Arvoisa Herra Piispa

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kemijärven seurakunta on aina ollut hyvin omaleimainen. Elämä näillä kairoilla on ollut omanlaistaan. Tämä näkyy seurakuntamme elämässä jo 1600-luvulla ja erityisesti sitten, kun Jumala antoi Lapinmaalle herätyksen Lapin oman profeetan Lars Levi Laestadiuksen kautta. Täällä on pidetty huoli siitä, ettei ole ”menty tämän maailman menon mukaan”, ja ainakin lähtökohtaisesti se on hyvä asia.

Olen ensimmäisen kauden kirkkovaltuutettu, ja paljon on ollut opettelemista. Kokouksissa käyminenhän on sinällään helppoa, sen kun istuu ja on samaa mieltä. Mutta jos haluaa vaikutta, niin se vaatiikin sitten jo vähän enemän.

Kuten Irma Kortelainen sanoi, tämä kirkkovaltuusto on ollut aiempaa aloitteellisempi. Minulle on kerrottu, että kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana on tehty vain yksi aloite kirkkovaltuustossa ja nyt niitä on tehty lukuisia. On selvästi huomannut, että tähän ei ole totuttu. Kuitenkin tästä on saatu hyviä tuloksia. Esimerkiksi kirkkovaltuustoaloitteen pohjalta perustettiin työryhmä, joka alkoi selvittää seurakuntalaisten mielipiteitä hautausmaiden suhteen. Näin samalla seurakunta osoitti haluavansa kuunnella seurakuntalaisia. Tämän johdosta on saatu aikaan monia hyviä asioita – Honkakankaalle tulee yleisökäymälä, sankarimaan kivet kullataan, uurnalehtokin ehkä perustetaan. Se käymälä voi tuntua pieneltä asialta, mutta silloin kuin asia on ajankohtainen, niin ei se niin mitätön asia enää olekaan.

Totean tässä, että menettely aloitteiden suhteen ei ole ollut täällä aivan selvää. Kirkkojärjestyksen 4 §:n mukaan ”jos kirkkovaltuuston jäsen haluaa saattaa jonkin asian valtuuston käsiteltäväksi, on hänen tehtävä siitä kirjallinen esitys valtuuston puheenjohtajalle, jonka on viivytyksettä toimitettava se kirkkoneuvoston valmisteltavaksi”.

Saako aloitteen siis jättää käsittelemättä esim. sillä perusteella, että se ei miellytä seurakunnan työntekijöitä tai kirkkoneuvostoa? (Esim. Eila Hyvösen aloitetta seurakunnan tiedotuslehdestä ei ole yksikään toimielin käsitellyt.) Ja täytyykö aloite tuoda valtuustolle vai voiko neuvosto katkaista käsittelyn? Minä näen Kemijärvellä tehdyt aloitteet siten, että luottamushenkilötkin haluavat kantaa vastuuta, ja se on positiivinen asia. Olen todella iloinen siitä, että meillä on kirkkovaltuustossa sellaisia upeita naisia kuin esim. Eila Hyvönen ja Irma Kortelainen, jotka eivät vaikene seurakunnassa, vaan pitävät ääntä asioista, kuten kirkkovaltuutetun kuuluu.

Haluan vielä kertoa jotakin, josta toivon, että kukaan ei loukkaannu. Tämä on asia, josta ei oikein käydä keskustelua, mutta haluan purkaa tässä sydäntäni. Naapuriseurakuntiin on tullut valituksi pappeja, joiden sukupuoli on nainen. Sallassa on pappina, Sodankylässä kirkkoherrana. Haluan sanoa, että olen saanut luottamushenkilönä paljon palautetta siitä, että olisi ollut mukavaa, että esim. Sodankylän uusi kirkkoherra olisi kutsuttu käymään täällä Kemijärvellä.

Toivon todella, että naapuriseurakuntien yhteistyö eri kärsi sen takia, että naispappeusasiasta on erilaisia mielipiteitä. Omalta kohdaltani voin sanoa kyllä, että olen kyennyt hyvään yhteistyöhön täällä myös niiden kanssa, jotka pitäytyvät tässä ns. vanhassa virkakäsityksessä. Siitä annan kiitokseni, vaikka oma käsitykseni tässä asiassa on kirkolliskokouksen tekemän päätöksen mukainen.

Ja vielä kappalaisen valinnasta. Toivon, että virkaan tulee paljon hakijoita; yhdestä on huono valita. Toivon, että me kaikki kantaisimme Jumalalle rukouksissa tämän asian, että saisimme hyvän uuden työntekijän tänne.