En päässyt osallistumaan kirkkoneuvoston tällä viikolla pidettyyn kokoukseen, mutta koska kirkkoneuvostossa käsiteltiin seurakuntien rakennemuutoksesta annetun loppuraportin lausuntoa, mikä on tärkeä asia, niin lähetin siitä kirkkoneuvostolle oman kannanottoni. (Minähän en ole kirkkoneuvoston jäsen enkä ole äänioikeutettu ko. toimielimen kokouksissa, mutta kirkkovaltuuston puheenjohtajana minulla on oikeus osallistua näihin kokouksiin ja käyttää siellä puhenvuoroja.)

Julkaisen tämän kannanottoni tässä. Punaisena lankana siinä on, että en hyväksy pakkoliitoksia ja keskittämisideologiaa sen enempää kuntapuolella kuin seurakunnissakaan.

---

Kirkkoneuvostolle! Olen pahoillani, että en päässyt osallistumaan tähän kokoukseen. Koska asia, lausunnon antaminen seurakuntien rakennemuutoksen ohjausryhmän loppuraporttiin, on kuitenkin niin tärkeä, niin haluan kertoa teille näkemykseni tähän kysymykseen.

Kirkkoneuvosto otti aiemmassa kokouksessaan yksimielisesti kantaa rovastikuntarajojen muutosta koskevaan asiaan. Vs. kirkkoherran allekirjoittamassa lausunnossa, joka on päivätty 14.3.2011, "Kemijärven seurakunta pitää tärkeänä Posion seurakunnan ja Rovaniemen rovastikunnan oman mielipiteen kuulemista asiassa." Tämä lausunto ilmentää mielestäni laajemminkin sitä periaatetta, josta uskon meidän kaikkien olevan yksimielisiä. Eli että kunnioitamme seurakuntien itsehallintoa ja itsemääräämisoikeutta. Toivon, että tämä periaate on lähtökohtana myös tämän lausunnon antamisessa.

Seurakuntien rakennemuutoksen ohjausryhmän loppuraportti ja varsinkin sen tarjoama rovastikuntamalli ovat aika karua tekstiä meille. Raportissahan on esitelty kolme vaihtoehtoa, rovastikuntamalli, hiippakuntamalli ja sitten kolmantena vaihtoehtona, että ”seurataan edelleen kuntarakenteiden kehittymistä”. Siinä hieman annetaan ymmärtää, että tämä vaihtoehto tarkoittaa sitä, että jos emme näitä kahta vaihtoehtoa valitse, niin sitten seuraamme vaan passiivisesti valtiovallan toimenpiteitä kuntarajojen osalta ja menemme kuin ajopuun lailla.

Mielestäni asia on kuitenkin niin, että mihinkään paniikkiratkaisuihin ei kirkon pidä lähteä tämän valtiovallan ajaman kuntauudistuksen seurauksenakaan. En usko, että se tulee nyt esitetyssä muodossa edes toteutumaan. Ja vaikka toteutuisi, niin sittenkin on alettava rakentaa sellaista mallia, joka huomioi seurakuntien lähidemokratian toteutumisen ja on riittävän joustava toimiakseen eri puolilla maata. Prosessi asian tiimoilta on mielestäni ollut sikäli vääränsuuntainen, että työryhmän olisi ensin tullut kartoittaa seurakuntien mielipiteitä sen sijaan, että tehdään kolme mallia, joista käytännössä yhtä jo suositellaan ja sitten pyydetään meidän lausuntomme. Mielestäni olisi ollut parempi aloittaa seurakuntien näkemysten pyytäminen ”puhtaalta pöydältä”.

Rovastikunnasta tulisi tällä ajattelumallilla käytännössä lähestulkoon se, mitä me ymmärrämme nykyään seurakunnalla. Siitä tulisi oikeushenkilö. Hanketta on mainostettu mm. sanomalla, että kirkon ydintehtävä pysyy seurakunnilla, mutta muussa yhdistetään voimia, jotta palvelut turvataan jne. – Kauniita sanoja, mutta siinä ei huomioida sitä, miten suuria eroja maassamme on eri seurakuntien ja kuntien välillä. Etelässä on pieniä seurakuntia, välimatkat ovat lyhyet ja toimintatavat ovat monin tavoin toisenlaiset kuin täällä pitkien välimatkojen maakunnassa, jossa monet perinteiset seurakuntien toimintamuodot kyläseuroineen ja kinkereineen ovat voimissaan. Myös kirkkoon kuulumisen ja seurakuntaan sitoutumisen aste vaihtelee paljon alueellisesti.

Rovastikunnalla olisi yhteinen kirkollisveroprosentti ja kaikki seurakuntien omaisuus siirtyisi rovastikunnille. Sellainenkin maaomaisuus, joka on nimenomaan Kemijärven seurakunnalle testamentattu ja jopa sellainen maaomaisuus, joka on yli 300 vuottakin voinut olla seurakuntamme hallussa. Näillä entisille seurakunnille ei jäisi paljoa päätettävää. Me olemme itse laatimallamme säästöohjelmalla saaneet seurakunnan talouden kääntymään nousuun. Mikä olisi motivaatio meillä sitten jatkaa tätä säästöohjelmaa, jos kohta kaikki työ hävitettäisiin? Kannattaisipa sitten myydä metsät ja säätiöidä äkkiä omaisuus – säädekirjaan tarkoitukseksi ev.-lut. kirkon työmuotojen tukeminen entisen Kemijärven seurakunnan alueella.

Loppuraportissa esitetään lisäksi ns. yhden vaalin järjestelmää. Eli että rovastikuntaan valittaisiin yhteinen toimielin vaalilla, joka sitten valitsisi alueneuvostot. Eli joku yhteinen toimielin esim. Rovaniemellä päättäisi, ketkä tämän lähiseurakunnan asioista päättävät. Tai että valitaan jokaisella alueella lähineuvostot, jotka sitten valitsevat rovastikunnan kirkkovaltuuston. Huonoja tapoja molemmat, jotka kaventavat demokratiaa. Nykyään seurakuntayhtymissä seurakuntalaiset valitsevat sekä oman seurakuntansa seurakuntaneuvoston että yhtymän kirkkovaltuuston; sekin olisi parempi demokratian kannalta.

Tiedän, että kaikki Kemijärven seurakunnan luottamushenkilöt ja työntekijät eivät kannattaneet minua kirkolliskokouksen vaalissa, mutta kun nyt kuitenkin tulin valituksi, niin teen parhaani, että voin edustaa teitä kaikkia kirkolliskokouksessa ja olla tuomassa esiin pohjoisten pienten seurakuntien erityisnäkymiä. Vapahtajakin syntyi pienessä Betlehemissä, niin kyllä meidän täytyy pieniäkin seurakuntia huomioida.

On selvää, että uudistuksia tarvitaan eikä kaikkea ole syytä vastustaa. Seurakuntayhteistyötä pitää kehittää, olen jo viime valtuustokaudella puhunut siitä, miten tärkeätä olisi tuntea paremmin naapuriseurakuntia, heidän toimintaansa ja heidän toimijoitaan. Ja ehkä on asioita, joissa meille on hyödyllistä tehdä yhteistyötä. Esimerkiksi kiinteistötoimen ja suurten investointien osalta yhteishallintoa voisi harkita. Mutta ei ole mikään itseisarvo muodostaa suurempia yksiköitä, jotka vaarantavat lähipalveluiden saatavuuden.

Suurin kysymyshän on, että onko tulopohja riittävä pyörittämään niitä palveluita, joita kyseisellä alueella tarvitaan. Ainakaan Kemijärvelle en näe mitään lisäarvoa rovastikuntamalliin siirtymisestä. Jos valtion kaavailema kuntauudistus tuollaisenaan toteutuisi, niin sitten olisi kuitenkin päästävä meidän oloissamme siihen, että rovastikunta muodostuisi yhdestä uudesta kunnasta. Parempi olisi sekin vaihtoehto, että Itä-Lappiin tulee oma rovastikunta kuin se, että koko alueemme hallinto ja talous joutuisivat Rovaniemen peukalon alle.

Ja se, että ydinpalvelut muka turvataan ja muut saakin mennä, niin se on kehno argumentti, sillä siellä missä taloudesta päätetään, siellä päätetään kaikesta muustakin.