos kolme tai useampi henkilöä haluaa naimisiin, miksi heitä syrjitään? Tähän en ole saanut yhtään loogista vastausta yhdeltäkään "tasa-arvoisen" avioliittolain puolustajalta.
Suvaitsevaisuudesta tämä liberaalien kampanjointi on ollut kaukana. Useimmin olen kokenut, että se on ollut täynnä vihaa ja suvaitsemattomuutta toisin ajattelevia kohtaan.
Tuntuu kuin joku ihmeellinen pyörremyrsky kulkisi maamme ylitse.
Valitettavasti luterilainen kirkko, jonka pitäisi taistella kristillisten arvojen puolessa, on osoittautunut voimattomaksi. Media nostaa paria ääriliberaalia piispaa kirkon äänitorviksi ja heidän kantansa avioliitosta ei ole se kanta, jonka Jeesus selvästi Raamatussa opettaa. Onneksi Suomessa on edes Timo Soinin ja Päivi Räsäsen kaltaisia poliitikkoja, jotka uskaltavat puolustaa kristillisiä arvoja, kun kirkon johdolta puuttuu rohkeus ja halu siihen.
Kävipä avioliittolain kanssa miten tahansa, ja aletaanpa kristillisiä arvoja puolustavia ihmisiä ahdistaa tässä maassa miten paljon tahansa, niin voimme olla kuitenkin levollisella mielellä. Taistelut vielä riehuvat, mutta sota on voitettu. Se on voitettu Golgatan ristillä kauan sitten. Risti kestää ja siitä kiinni pitämällä on kansamme kestänyt kaikki koettelemukset ennenkin. Mikä on kansamme kohtalo, jos se suhtautuu kristinuskoon välinpitämättömästi? Ateismin pohjaltako parempaa Suomea rakennetaan, kun lapset jätetään kastamatta ja kristinusko opettamatta nouseville polvilleko? Sieltäkö löytyy vapaus ja onni? Maailmalta löytyy kyllä esimerkkejä ateismin pohjalle rakennetuista järjestelmistä. Kaikki ne ovat sortuneet ja sortuvat, vallankumousajan Ranskasta Neuvostoliittoon, mutta mikä on se inhimillisen kärsimyksen määrä, jonka nämä järjestelmät ovat tuottaneet?
Miten me Golgatan ristin sanomaan suhtaudumme? Meistä jokainen vastaa siitä kerran omalta kohdaltaan. Meille käy uskomme mukaan.
