Ensimmäinen kansalaisaloite on käsitelty eduskunnassa. En ole kovinkaan innostunut näistä kansalaisaloitteista, vaikka esim. oma poliittinen nuorisojärjestöni on tänään Suomenmaan nettilehden sivuilla kovasti asiaa hehkuttaneet.

Meillä on Suomessa edustuksellinen demokratia. Kansalaiset ovat valinneet eduskunnan, joka valitsee hallituksen. Ja sekä maan hallitus että kansanedustajat voivat tehdä ja tekevät aloitteita eduskunnan käsiteltäviksi. Todennäköisesti lähes mille tahansa - kaikkein höyrypäisimmillekin - aloitteelle löytyisi ainakin yksi kansanedustaja allekirjoittajaksi. Ja siitä se lähtee sitten koneiston rattaisiin.

On totta, että ihmiset saadaan helposti mukaan allekirjoittamaan erilaisia aloitteita, jotka he kokevat tärkeiksi. Ja varmaan jotkut kokevat mielekkääksi sen, että he saavat toimia tällaisten hankkeiden puuhaajina - kenties vilpittömästi uskoen sen hyväksi keinoksi vaikuttaa yhteiskunnan asioihin, tai ainakin väyläksi saada itselleen ja omalle poliittiselle karriäärilleen näkyvyyttä.

Mutta on samalla paikallaan muistaa, että mielenosoituksilla, torikokouksilla ja ihmisten mielten kiihottamisella ei vakava yhteiskuntajärjestys rakennu. Maamme historiassa niin Lapuanliike kuin sodanjälkeinen SKP koettivat vaikuttaa hallitukseen ns. ulkoparlamentaarisin keinoin.

Kansalaisaloitteilla on hyvin helppo yksinkertaistaa monimutkaisia kysymyksiä ja ohittaa seuraamukset. Miltä momentilta esimerkiksi olisi otettu pois ne rahat, joilla turkistarhayrittäjille olisi korvattu heidän elinkeinonsa tuhoaminen? Terveydenhoidostako vai tieverkon ylläpidosta?

Minua ei toki haittaa, jos jotkut ihmiset kokevat mielekkääksi keräillä nimiä erinäisiin kansalaisaloitteisiin. Mutta omalta kohdaltani olen ajatellut paljon paremmaksi vaikuttamiskanavaksi sen, että jälleen tulevissa eduskuntavaaleissa tulen tekemään työtä saadakseni eduskuntaan useita sellaisia kansanedustajia, jotka edustavat niitä arvoja, joihin myös itse nojaan.

Enemmän demokratian aukkopaikkoja sitä paitsi paikkaisivat mielestäni suorat kansanäänestykset, mikäli oikein suurista kansallisista kysymyksistä sellainen katsottaisiin tarpeelliseksi. Tällainen olisi esimerkiksi ollut liittymisemme euroopan yhteisvaluuttaan - tai mahdollinen Nato-jäsenyys.

* * *

Ensimmäinen kansalaisaloite turkistarhauksesta päätyi siis eduskunnan täysistuntokäsittelyyn ja tuli hylätyksi äänin 146-36, 3 tyhjää. Luonnollisesti myös oman alueeni keskustalainen edustaja ja esimieheni, Eeva-Maria Maijala, äänesti elinkeinon ja suomalaisen yrittäjyyden puolesta.

Olin yllättynyt, että onnettoman aloitteen kannattajia oli noinkin paljon. Näistä 36 edustajasta vieläpä seitsemän kuului ns. porvarillisten puolueiden eduskuntaryhmiin. Vasenryhmän lappilaisedustaja, sinällään suuresti arvostamani Markus Mustajärvi muuten äänesti tyhjää. Ja Vasemmistoliiton ryhmästä yksikään ei kannattanut elinkeinon jatkamista. Näinkö sitä suomalaista työtä työväenpuolue puolustaa?

Eräs mielenkiintoinen havainto oli, että kokoomuslainen ministeri, kuntauudistuksen arkkitehti Henna Virkkunen äänesti turkistarhauksen kieltämisen puolesta. Hieman populistinen, mutta todella sydämestä tullut reaktioni oli, kun näin tämän äänestystuloksen. Nimittäin huudahdin silloin ääneen: "Kuntien hävittäjä on siis myös elinkeinon hävittäjä!"

Keskustan eduskuntaryhmästä turkistarhauksen kieltoa kannatti ainoastaan kansanedustaja Aila Paloniemi Keski-Suomesta.

Viime viikkoina Suomessa on keskusteltu niistä puutteista, joita joillakin turkistuottajien tiloilla on havaittu. Turkisalan olosuhteita on varmaankin syytä edelleen kehittää ja epäkohtiin on tietysti tarpeellista puuttua. Mutta aloitteessa ei ollut pohjimmiltaan kyse siitä. Aloite pyrki täydelliseen ja ehdottomaan kieltoon, että kerta kaikkiaan eläinten käyttö turkiksina olisi väärin.

Millä perusteella sitten voitaisiin hyväksyä esim. nahkatuotteiden käyttö vaatteissa? Ja miksi olisi eettisesti kestävämpää siirtää turkistuotanto Kiinaan tms. maihin, jossa eläinsuojelun ym. valvonta on varmasti heikompaa kuin meillä. Ja jos eläimiä ei saa käyttää vaatteeksi, niin millä perusteella niitä sitten käytetään ruoaksi? Joku sanoo, että turkisvaatteita ei ole pakko käyttää eikä silti palellu, mutta yhtä lailla voi sanoa, että lihaakaan ei ole pakko syödä ja silti elää.

Aivan varmasti on tiloja, joilla asiat on hoidettu huonosti, usein todella nurkkaan ahdettujen maatalousyrittäjien uupumuksen ja elämänhallinnan pettämisen johdosta. Mutta tämän kansalaisaloitteen tekijät halusivat kokonaisen elinkeinoalan lopetettavaksi ja mitkään parannukset eivät siis olisi olleet heille riittäviä. Täytyy myös muistaa, että eri eläinsuojelun nimissä toimivien järjestön tuottama materiaali ei välttämättä ole täysin puolueetonta.

No, joka tapauksessa aloite torjuttiin selvin numeroin ja tämä paljon kärsinyt, totisesti työpaikkakiusattu ihmisryhmä, eli turkistarhayrittäjät, saavat jatkaa työtään ja elinkeinonsa kehittämistä.