Puheeni Vihreä Vappu -juhlassa Kemijärvellä 1.5.2010.

Hyvä vappujuhlaväki!

 
Toivon teidät tervetulleiksi Lapin Keskustanuorten järjestämään Vihreä Vappu -tilaisuuteen! Olemme erittäin iloisia, että saimme järjestettyä tällaisen tapahtuman tänä kevään, suomalaisen työn ja opiskelijoiden juhlapäivänä.
 
Kun Vihreä Vappu järjestettiin täällä Kemijärvellä viimeksi kaksi vuotta sitten, esitettiin jälkeenpäin sellaisia mielipiteitä, että meidän keskustalaisten ei olisi sopivaa pitää vappujuhlaa. Ei olisi saanut kuulemma järjestää vasemmiston kanssa kilpailevaa juhlaa. Ja sellaistakin mielipidettä tuotiin esiin, että olisi täytynyt pitää yhteinen vappujuhla. Tällainen ajatus on toki sinällään kaunis, mutta kuitenkin toteuttamiskelvoton. Vappu on aatteellinen juhlapäivä ja meidän aatteemme eroavat melkoisesti toisistaan. Yhteistyötä kotiseudun puolesta on tehtävä yli puoluerajojen, mutta keskustalainen sydän ei voi sykkiä punaisen vappumarssin tahtiin eikä ”Työn orjat” kuulu meidän laulukirjaamme.
 
Nuoresta iästäni huolimatta olen ehtinyt olla pian kymmenen vuotta Keskustan toiminnassa. Miksi olen valinnut tämän puolueen ja pysynyt siinä mukana? Siksikö, että se on täällä pohjoisessa suurin puolue ja että sen kautta olisi helpointa kiipiä vallan kammareihin? Siksikö, että sosiaalinen paine pakotti siihen? Siksikö, että puoluetta rakentaneiden esivanhempien muisto velvoitti?
 
Oma käsitykseni asiasta on, että olen valinnut Keskustan yksinkertaisesti siksi, että millään muulla puolueella ei ole esittää niin paljon näyttöjä Pohjois-Suomen kehittämiseksi kuin Keskustalla on. Eikä edelleenkään mikään muu puolue puolusta kotimaakuntaamme kuin Suomen Keskusta.
 
Mutta samalla on tunnustettava, että ei Keskustakaan ole kaikissa kysymyksissä erityisen hyvin onnistunut. Jos joku kysyisi – miksi Keskustaa pitäisi äänestää, kun tuntuu, että olipa mikä puolue tahansa hallituksessa, niin Lappi on aina oppositiossa – jos joku kysyisi näin, niin pitäisin tätä kysymystä varsin aiheellisena. Meillä itälappilaisilla jos kellä on oikeus tämän kysymyksen esittämiseen.
 
Siihen, miksi keskusta-aatteen mukainen politiikka tuntuu joskus olevan kateissa, on mielestäni kaksi perussyytä. Ensinnäkään Keskustalla ei ole tarpeeksi vaikutusvaltaa yhteiskunnassa. Meillä on sittenkin vain neljännes eduskuntasalin tuoleista. Hallituksessakin olemme vain yksi puolue neljästä – ja näille kolmelle muulle puolueelle Pohjois-Suomen asiat eivät ole yhtä läheisiä kuin meille. Keskustan kannatusta on siis kasvatettava, jos haluamme maahan enemmän keskusta-aatteen mukaista politiikkaa.
 
Ja toiseksi – myös puolueen sisällä on vahvistettava aluepoliittista linjausta. Kun olemme suuri puolue, niin meidänkin riveissämme joskus puhaltelee melko liberaaleja etelätuulia. Maakuntien elinvoimaisuuden edistämisen rinnalle ja joskus jopa ohi on tuntunut nousseen metropolipolitiikka ja pääkaupunkiseudun kiivas kehittäminen. Oli ikävää havaita, että monien mielestä Helsinkiin ei ole vielä keskitetty riittävästi maakuntien ihmisiä, kun Sipoon kunnasta täytyy ryöstää osa, jotta suurkaupunkialuetta saatiin vielä laajennettua itään päin. Tätä kuntien itsehallintoa räikeästi loukannutta päätöstä vastustivat sentään ministerit Pekkarinen ja Väyrynen. Jos jompikumpi näistä miehistä tulee kesällä pääministeriksi, maakuntaväki odottaa epäilemättä koko maan tasapuolista kehittämistä painottavan linjauksen näkymistä enemmän käytännön politiikassa.
 
Eräs asia, jossa Keskusta kaipaisi kasvojenpesua, on asemamme sivistysliikkeenä. Viimeisimpänä esimerkkinä surkeasta keskityspolitiikasta on päätös Kajaanin opettajankoulutusyksikön lopettamisesta. Keskustalaiset päättäjät eivät voi mennä tässä asiassa kokoomuslaisen opetusministerin selän taakse. Asia tulee ottaa käsittelyyn hallitustasolla ja tämä kylmän oikeistopolitiikan tulos on peruutettava. Mitä sanoisivatkaan edesmenneet opetusministerit Kerttu Saalasti ja Johannes Virolainen, jos näkisivät tämän päivän?
 
Esimerkkejä näistä surullisista päätöksistä löytää paljon lähempääkin. Lappi on menettänyt suuren määrän valtionhallinnon työpaikkoja kuluneiden vuosikymmenten aikana. Kemijärvelle on toki viime aikoina syntynyt runsaasti uusia työpaikkoja – mutta vielä ei olla lähelläkään niitä lukuja, 
 
Miksi sitten kuitenkin pitäisi äänestää Keskustaa tulevissa eduskuntavaaleissa? Kulunut vaalikausi antaa siihen sittenkin vastauksen. Keskusta on se puolue, jonka kautta me maakuntien ihmiset saamme parhaiten äänemme kuuluviin. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Kemijärven-Rovaniemen junaradan sähköistys. Kun liikenneministerinä oli sosialidemokraatti, asenne meitä kohtaan oli kylmä. Kun ministerin salkku saatiin Keskustalle, asiasta syntyi myönteinen päätös. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, että puolueiden välillä todella on eroja.
 
Mutta kuten sanoin – Keskustaa on vahvistettava lisäämällä puolueen kannatusta ja myös puolueen sisällä on vahvistettava maakuntien ääntä.
 
Minkälaisia uusia linjauksia sitten tarvittaisiin? Lapin Keskustanuoret lähettivät Suomen Keskustan tavoiteohjelmaa laativalle työryhmälle esityksensä. Esitimme mm. rautatieyhteyden jatkamista Venäjän rataverkkoon Lapin kautta, kotihoidontuen ja hoitorahan nostamista, valtion vastuun lisäämistä omaishoidontuen rahoituksessa, rikoslain muuttamista enemmän kansan todellista oikeustajua vastaavaksi sekä ulkopoliittisen aktiivisuuden ja erityisesti kahdenvälisten ulkosuhteiden huomioimista.
 
Keskusta on ainutlaatuinen kansanliike. Puoluekokouksissa edustajia meillä on aivan eri määrät kuin vaikkapa SDP:llä tai Kokoomuksella. Meillä kenttäväki on isäntä omassa talossaan ja tekee tänäkin kesänä itsenäiset ratkaisut puoluekokouksessaan, vaikka ratkaisuja ehkä pyritään ohjailemaan niin iltapäivälehtien toimituksista kuin erinäisistä kabineteista käsin.
 
Lapin Keskustanuoret eivät ole piirinä ottaneet kantaa Lahdessa pidettävän puoluekokouksen henkilövalintoihin. Oma henkilökohtainen kantani puolueen puheenjohtajavaalin suhteen on sama kuin esimerkiksi piirimme puheenjohtajan Katri Kulmunin kanta. Kannatan Keskustan puheenjohtajaksi ja maamme seuraavaksi pääministeriksi oman maakuntamme miestä, valtiotieteen tohtori Paavo Väyrystä. Tällainen valinta suuntaisi puoluetta eittämättä vahvan aluepolitiikan, koko maasta huolehtimisen tielle ja aatteellisesti kestävälle alkiolais-kekkoslaiselle linjalle.
 
Olin 10-vuotias, kun Suomi liittyi Euroopan Unionin jäseneksi. Kuluneina vuosina olen monesti huomannut, että jos Paavo Väyrystä olisi aikanaan kuunneltu, olisi maamme nykyistä huomattavasti paremmassa asemassa. Kansallista itsemääräämisoikeuttamme on jatkuvasti kavennettu ylikansallisen päätöksenteon hyväksi. Pian olemme EU-kolhoosissa Kreikan velkojen maksumiehenä. EU-politiikkamme vaatisi enemmän aloitteellisuutta ja kaukonäköistä, kansallista etua painottavaa toimintaa.
 
Paavo Väyrynen on myös yksi niitä harvoja johtavista poliitikoistamme, jotka ovat yrittäneet tuoda erilaisia vaihtoehtoja maahanmuuttokeskusteluun. Tällä hetkellähän Suomessa on erikoinen tilanne. Maahanmuuttopolitiikasta ei saa keskustella avoimesti, vaan Astrid Thorsin edustaman, varsin liberaalin linjan arvostelu johtaa lähes välittömästi rasistikortin pöytään lyömiseen. Oma näkemykseni on, että maahanmuutto ei ole lähtökohtaisesti sen enempää huono kuin hyväkään asia. Se on tosiasia, ja tämän yläkäsitteen alle mahtuu monenlaisia ilmiöitä.
 
Yhteiskuntamme monikulttuurisuuden kasvaessa on myös perinteistä suomalaista kulttuuria ja elämänmuotoa voitava vaalia. Yhteiskuntamme on vuosisatojen ajan rakentunut kolmen perusarvon – kodin, uskonnon ja isänmaan – kunnioittamiseen. Näitä murtumattomia perusarvoja on voitava puolustaa vastaisuudessakin. Suvivirsi raikukoon tulevienkin sukupolvien koulujen juhlissa.
 
Hyvä juhlaväki,
 
Näillä sanoilla haluan toivottaa teidät lämpimästi tervetulleiksi Vihreään Vappuun!