Kaikkialla Suomessa ja muissakin maissa on varmasti pysähdytty tämän päivän järkyttävien tapahtumien myötä pohtimaan maailman pahuutta. Kauhajoen tapahtumat ovat varmasti saaneet monet tuntemaan ahdistusta, surua, pelkoa ja voimattomuutta. Viime vuonna jouduimme huomaamaan, että koulusurmista kertovat uutiset eivät tule enää valtamerten takaa, vaan sellainen tragedia voi tapahtua myös meillä. Nyt sellainen tapahtui uudestaan ja karmivan samanlaisena.

Tänään on jo esitetty ajatuksia, miten voitaisiin pyrkiä estämään vastaavia tekoja tulevaisuudessa. Aselakien tiukentamisesta tullaan varmasti puhumaan ja luultavasti syytä onkin. Kuitenkaan, vaikka kaikki maailman aseet kiellettäisiin, ei tällaisia tekoja voida varmuudella estää. Nuorten mielenterveysongelmiin ja syrjäytymiseen puuttumiseen liittyvät kysymykset tulevat toivottavasti nekin esiin keskusteluissa. Internetin valvonnon tehostamistakin on syytä vakavasti pohtia ilman, että aletaan heti syytellä poliisivaltion rakentamisesta ja pelotella kasvavan valvonnan seurauksilla.

Monen mielessä on varmasti jälleen ikiaikoja ihmisiä mietityttänyt kysymys: Miksi hyvä Jumala antaa kaiken tämän pahan tapahtua? Siihen ei edes kirkolla ole antaa yksiselitteistä vastausta. Kautta maailmanhistorian on tapahtunut hirvittäviä vääryyksiä, miljoonia viattomia ihmisiä on murhattu erilaisissa yhteyksissä. Tämä aika ja maailma eivät ole onneksi ainoa todellisuus. Syntiinlangenneessa maailmassakin pahan vallalle on Jumala on asettanut määräajan.

Elämme ja suunnittelemme elämäämme, teemme aikatauluja ja täytämme kalenteriamme. Aika on kuitenkin varsin vajavaisesti hallittavissa. Jokainen päivä voi olla viimeinen. Siksi, vaikka eloon jäävien onkin mentävä eteenpäin niin kauan kuin aikaa annetaan, on myös oltava valmiita lähtöön. Mihin joutuisin, jos kuolema kohtaisi minut tänään? Monesta nuoresta tämä kysymys voi tuntua etäiseltä, mutta nuorenkin elämä voi katketa äkillisesti. Jeesus on voittanut kuoleman Golgatan ristillä ja elää tänäkin päivänä. Häneen turvautuen meillä on maallisen elämän jälkeen edessä iankaikkinen elämä. Maallisen elämän varrella kohtaamme itse kukin monta surua ja tuskaa. Niihin parhaan lohdun löydämme Raamatun sanoista.

"Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm. 21:3-4)