Runoilija Casimir Leino purki vuosikymmeniä sitten tuntojaan runossa Kunnon mies. Mielestäni tämä runo kuvaa osuvasti juuri sellaisia "joo-miehiä", joita mielestäni kunnallisessa päätöksenteossa ei tarvita.

Ja sunnuntaina äänestämään! Numeroni on 50 ja äitini numero on 51 - kumpikaan meistä ei tule valituksi ilman ääniä! Meillä ei ole mitään kyläyhteisöä tai suurta sukua takana, niin valituksi tuleminen ilman kannattajien liikkeellelähtöä ei ole lainkaan itsestään selvää. Siksi jokainen ääni on tarpeen. Jos et äänestä, muutosta ei tule.

KUNNON MIES
(Casimir Leino)
Kun teet sä, niinkuin käsketään,
Kun syöt sä, mitä syötetään,
Niin olet kunnon mies.
Kun uskot, mitä saarnataan,
Et pyri koskaan vapaampaan,
Niin olet kunnon mies.
Kun pidät paikkas, jonka sait,
Ja vanhat aatteet, tavat, lait,
Niin olet kunnon mies.
Kun maas' et puutu johdantoon,
Et hallintoon, et kohtaloon,
Niin olet kunnon mies.
Kun ylhäisille rauhan suot,
Ja vastustuumat vatsaas juot,
Niin olet kunnon mies.
Kun silmät, korvat ummistat
Ja omantuntos laajennat,
Voit olla kunnon mies.
El' hiisku koskaan sanaakaan,
Vaikk' järki, tunne poljetaan,
Niin olet kunnon mies.
Lyö rinnoilles ja lausu näin:
"Kun teen mä virkatehtäväin,
Niin olen kunnon mies."
Ja sua kiittää isänmaa
Ja haudalleskin kirjoittaa:
Täss' lepää kunnon mies!
Hän täytti miehen tehtävän,
Hän näytti meille selvähän,
Kun elää kunnon mies.
Hän muille aina rauhan soi,
Vain nukkui, nuohkui, söi ja joi, –
Tee niin, oot kunnon mies!