Olen ollut muutaman päivän Brysselissä ja Luxemburgissa. Tänään palattuani vierailulta Euroopan parlamentista, levisi maailmalle tuolta Englannin kanaalin toiselta puolelta suruviesti. Britannin entinen pääministeri ja pitkäaikainen Konservatiivipuolueen puheenjohtaja, paronitar Margaret Thatcher kuoli aivohalvaukseen maanantaiaamuna klo 11 aikoihin hotellihuoneessaan, lontoolaisessa Ritz-hotellissa.

Uutinen sai minut hyvin surulliseksi, vaikka en tietenkään koskaan ollut nähnyt koko henkilöä enkä edes muista omakohtaisesti niitä vuosia, kun Thatcher oli vallassa. Moderni historia ei nimittäin tunne monta hänen kaltaistaan ihmistä. Hänen vaikutuksensa maailmanpolitiikassa ulottuvat jopa meidän pieneen Suomeemme.

Eräs merkittävimmistä meidän aikanamme eläneistä henkilöistä on nyt poissa. 2000-luvulla ehkä vain Ronald Reaganin kuolema on merkinnyt yhtä suuren koko ihmiskuntaa muuttaneen vaikuttajan poismenoa.

Hilda Margaret Thatcherin elämäntyö on ollut monivaiheinen, pikkukauppiaan tyttärestä mahtavan valtakunnan ensimmäiseksi naispääministeriksi. Oscar-palkittu elokuva Rautarouva, joka julkaistiin joku aika sitten, kertoo sinällään ansiokkaasti, joskin hyvin pintapuolisesti tästä loistokkaasta urasta. Siihen kannattaa tutustua esim. lukemalla hänen elämäkertojaan. (Tiesittekö muuten, että hän oli ennen poliittista uraansa kemisti ja keksi siinä sivussa pehmisjäätelön? Työryhmä, jossa hän oli keskeisessä roolissa, nimittäin kehitti, miten jäätelöön saadaan lisättyä puolet enemmän ilmaa, ja sen pohjalta nämä eri jäätelötyypit on valmistettu.)

Margaret Thatcher tunnettiin raudanlujasta tahdostaan. Hän uskoi asiaansa eikä luopunut periaatteistaan. Hänellä oli sellaista mielenlujuutta, joka poliitikassa on tarpeellista, mutta jota esiintyy siellä joskus valitettavan vähän. On helppoa sanoa ja luvata pontevasti toimia erilaisten periaatteiden nojalla, mutta pitää linjansa ja toimia sen mukaan seurauksia pelkäämättä on jo toinen juttu.

Kun vanhempi presidentti Bush epäröi aloittaa Persianlahden sotaa Saddam Husseinia vastaan, muistutti Thatcher: "Tällaisina hetkinä ei pidä horjua, George!"

Kansallisvaltioiden Euroopalle Margaret Thatcherin elämäntyö oli uuraauurtava. Hän ei vastustanut itsenäisten valtioiden yhteistyötä, mutta ei voinut hyväksyä EU:n jäsenvaltioiden itsenäisyyden kaventamista. Britannian liittymistä euroalueeseen hän vastusti niin paljon, että hänen kerrotaan uhanneen lähteä kiertämään vaikka paareilla kannettaen pitkin maataan ja puhumaan ihmisille punnan puolesta, jos maassa olisi järjestetty kansanäänestys euroalueeseen liittymisestä.

Pääministerinä Rouva Thatcher pelasti lakkojen ja talouslaman ahdistaman isänmaansa kaaoksen partaalta ja piti Euroopan pöydissä tiukasti omansa maansa puolta. Neuvostoliiton loppuun hän antoi vahvan panoksen yhdessä hyvän ystävänsä, Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin kanssa. Falklandin sodassa hän osoitti päättäväisyytensä puolustaa brittiläistä maaperää Argentiinan fasistihallituksen hyökkäystä vastaan.

Thatcher uskoi vapaaseen markkinatalouteen, läntisten arvojen voittoon ja yksilönvapauteen. Näitä päämääriä tavoitellessaan hän sortui joskus myös ylilyönteihin. Mutta silloinkin hänen päämääränään oli ihmiskunnan kehitys ja hyvinvointi.

Konservatiivit ympäri maailmaa ovat nähneet Margaret Thatcherissä toivoa ja tulevaisuudenuskoa antavan esikuvan. Heissä Thatcherin elämäntyö jatkuu.

Margaret Thatcherin elämäntyö loistaa majakan valon tavoin. Euroopalla on mahdollisuus seurata hänen viitoittamaansa tietä.