Kunnallisvaalien ehdokaslistat on jätetty ja alustavat ehdokaslistat on jo julkistettukin monin paikoin.
 
Ehdokaslistojen syntymistä edeltää kova järjestötyö. Minäkin olen kuluttanut todella paljon aikaani ehdokashankintaan. Se on oma taiteenlajinsa. Varsinkin uusien ehdokkaiden hankkiminen vaatii usein monia keskusteluja ja tapaamisia. Olen käyttänyt ihmisiä kahvilla, jutellut kunnallishallinnon monista kiemuroista ja muistuttanut vaihtoehtojen tarjoamisen tärkeydestä. Suurin osa ehdokkaaksi pyydettävistä kieltäytyy, mutta aina kuitenkin joku valveutunut ja velvollisuudentuntoinen kansalainen antaa nimensä käytettäväksi.
 
Ihmisillä on monesti pelkoja ja ennakkoluuloja kunnallisvaaleja kohtaan. Kuvitellaan että ehdokkuus ja valituksi tuleminen on jotain niin suurta ja ihmeellistä, ettei sitä normaali ihminen kykene hoitamaan. Tavallisten ihmisten arjen asioiden hoitamisesta siinä kuitenkin on kysymys. Toki päätöksentekoon tuleviin kysymyksiin perehtyminen vaatii aikaa ja vaivaa, jos valtuustotyön haluaa kunnolla hoitaa.
 
Usein ihmisiä ehdokkaaksi pyytäessäni vetoan demokratian toimivuuteen. Länsimainen kansanvaltainen järjestelmä on lunastettu tähän maahan kalliilla verellä. Maailmassa on edelleen monia maita, joissa ihmiset eivät saa valita omia johtajiaan. Jotta demokratia toimii, on ehdokaslistoilla oltava kattavasti vaihtoehtoja. Useimmissa kunnissa on monia lautakuntia, joissa valmistellaan ja jopa päätetään monista kuntalaisille tärkeistä asioista. Niistä henkilöistä, jotka eivät sillä kerralla tule valituksi valtuustoon, mutta ovat kuitenkin ehdokkaana, valitaan monesti jäseniä tällaisiin lautakuntiin sekä erilaisiin johtokuntiin, kuntien omistamien osakeyhtiöiden hallituksiin jne. – Ääni ei siis mene hukkaan, vaikka oma ehdokas ei tulisikaan valituksi kaupunginvaltuustoon.
 
Kun on toiminut niinkin pitkään ja intensiivisesti kuin minä poliittisen järjestön parissa, löytyy eri kuntien ehdokaslistoja selatessa luonnollisesti paljon tuttuja nimiä. Yhteiskunnallisessa toiminnassa mukana ollessa tutustuu hyvin erilaisiin ihmisiin eri puolilta Suomea. Mainitsen tässä muutamia nimiä, jotka nousivat esiin kotimaakuntani Lapin ehdokaslistoja selatessa. Älköön kukaan tuttavani loukkaantuko, etten kaikkia tässä voi mainita. Otan nimiä esiin nyt vain esimerkinomaisesti.
 
Kemijärvellä ehdokkaista suurin osa on tietysti tuttaviani. Keskustan listalle kertyi 34 ehdokasta. Olosuhteet huomioiden täytyy olla ihan tyytyväinen, vaikka enemmänkin ehdokkaita olisi voinut tulla. Paikallisista kuvioista kirjoitan myöhemmin enemmän. Totean vain, että on mukavaa nähdä, että kaiken eletyn pyörityksen jälkeen monet pitkän linjan keskustalaiset jaksoivat lähteä vielä mukaan.
 
Erityisesti kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kaarina Soppelan ehdokkuus on huomioitu useissa paikallismedioissa. Kun esitin Kaarina Soppelaa kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi vuosi sitten, totesin puheessani: ”Vielä ei ole rautarouva ruosteessa.” – Tämä on asianlaita edelleenkin. Vaikken ole henkilön kanssa kaikesta samaa mieltä aina ollut, niin voin todeta, että Kaarina Soppela on hoitanut kaupunginhallituksen puheenjohtajuuden varsin taitavasti huomioiden ne monin tavoin vaikeat olosuhteet, joissa Kemijärvellä on eletty. Lakimiehenä arvostan sitä, että Kaarina on pitänyt päämääränään laillisuuden kunnioittamista kunnallishallinnossa. Liian paljon voimia kaiken muuttotappion ja hallituksen keskittämispolitiikan uhan aikana on meillä kulunut keskinäiseen valtataisteluun ja ennen kaikkea siihen, että päätöksiä ei ole aina haluttu perustaa tosiasioihin, vaan henkilökohtaisiin valtapyyteisiin.
 
Monet ehdokkaaksi pyydetyt vetosivat siihen, että kun heillä on jo sukulaisia tai saman kulmakunnan ihmisiä ehdokkaana. Minua tällaiset perustelut kieltäytymiselle eivät kovin vaikuttaneet. Omassa lähipiirissänihän on tilanne, että sekä minä että äitini olemme ehdokkaana. Tulimme molemmat valituksi Kemijärven kaupunginvaltuustoon, vaikka hieman pelkäsin ennen vaaleja, että hajotan äänemme siten, että jäämme molemmat valitsematta. Useat tuttavat ja sellaiset ihmiset, jotka jakoivat minun ja äitini edustaman ideologisen linjan, kysyivät, että kumpaa tässä pitää äänestää. Tiedän, että eräs pariskunta jakoi äänensä siten, että toinen äänesti äitiäni ja toinen minua. Olen sanonut, että se voi olla ihan hyvä konsti :)
 
Rovaniemellä olen ollut, rohkenen väittää että melko aktiivisesti, apuna keräämässä Keskustan listalle ehdokkaita. Rovaniemellä järjestöväki on ollut ahkeraa ja ehdokashankintatyötä paikallinen kunnallisjärjestö on toteuttanut suunnitelmallisesti, työn riittävän varhain aloittaen. Tämä työ palkittiinkin, kun ehdokaslistat julkistettiin. Keskustan ehdokaslista on suurin, 84 ehdokasta. Suuren kampanjabudjetin turvin ykköspaikkaa itselleen uhoava Kokoomus keräsi 18 ehdokasta vähemmän kuin Keskusta. Rovaniemellä Keskustan listalla on 15 nuorta ehdokasta, mihin saavutukseen voi olla tyytyväinen. Lapin Keskustanuorten puitteissa nuoria on kannustettu ehdokkaaksi ympäri Lappia. Toiminnanjohtajamme Jirka Hakalan työajasta onkin suuri osa kulunut viime viikkoina ehdokashankintatyöhön. Mutta kuten listoilta nähdään, työ on tuottanut tulosta.
 
Eräänä potentiaalisena läpimenijänä ja uutena valtuutettuna Rovaniemellä pidän saarenkyläläistä nuorta perheenäitiä, kasvatustieteen maisteri Sanna Karhua (o.s. Ruokamo). Hän on toiminut kuluneella kaudella Rovaniemellä nuorisolautakunnan varapuheenjohtajana ja tarkastuslautakunnan jäsenenä. Sanna on parhaita ystäviäni ja tunnen hyvin hänen arvomaailmansa ja toimintatapansa. Hänen päämääränsä ei ole poliittinen ura, vaan kanssaihmisten elinolosuhteiden parantaminen. Hän ei rohmua tehtäviä saadakseen niistä punkteja ansioluetteloonsa, mutta minkä hän tekee, sen hän tekee huolella. Kannustan lämpimästi antamaan äänen Karhulle. Karhun ääni kantaa.
 
Rovaniemellä kaupunginvaltuustossa jatkokautta hakee hyvä ja luotettu ystäväni Lasse Kontiola. Hänen edustamansa perinteisen Keskusta-aatteen mukainen ideologinen linja on tarpeen Lapin pääkaupungin kehittämisessä. Jatkoon pyrkii niin ikään pitkäaikainen yhteistyötoverini Susanna Viitala, joka on Lassen kanssa kuulunut Rovaniemen kaupunginhallitukseen. Susannan kanssa meillä on paljon samoja näkemyksiä; olemme mm. horjumatta tukeneet Paavo Väyrystä useissa Keskustan valinnoissa. Susanna sai keväällä vauvan ja hän pohti pitkään ehdokkuutta, mutta tuli onneksi siihen tulokseen, että kyllä nuorten perheellisten ihmisten näkemystäkin tarvitaan päätöksenteossa.
 
Uusista ehdokkaista voisi tehdä lukuisia nostoja, mutta mainitsen tässä vain nyt ne kaksi, joiden ehdokassuostumus minulla oli kunnia vastaanottaa. Toinen on taiteiden tiedekunnassa yliopistolla opiskeleva Enni Kinnunen (o.s. Remes), joka on myös taidemaalari, ja jonka taidenäyttelyn avajaisiin sain osallistua Lapin maakuntakirjastossa kuluneella viikolla. Toinen on kasvatustieteiden yo. Outi Metsola, joka on ollut aiemmin useita kertoja Kristillisdemokraattien ehdokkaana, mutta joka näki nyt hyväksi siirtyä Keskustan ehdokkaaksi täällä Rovaniemellä.
 
Toimin tänä kesänä päättyneellä kaksivuotiskaudella Keskustan puoluevaltuuston jäsenenä. Siellä tutustuin moniin vankkumattomiin keskustalaisiin, jotka pitävät tiukasti pohjoisen puolta. Tällaisia ovat esimerkiksi kittiläläinen Pirkko Jauhojärvi ja kolarilainen Mikko Rundgren. Epäilemättä heitä äänestävä ihminen voi luottaa, että ääni ei mene hukkaan. Puoluevaltuustossa tutustuin myös torniolaiseen Tuija Palosaareen, jonka kanssa olen tehnyt paljon hyvää ja luotettavaa yhteistyötä. Mieleeni jäi Rovaniemen puoluekokouksensa hänen pitämänsä jämerä puheenvuoro lappilaisen Paavo Väyrysen valinnan puolesta.
 
Nuoremmasta väestä voisin mainita vielä kemiläisen Laura Kuismasen, jota olin kannustamassa hiippakuntavaltuuston vaaleissa. Hän on nyt ehdokkaana kunnallisvaaleissa Kemissä. Suomen punaisimmassa kaupungissa Keskustan toiminta on aina ollut haastavaa. Kemistä myös nyt Rovaniemellä ehdokkaana oleva Susanna Viitala on lähtöisin, ja sieltä hänet asetettiin ehdokkaaksi vuoden 2007 eduskuntavaaleihin. Vuoden 2015 vaaleihin Susanna ei ole vielä suostunut ottamaan kantaa, vaan antamassaan lehdistötiedotteessa totesi, että katsotaan nämä kunnallisvaalit ensiksi.
 
Posiolla ehdolle on asettunut äsken mainitsemani rovaniemeläisen Sanna Karhun äiti, pesulayrittäjä Riitta-Liisa Ruokamo. Annoin aikanaan Sannan häissä leikillisen lupauksen, että teen kaikkeni seuraavissa kuntavaaleissa, että Sannan miehestä tulee Rovaniemen kaupunginvaltuutetun aviomies. Kun kuulin Sannan äidin ehdokkuudesta, niin totesin, että pitääköhän minun olla tekemässä hänestä nyt myös valtuutetun vävyä! No, sillä tuntemuksella, mikä minulla on hyvän ystäväni äidistä, voin kyllä vakuuttaa posiolaisille, että he saavat hänestä asioihin perehtyvän valtuutetun, joka ei jää hiljaiseksi peräpenkillä istujaksi.
 
Keskustanuorten parista ja muutenkin olen saanut paljon tuttavia myös eteläisemmästä Suomesta. (Meille lappilaisillehan kaikki Suomi Lapin alapuolella on ”etelää”.) Mielenkiinnolla seuraan myös heidän kampanjointinsa etenemistä. Kuntavaaleissa päätetään, kenelle annamme vastuun lähipalveluidemme toimivuuden huolehtimisesta ja lähidemokratian säilymisestä. Kuntavaalit ovat myös linjavaalit. Hyväksymmekö nykyhallituksen hymyilevin kasvoin esitellyn suurkuntahankkeen, jonka tarkoituksena on asutuksen ja palveluiden keskittäminen, vai otammeko tavoitteeksi hajautetun yhteiskunnan, elävät maakunnat ja koko Suomen tasapuolisen kehittämisen? Näihinkin kysymyksiin otamme kantaa, kun teemme valintoja henkilöiden – ja ennen kaikkea poliittisten listojen välillä.