Tulin tänään, sunnuntai-iltana, Rovaniemeltä Kemijärvelle. Elämäni on kyllä ollut yhtä matkustamista, tosin totuin siihen jo lapsena. Nyt aikuisiällä toki vähitellen haluaisi saada asettuakin enemmän yhteen paikkaan. Mutta toistaiseksi elämäntilanteet ovat vaan menneet niin, että kuljen edelleen monen paikan väliä. Enimmän aikaani vietän kyllä kotiseudullani Kemijärvellä. Nyt kun työskentelen Eeva Maria Maijalan maakunta-avustajana, niin siihen on paremmat edellytykset kuin opiskeluaikanani. Rovaniemelläkin kyllä käyn säännöllisesti. Minulla on siellä monia ystäviä ja myös joukko lähisukulaisia, kun mm. isäni ja molemmat veljeni asuvat nykyisin Rovaniemellä.

Eduskunta-avustajan työni vuoksi käyn jonkun verran kuitenkin myös Helsingissä. Esimerkiksi kuluneella viikolla olin siellä kolme päivää; Eeva Maria itse olikin Dublinissa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan matkalla, joten minulla oli myös ihan sellaisia "sihteerin töitä" postien lukemisesta alkaen. Vaikka useimmat työtehtäväni hoituvatkin ns. etätyönä, ja täällä voin myös tavata lappilaisia ihmisiä ja viedä heidän viestiään Eeva Marialle, niin joskus on töitä, jotka on parempi hoitaa eduskuntatalolla. Siellä myös verkostoituu hyvin ihmisiin, erityisesti tutustuu toisiin avustajiin ja saa hyvää vertaistukea työhönsä. Ja ennen kaikkea näkee sisältäpäin, miten Suomen tärkein valtioelin toimii.

Muutamien avustajatovereiden kanssa puhuttiinkin tällä viikolla tästä avustajan työstä. Julkisuudessahan on käsitelty parinkin Perussuomalaisten kansanedustajien avustajien toimintaa melko laajasti. Yksi kansanedustaja erotti avustajansa ja on ruotinut työsuhteeseen liittyviä yksityiskohtia julkisuudessa. Toinen kansanedustaja puolestaan sai itse väliaikaiset potkut Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä, kun ei suostunut erottamaan avustajaansa ryhmänsä enemmistön vaatimuksesta huolimatta.

Mietimme, että onko tämä eduskunta-avustajan työ niin yhteiskunnallisesti merkittävä työ, että meitäkin voi joku pitää julkisuuden henkilöinä. Avustajan työnkuva riippuu hyvin paljon edustajasta, mitä edustaja häneltä edellyttää ja odottaa. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että emme ole todellakaan sellaisia korkeita virkamiehiä, joiden asioita tulisi ruotia julkisuudessa. (Palkassa ei ainakaan näy, että olisimme yhteiskunnan vastuullisimmilla paikoilla. Toisin kuin jotkut luulevat, niin ansiomme ovat todella kaikkea muuta kuin mitä kansanedustajat tienaavat. Esim. minun tuloni ovat reilusti alle suomalaisten keskipalkan.)

Mitä tuohon Perussuomalaisten tilanteeseen tulee, niin on kyllä sanottava, että olen aika ihmeissäni. Perussuomalaisen kansanedustajan avustaja julkaisi omassa blogissaan, ymmärtääkseni vapaa-ajallaan, ns. hihamerkkikirjoituksen, jonka jokaisen normaaliälyisen ihmisen täytyi käsittää vitsailuksi. Lehdet kuitenkin uutisoivat perättömiä väitteitä kyseisestä blogikirjoituksesta. Monien kohujen ryvettämä puoluejohto hermostui ja vaati kansanedustajaa irtisanomaan avustajansa. Kansanedustaja toimi ryhdikkäästi - ei erottanut avustajaansa, jonka työhön on ollut tyytyväinen, ja sai kenkää ryhmästään. Perussuomalaisten ryhmän toiminta tässä asiassa on ollut mielestäni suorastaan törkeää. Myötätuntoni on kyllä täysin tämän avustajan puolella, hän on joutunut ihan kohtuuttomaan pyöritykseen.

Olen sanonut usein Etelä-Suomessa käydessäni, että Helsingissä on kiva käydä, mutta aina parasta on päästä pohjoiseen. Tosin pääasiassa en majoitu Helsingissä, vaan Sipoossa, jossa lentokapteeni-setäni asuu perheineen. Linja-autolla kestää noin kolme varttia Helsingin Kampinkeskuksesta Söderkullan pysäkille. Olen usein käynyt etelän-reissuillani myös Tampereella, kun minulla asuu monia ystäviä Tampereella ja sukulaisiakin, kun mummini vanhin sisar Terttu Lindén muutti sinne jo 1950-luvulla täältä pohjoisesta. On suuri merkitys sillä, että on paljon verisukulaisia, joihin yhteys on säilynyt ja olen kyllä hyödyntänyt sitä, että olen saanut asua heidän luonaan etelässä liikkuessani.

Eduskunta-avustajien vaihtuvuus on aika korkeata luokkaa. Se on harmillistakin, sillä kokeneita avustajia on sitten melko vähän, ja kokemuksen kautta se todellinen tieto tulee. Useat avustajat ovat melko nuoria ja ovat työssä vuoden tai pari ja lähtevät sitten eteenpäin. Toisaalta on kyllä sellaistakin ilmiötä, että sama henkilö voi mennä sitten toisen kansanedustajan avustajaksi. Tämä on mielestäni ihan järkevääkin, että työssä syntynyt henkinen pääoma ei jää käyttämättä vaikka sen takia, että kansanedustaja sattuisi putoamaan eduskunnasta. Näinhän kävi esim. silloin, kun Janne Seurujärvi tippui ja hänen avustajansa siirtyi Eeva Maria Maijalan palvelukseen, ennen kuin minä sitten hänen lähdettyään toisiin tehtäviin tulin erinäisten vaiheiden jälkeen sille tuolille.

Lappilaisen kansanedustaja Markus Lohen avustajan vaihtumisesta on uutisoitu kuluneella viikolla. Edellinen avustaja, Jukka Vaara, siirtyi perheyrityksensä palvelukseen. Yhteistyömme sujui hyvin, tutustuimme jo eduskuntavaalikampanjoiden merkeissä, kun hän kampanjoi Lohen ja minä taas Katri Kulmunin ja Eeva Maria Maijalan puolesta. Nyt Markus Lohi on ottanut uudeksi avustajakseen rovaniemeläisen Sanna Karhun (o.s. Ruokamo), joka on toiminut aikaisemmin mm. Lapin Keskustanuorten toiminnanjohtajana. Sanna on jo vuosien ajan ollut yksi luotetuimmista ystävistäni ja olen tietysti hyvin iloinen Markus Lohen tekemästä erinomaisesta valinnasta. Jossakin on vitsailtu asianomaisten sukunimien perusteella, että karhuthan tunnetusti syövät lohia, niin miten he tulevat toimeen, mutta tokkopa siitä ongelmia koituu :)