Perjantaina 9.5. uutisoitiin, että torniolainen Katri Kulmuni on käytettävissä Keskustan varapuheenjohtajakisaan Turun puoluekokouksessa. Pohjois-Suomestakin on siis nyt tullut ensimmäinen virallinen suostumus kansanliikkeemme tärkeään vaaliin.

http://www.suomenmaa.fi/etusivu/katri_kulmuni_pyrkii_keskustan_varapuheenjohtajaksi_6907722.html

Ehkä on paikallaan kirjoitella avoimesti muutamia ajatuksia siitä, mitä tästä uutisesta ajattelen.

Keskustassahan puoluekokous on mahtavaa kansanvallan juhlaa. Tuhansia ihmisiä ympäri maata kokoontuu suurtapahtumaan, jossa kenttäväki valitsee liikkeen johtohenkilöt ja tekee monia muita tärkeitä linjauksia. Keskustassa varapuheenjohtajillakin on tärkeä rooli puheenjohtajan rinnalla. He ovat myös puolueen tärkeimpiä käyntikortteja ja heitä tarvitaan erilaisiin järjestöllisiin ja poliittisiin tehtäviin vastuunkantajiksi. Varapuheenjohtajia valitaan kolme, kaikki samassa vaalitoimituksessa.

Olin taannoin mukana kannanotossa, jossa pyydettiin jyväskyläläistä Joonas Könttää ryhtymään ehdokkaaksi Keskustan varapuheenjohtajaksi. Könttähän muistetaan Keskusta-liikkeessä mm. viime syksyn Keskustanuorten puheenjohtajakisasta, jossa hän tuli toiseksi. Noissa vaaleissa en tukenut Könttää, vaikka hänen monia linjauksiaan kannatinkin. Pidin parhaana ehdokkaana savolaista naista, Sallamaarit Markkasta, ja olen yhtä sitä mieltä, että hänen valintansa olisi ollut monin tavoin myönteinen asia koko puolueellemme. Mutta kansanvalta puhui niin kuin puhui ja sitä on kunnioitettava.

Vaikken siis tukenut Könttää Keskustanuorten puheenjohtajakisassa, niin ajattelin, että Keskustan varapuheenjohtajaksi voin häntä tukea. Onhan peruslinjassamme paljon samaa. Könttä edustaa hyvää perinteisen keskusta-aatteen ja hajautetun yhteiskuntarakenteen ideologiaa. Oli vahinko, että tämä nuori vahvan Keskusta-aatteen periaatteet omaksunut mies kieltäytyi ehdokkuudesta.

Kieltäytymisensä yhteydessä Könttä toi esiin oman vaalipiirinsä kansanedustaja Anne Kalmarin lisäksi lappilaisen Katri Kulmunin nimen.

Könttä kirjoitti mm. seuraavasti:

”Mielestäni puheenjohtajistossa on vahvistettava arvojen, alueiden ja maalaisjärjen puolustamista. Sosiaalista eriarvoisuutta on vähennettävä. Maakuntien kehittyminen ei saa tarkoittaa vain keskuskaupungin kasvamista. Menestymisen olosuhteista on huolehdittava koko maassa ja hajauttaminen on tuotava 2020-luvulle. Meidän on luovuttava turhista esteistä ja avattava ovet uudelle kasvulle.

Puoluejohto tarvitsee henkilöitä, jotka pystyvät vastaamaan tähän huutoon. Toivon erityisesti Katri Kulmunin ja Anne Kalmarin harkitsevan varapuheenjohtajaehdokkuutta vakavalla miellä. Lappilainen varakansanedustaja, Tornion valtuuston puheenjohtajana toimiva Kulmuni on alueita puolustava joukkuepelaaja. Keskisuomalainen Anne Kalmari taas korostaa heikompiosaisten asiaa ja uskoo kotimaiseen osaamiseen aina ruuantuotannosta energiaan.”

Köntän kirjoitus löytyy kokonaisuudessaan hänen blogistaan: http://www.joonaskontta.fi/blogi/2014/04/28/112

Kun pyysin Könttää ehdokkaaksi, toivoin ja odotin hänen myös lähtevän kisaan. Tuolloin en tietenkään tiennyt enkä osannut edes arvata, että hän tulisi esittämään Katri Kulmunin nimen. Toki olin kuullut, että Katrin ehdokkuutta on pohdittu eri puolilla maata. Peräpohjolan Keskustanaiset tekivätkin hänestä sittemmin esityksen.

Nyt Katri on ilmoittanut olevansa käytettävissä Keskustan varapuheenjohtajakisassa.

Keskustanuorissa toimiessamme olimme aikanaan tiiviistikin tekemisissä. Olin vetämässä Katrin kampanjaa Keskustanuorten liittohallitukseen, minne hänet valittiin ylivoimaisena ääniharavana Kalajoella lokakuussa 2009. Katri oli myös esimieheni työskennellessäni Lapin Keskustanuorten toiminnanjohtajana vajaan vuoden ajan vuonna 2010. Olin tukemassa Katria myös vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, jolloin olin ”kahden naisen loukussa”. Kevät vaati kovan työn ja oli minulle henkisesti raskas, mutta myös tuloksellinen. Ehdokkaistani Eeva-Maria Maijala tuli valituksi eduskuntaan Lapin Keskustan ehdokaslistan ääniharavana ja erinäisten vaiheiden jälkeen päädyin hänen avustajakseen. Katri sai ensikertalaiseksi hyvän tuloksen jääden alle 300 äänen päähän valinnasta.

Viime vuosina minä ja Katri Kulmuni emme ole olleet samoissa toimielimissä emmekä ole juuri tavanneetkaan, paitsi satunnaisissa Keskustan tilaisuuksissa, joissa kuulumiset on vaihdettu. Emme aiemminkaan pitäneet juuri yhteyttä poliittisten kysymysten ulkopuolella - mutta niissä sitä työtä riittikin ja nuorina ja innokkaina keskustalaisina!

Ymmärtääkseni Katri on keskittynyt viime aikoina opintojensa loppuunsaattamiseen sekä vastuunkantoon kotikaupunkinsa Tornion luottamustoimissa. Katri sai viime kunnallisvaaleissa selvästi eniten ääniä Torniossa (648 ääntä, seuraavana ollut sai alle 300 ääntä) ja tuli valituksi myös kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi.

Minulta on nyt kysytty, mitä mieltä olen Keskustan varapuheenjohtajakisasta. Ja että olenko mukana jossakin kampanjassa? Jotkut ovat esittäneet epäilyjä toiminnastani ehdokasasettelun rakentumisen suhteen. Kaikista arvioista en ole tunnistanut itseäni. Mutta tällainenkin kuuluu poliittiseen elämään.

Voin mieluusti vastata, missä olen toiminut ja mitä ajattelen asioista nyt.

Joonas Köntälle tehtyä vetoomusta lukuun ottamatta en ollut mukana puoluekokoukseen liittyvissä kannanotoissa. Keskusteluja puolueen tilasta, linjasta ja mahdollisista henkilövalinnoista olen tietysti käynyt lukuisien ihmisten kanssa. Olen useissa vaaleissa ollut mukana erilaisissa kampanjaryhmissä myös Keskustan puoluekokousvalintojen osalta. Nyt en ole lähdössä vastuullisiin tehtäviin kenenkään kampanjoihin. Aika ja voimat eivät riitä ja katson tehneeni niin paljon vaalityötä eri ihmisille, että saan hyvin omintunnoin mennä vähän matalammallakin profiililla joskus. Osallistun puoluekokoukseen rivijäsenenä ja Keskustan Levärannan osaston edustajana.

Kuitenkin kun kysytään varapuheenjohtajavaalista, niin tiedetään, että olen tehnyt hyvää yhteistyötä nykyisen varapuheenjohtaja Annika Saarikon kanssa. Mielestäni Annika on kovalla kentän kiertämisellään ansainnut jatkokauden. Mutta pitäisikö lappilaisen ehdokkaan nimi kirjoittaa myös äänestyslappuun?

En ole aina ollut Katri Kulmunin kanssa kaikesta samaa mieltä. Jonkun kerran olemme tainneet olla erilaisissa poliittisissa väännöissä ja otteluissa vastapuolillakin. Voimakkaina persoonina yhteistoimintamme oli aikanaan joskus hieman haastavaa, mutta epäilemättä myös opettavaista. Olemme toivoakseni molemmat kasvaneet ihmisinä erilaisten kokemusten kautta.

Vuosia sitten Katri Kulmuni pyysi minulta lainaan mm. eräitä Santeri Alkion teoksia. Palautettuaan ne kävimme keskustelua, josta huomasin, että hän oli oikeasti lukenut teokset ja tehnyt niistä erilaisia havaintoja. Aatteestamme kiinnostuneita vaikuttajia ei ole puolueessa koskaan liikaa, mutta liian vähän voi kyllä joskus olla.

Vaikuttaa siltä, että Katrilla olisi hyvät mahdollisuudet kerätä kannatusta eri puolilta maata varapuheenjohtajavaaliin, joka käydään Turun puoluekokouksessa kesäkuussa.

Katrin aluepoliittiset ja maakuntahenkiset, keskittämispolitiikkaa vastustavat painotukset voivat vedota kenttäväkeen. Puoluejohtoon tarvitaan henkilöitä, jotka pitävät huolen siitä, ettemme mene poliittisesti liikaa Kokoomuksen kylkeen. Tämähän oli keskeinen syy historialliseen vaalitappiomme kevään 2011 eduskuntavaaleissa.

Katrilla on nuoresta iästään huolimatta runsaasti kokemusta erilaisista yhteiskunnallisista tehtävistä. Keskustanuorissa hän on toiminut niin liittohallituksessa kuin Lapin piirin puheenjohtajana. Uskoisin, että hyvin monet keskustanuoretkin voivat ottaa Katrin omaksi ehdokkaakseen.

Katrilla on edellytykset rakentaa onnistunut kampanja ja saada luottamusta. Useat vaalit ovat tämän osoittaneet. Kampanjaahan ei yleensä kannata lähteä rakentamaan, jos vaikuttaa siltä, ettei edellytyksiä laajemman tuen hankkimiselle ole. Puoluekokouksessa pitää saada vahva kannatus ympäri maata, pelkkä alueellinen kannatus tai kapean viiteryhmän tuki ei riitä. Uskon Katrilla olevan edellytyksiä lähestyä erilaisia väestöryhmiä.

Suomen politiikan tärkeimmästä sektorista, ulkopolitiikasta, jaamme uskoakseni melko samanlaiset käsityskannat. Katri on opiskellut kansainvälisiä suhteita yliopistossa niin Rovaniemellä kuin Pietarissa. Hän ymmärtää aktiivisen ja kahdenvälisen ulkopolitiikan merkityksen. Urho Kekkosen perintöä vaalivassa puolueessa ulkopoliittista osaamista tarvitaan. Erityisesti näinä päivinä suuren itänaapurimme olojen tuntemus on tärkeätä. Meidän on muistettava maantieteellinen asemamme suurvallan kyljessä. Se edellyttää ryhdikästä ja itsenäistä, kansallisista eduista lähtevää, mutta myös suuren naapurimaan intressit tunnistavaa poliittista toimintaa. Katri osaa myös erittäin hyvin venäjän kielen, mitä voi pitää ansiona.

Keskustassa järjestödemokratia on keskeinen periaate. Kenttä päättää ja ehdokkaiden todellisus kannatus punnitaan puoluekokouksessa, ei kabineteissa. Tämän järjestödemokratiamme perimmäisen luonteen ymmärtäminen on tärkeä ominaisuus menestyvälle keskustapoliitikolle. On upeata, jos ehdokkaita tulee runsaasti ja päästään käymään reipasta keskustelua puolueen tilasta ja tavoitteista.

Puolueen julkikuvaa voisi hyvinkin piristää, että Annika Saarikon rinnalle puolueen varapuheenjohtajaksi tulisi myös toinen nuori nainen. Kun Riikka Pakarinen jää nyt pois varapuheenjohtajan paikalta, niin tämä tehtävä voisi olla hyvinkin luontevaa täyttää toisella nuorella naisella. Ikä- ja sukupuolikysymys ei saa kuitenkaan ratkaista vaalia eikä se ole ainakaan minulle keskeinen tekijä.

Ja jos puolue haluaan aluepoliittisia kysymyksiä korostaa, niin kyllä sen vastuupaikoille on hyvä saada edustajia myös pitkien välimatkojen maakunnista.

Näissä olosuhteissa pidän hyvänä, että Katri on lähtenyt ehdokkaaksi. Puoluekokousvalinnat ja niiden ympärillä käytävä keskustelu on erittäin tärkeätä kansanliikkeemme elävyydelle ja avoimen vuoropuhelun kautta tapahtuvalle liikkeemme rakentumiselle.

Voin kannustaa ystäviäni ja tuttaviani ottamaan yhteyttä Katriin ja osallistumaan varapuheenjohtajakampanjaan.