Rakas kotikaupunkini on jälleen ollut esillä valtakunnanmediassa. Eilen pidettiin Stora Enson yhtiökokous, johon osallistui mm. monia kemijärveläisiä osakkeenomistajia. Lapin radion mukaan päätös yhtiön johdon tili- ja vastuuvapauden antamisesta tapahtui lopulta selvin luvuin: edustetuista osakkeista n. 0,05 % vastusti vastuusvapautta ja siis loput 99,95 % kannattivat. Puheet siitä, että massaliikkeellä on siellä edustettuna "muutama prosentti" eivät siis pitäneet paikkaansa, mikäli Lapin radion uutisointi on oikea.

Olenkin ihmetellyt, miksi jopa sellainen sijoittamisen asiantuntija kuin kansanedustaja Bjarne Kallis kehotti kemijärveläisiä yksityishenkilöitä ostamaan Stora Enson osakkeita täällä vieraillessaan ja antoi ymmärtää, että sillä tavalla voi yhtiön kiistanalaisiin päätöksiin jotenkin vaikuttaa. Osakkaiden murskaavan enemmistön kanta oli silloin jo tiedossa ja ihmisille annettiin vain turhia toiveita.

Kemijärveläisten osallistuminen yhtiökokoukseen ei silti ollut varmaankaan turhaa, kuten eivät muutkaan harjoitetut manööverit. Kaikilla näillä on Kemijärven asia saatu uutiskynnyksen yläpuolelle, nähty yhteinen hätämme ja lisätty painetta niissä pöydissä, joissa oikeasti ratkaisut Kemijärven tulevaisuuden osalta päätetään. Olen ennenkin sanonut, että kemijärveläisten taistelua kotiseutunsa hyväksi on ihailtu halki valtakunnan. Monet yksityiset kemijärveläiset sekä kuntapäättäjämme ovat omia kanaviaan pitkin välittäneet viestiä asiastamme, samoin massaliikkeen kautta on kuulunut alueen ääni.

Vaikka hätä onkin suuri, niin olisi kuitenkin syytä hetkeksi pysähtyä pohtimaan kulloistakin toimenpidettä ennen siihen ryhtymistä. Kemijärven kaupungin kaavailu sellutehtaan pakkolunastamisesta on sekin toki tuonut asialle julkisuutta ja osoittanut, että tosissaan täällä ollaan, joten siinä mielessä puheet ovat puolustaneet paikkaansa. Kuitenkaan erityisen luotettavaa kuvaa ei ole antanut se, että joistakin asioista ei ole otettu kunnolla selvää. Vaikka toisin toivoisi olevan, niin on äärimmäisen epätodennäköistä, että pakkolunastus onnistuu. Tilannetta ei voi valitettavasti mitenkään verrata Sipoon tilanteeseen, jossa maata liitettiin Helsinkiin yhdyskuntarakentamisen tarpeita varten asuntopaineen kasvaessa.

Vanha politiikan konkari Hannes Viiri kirjoitti tänään Koillis-Lapissa viisaasti ja asiantuntevasti Kemijärven tilanteesta ja hän varoitteli populismista sen kustannuksella. Hän oli läheltä seuraavassa niitä vaiheita, kun Olavi Lahtela puuhasi sellutehdasta Kemijärvelle ja alueen asukkailta kerättiin osakepääomaa. Hän ei varmasti ole sellutehtaan lopettamisen kannalta. Pitää silti muistaa vastuullinen käytös, kun puhutaan ihmisille. On varmasti paljon helpompaa käydä haukkumaan hallitusta kuin puolustamaan sitä. Itse kuitenkin sanon: olen iloinen, että Keskusta on juuri tänä vaikeana aikana hallituksessa, sillä silloin meillä on parhaat edellytykset saada Kemijärven kriisiin hyvä ratkaisu.

Jos olisin kunnallisvaaliehdokas, niin korkeaa hetkellistä kannatusta minun olisi helppo lähteä keräämään huutamalla ihmisille megafoniin, miten huono hallitus meillä ja että Kepu pettää aina yms. Kuitenkin vastuullinen ja harkittu työ on viime kädessä se, joka ratkaisee asioiden kulun. Olen toki arvostellut Keskustan aluepoliittisen linjan hämärtymistä pitkin matkaa, kuten on tehnyt myös mm. ministeri Väyrynen kuluneiden vuosien aikana. Uskon, että Kemijärven keskustaväen voimakas rummutus puolueen sisällä viime kuukausien tapahtumien yhteydessä on ollut omiaan kirkastamaan tätä linjaa ja että Kemijärven tulevaisuus ei ole läheskään niin synkkä, miltä se voi tällä hetkellä näyttää.