Oli maassa nyt lama ja terrori riehui
Lippu Britannian niin surkeesti liehui
Imperiumin mahti oli vain tuhkaa
Ja idästä huokui punainen uhka

Vaan nousi keskeltä rauniokasan
Yksi nainen aistien merkit ajan
Maan ohjat varmasti uskottiin
Käsiin Margaret Thatcherin

”Raha maahan ei sada taivaasta yöllä
Tästä noustaan yksin kovalla työllä!”
Kaksi miestä seisoi ain’ rinnallaan
Oma Dennis ja Reagan Uu-Es-Aan

Hän terrorin edessä nöyrtynyt ei
Eteenpäin kansaansa voimalla vei
Ja Falklandin saarille vapaus koitti
Jalot joukot miehitysvallan voitti

He näkivät päivän, kun murrettiin muuri
Ansio siinä oli kovinkin suuri
Kylmän sodan kun voittivat nämä kaksi
Maggie ja Ronald – niin taitavasti

Eikä suostunut alle Brysselin ikeen
Turvasi vereen, kyyneliin, hikeen
Kuten Churchill kerran sen julisti:
Ei milloinkaan antaudu Englanti

”Me brittejä olemme, briteiksi jäämme
Ja omalla saarella pidämme päämme
Brysselin herrat, sen sanon vain teille:
Rahani vaadin mä takaisin meille!”

Vaan kaunaa, kateutta, alhaista mieltä
Kun löytyy aina politiikan tieltä
Ne, jotka edessä katsetta pelkää
Niin helposti iskevät puukolla selkään

Sittenkin jaksoi hän puolustaa puntaa
Ei Britannia anna vieraille valtaa
Toki vuodet viimein veronsa otti
Dennis ja Reagankin kutsuttiin kotiin

Tahto rautainen ei silti ruostunut
Vaikkei nimeään ees aina muistanut
Niinpä julisti viel’ viime hetkinään
”Liberaalit vallasta pois pyyhitään!”

Nyt kuuluu hän jo historialle
Ei yksin briteille, vaan koko maailmalle
Hänen soihtuansa käymme kantamaan
Eestä kodin, uskonnon ja isänmaan