Alkukesästä kävin isoäitini kanssa pienellä matkalla Riiassa ja Tukholmassa. Lensimme suoraan Rovaniemeltä Riikaan, välilasku oli Tampereella. Riian Vanhaakaupunkia kierreltiin ja sitten seuraavana päivänä laivalla Tukholmaan, jossa yksi päivä, ja illalla laivalla kohti Helsinkiä. Itämerellä kun on mukava liikkua laivalla. Muistan tehneeni 20 vuotta sitten ensimmäiset risteilyni. Jäin matkan jälkeen muutamaksi päiväksi Etelä-Suomeen sukulaisten luokse ja tapasin vanhoja tuttaviani.

Kansanedustaja Eeva-Maria Maijala eduskunnassa työhuoneessaan. Viime keväthän minulla kului "kahden naisen loukussa", kun käytännössä pari kuukautta elämästäni uhrasin vaalityöhön. Kerrankin menin nukkumaan aamuyöllä puoli neljältä ja heräsin yhdeksältä taas kirjoitusten ja mainosten laatimiseen. Eeva-Maria tuli valituksi ja Katri jäi n. 300 äänen päähän valinnasta. Kuinka paljon minulla on ansioita kampanjoiden onnistumisissa, jätän muiden arvioitavaksi. Rehellisyyden nimissä on kyllä todettava, että välillä olin jaksamiseni äärirajoilla.

Tässä olen Eugen Schaumannin haudalla Porvoon hautausmaalla. Joillekin Eugen Schaumann on terroristi, minulle hän on kansallissankari. Jos väittää Schaumannia terroristiksi, on aika lähellä, että väittää myös sotiemme veteraaneja sellaisiksi. Nuori suomalaismies Eugen Schaumann ampui kesäkuussa 1904 kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin, joka oli asettanut elämäntehtäväkseen Suomen kansallisen identiteetin tuhoamisen ja Suomen venäläistämisen, mitä ohjelmaa hän toteutti suurella innokkuudella. Murha on aina murha, eikä sellaisenaan ihailtava asia, mutta samoin kuin talvisodassa, Suomi kamppaili olemassaolostaan.

Tässä kuvassa on vanha ystäväni Maria Kauttio, joka toimi aikanaan Lapin Keskustanuorissa ja joka asuu nykyisin Parkanossa. Olen sanonut useasti, että joka haluaa ystäviä, hänen ei kannata hankkiutua politiikkaan. Vihamiehiä kyllä saa helposti. Minulla on kuitenkin ollut suuri onni, mistä täytyy Korkeinta kiittää, saada poliittisista piireistä muutamia todella luotettavia ystäviä, joiden tukeen on saanut kaikissa tilanteissa luottaa. Heidän kanssaan voi jakaa monet ongelmat pelkäämättä, että nämä ihmiset käyttävät joskus luottamuksellisia tietoja itseäsi vastaan. En tiedä, miten olisin jaksanut kaiken sen vastoinkäymisten tulvan ja suoranaisen ilkeämielisyyden, joka on kuluneina vuosina tullut osakseni poliittisessa toiminnassa, jos minulla ei olisi sellaisia lähimmäisiä, jotka ovat jaksaneet kuunnella ja neuvoa.

Tässä kuvassa olen Tampereella isotätini Terttu Lindénin luona. Lapsuudenperheestäni vierailtiin hyvin usein hänen luonaan. Ensimmäiset matkani taisivatkin olla junamatkoja Tampereelle ja takaisin. Samoin matkusti Terttu-täti usein pohjoiseen, kotiseudulleen, ainakin hillanpoimintareissuille. Olen edelleen käynyt Tampereella silloin tällöin Etelä-Suomessa matkustaessani. Terttu-täti on isoukkini, kolmen sodan veteraanin Akseli Huttusen vanhin tytär. Hän on tehnyt elämäntyönsä tunnetun teatteriravintola Tillikan kassanhoitajana Tampereella.

Tässä kuvassa maalataan Martinvaaran mökkiä. Mummi vasemmalla ja ukki oikealla telineen päällä.

Levärannan kylässä, ns. Lanton rannassa, Kemijoen varressa. Tänne tulivat esi-isäni vuonna 1876, mistä lähtien isäni suku (Kaisamatti) on asunut Levärannalla. Isänvanhempani asuvat siellä edelleen Kiherin tilalla. Ensimmäinen Levärannalle tullut esi-isä oli Lanton Juntiksi kutsuttu Juho Erkki Isola (1830-1921), jonka lapset saivat sukunimen Kaisamatti tilan mukaan. Hänen lapsistaan viisi poikaa ja yksi tytär elivät aikuisiksi. Vanhin poika Krister Adolf (Risto) meni Kiheriin vävyksi, hänen poikansa oli minun isoukkini Juhani (Janne) Kaisamatti. Pojista Karl Edvard eli Kalle ("K. E.") isännöi Lanttoa isänsä jälkeen ja harjoitti liiketoimintaa. Hänestä tuli Kemijärvellä pitkäaikainen kunnallismies ja myös lestadiolaisen uusheräyksen aktiivitoimija. Johan Erik (Erkki) oli myös mukana erilaisessa liiketoiminnassa, kunnes muutti Amerikkaan 1900-luvun alussa. Tietojemme mukaan hänet ammuttiin siellä. Matias Albin (Alpi) puolestaan oli kunnalliskodin esimies, voisiko nykytermein kutsua vanhainkodin johtajaksi, kunnes hän vuonna 1918 joutui vapaussodan tapahtumissa kommunistien murhaamaksi. Tytär Esteri toimi opettajana, kunnes avioliiton myötä muutti Etelä-Suomeen.

Marjatta-mummi ja veljeni Jyrki Lanton rannassa. Kalaa ei tullut. Jyrki opiskelee Rovaniemellä ammattikorkeakoulussa metsätalousinsinööriksi.

Miina-serkku ja minä makkaranpaistossa mummolassa. Makkara on vähän ottanut osumaa.

Kemijärven Honkakankaan hautausmaalla. Isomummini Hulda Kaisamatti kuoli 2.1.2009. Olin melko tiiviisti mukana hänen elämänsä viimeisissä vaiheissa.

Tämä kuva on otettu Rovaniemellä, seuraavana päivänä kuvassa vieressäni istuva nuorin veljeni Jukka lähti suorittamaan asepalvelustaan Lapin Lennostoon. Kuvassa seuraavina Jukan tyttöystävä Linda, velipoikien mummo Anna-Liisa sekä hänen tyttärensä, äitipuoleni Marja-Riitta.

Jäämeren rannalla. Kävin vanhan lukiokaverini luona Utsjoella, ja siitä oli helppo ajaa Norjan puolelle. Norjahan on itsenäinen, EU-kolhoosista vapaa maa. Kun rajan ylittää, näkee kukoistavia kyliä ja maatiloja. Norjan valtakunnassa kun aluepolitiikka on arvossaan ja koko maa halutaan aidosti pitää asuttuna. Tuolla Jäämeren rannalla muistin isoukkiani Akseli Huttusta, joka oli samoilla seutuvilla puolisen vuotta sotavankina kesästä 1918 saman vuoden marraskuuhun osallistuttuaan Lapin Jääkärien retkikuntaan, jonka tarkoituksena oli vallata Petsamo.