Taivaallisen rauhan aukion pohjoislaidalla on kuuluisa Kiellettyyn kaupunkiin johtava portti. Portin päältä puhemies Mao julisti kommunistisen Kiinan kansantasavallan perustetuksi lokakuussa 1949.

Puhemies Maon ruumis lepää Taivaallisen rauhan aukion keskelle rakennetussa mauseoleumissa. Sisällä ei saanut ottaa valokuvia ja tunnelma oli varsin harras. Oli todella vaikuttava kokemus vierailla rakennuksessa. Mao-vainaja näytti samalta kuin kuvissa.

Kiinan muurilla. Kävin viimeksi siellä vuonna 2000. Massaturismi lieveilmiöineen oli kasvanut räjähdysmäisesti.

Laman temppelissä Pekingissä riitti väkeä. On tietysti hyvä, että vaikka maan ideologinen järjestelmä perustuu ateistiseen marxilaisuuteen, niin että ainakin jonkinlainen uskonnonvapaus on sallittu. Mutta kyllä tuossa suitsukkeita polttavia ja kultaisia patsaita kumartavia ihmisiä katsellessa tuli mieleen vanha laulu: "Ei puinen pölkky auttaa voi, ei kurja kultakaan. On turhaan eessä kuvien nyt kansat polvillaan."

Äitini paikallisessa kaupassa. Hintataso oli hyvin edullinen - jos vain löysi sellaisia kauppoja, joissa paikalliset käyvät. Turisteja huijattiin armottomasti, jos maksoi katukauppiaille pyydetyn hinnan.

Majoituimme Beijing Hotellissa. Juuri paremmalta paikalta ei Pekingissä voi saada hotellia. Taivaallisen rauhan aukio oli reilun kymmenen minuutin kävelymatkan päässä ja metroasema löytyi aivan vierestä.