Olin lauantaina Rovaniemen rovastikunnan lähetystapahtumassa, joka tänä vuonna järjestettiin Kemijärvellä. Paikalla oli seurakuntien työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja asiasta kiinnostuneita seurakuntalaisia Kemijärven lisäksi Pelkosenniemen, Sallan, Posion, Ranuan ja Rovaniemen seurakunnista. Tilaisuus oli mielenkiintoinen ja lämminhenkinen. Jos jotain vikaa pitää hakemalla hakea, niin useamman tunnin istuminen seurakuntatalon tuoleilla, joiden muotoilua on arvostellut ennenkin, alkoi tuntua lopulta jaloissa. Mutta muuten tilaisuus oli antoisa.

Meille esitelmöi mm. Mongoliassa Jumalan Sanaa levittävä ja myös kehitysyhteistyötä tekevä lähetystyöntekijä Kylväjä lähetysyhdistyksestä. Hänen kertomuksensa ja diakuvaesityksensä kristinuskon levittämisestä Mongoliassa havainnolisti meille, millaista lähetystyö todella on käytännöllisellä tasolla. Mongoliassa diktatuuri sortui 1990-luvulla, jolloin maassa oli vain yksi kristitty, hänkin visusti telkien takana. Rajojen avauduttua maahan on saapunut lähettejä ja Raamattuja on käännetty heidän kielelleen. Nyt kristittyjä on useita kymmeniä tuhansia. Vankiloissakin monet vangit ovat ottaneet vastaan Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Vuosisatojen ajan tämä kansa on joutunut hapuilemaan Luojaansa kohti ilman tietoa siitä, että Jumala on ilmoittanut itsensä Jeesuksessa kohta kaksituhatta vuotta sitten Golgatalla. Kokonaiset perheet tulevat nyt kasteelle, he ovat oppineet tuntemaan ihmiskunnan Vapahtajan!

Mongolian-lähetti kertoi meille mielenkiintoisen tarinan siitä, kuinka eräillä alueilla kommunistinen vallankumouspuolue on yhä vallassa ja kristittyjä ei katsota aina hyvällä silmällä. Usein kristityt joutuvatkin järjestämään sinällään myös hyödyllisiä ammattikursseja, joilla opetetaan monenlaisia kädentaitoja, jotta he saavat luvan toimia paikkakunnalla. Erään kaupungin johtajana on vanha kommunisti, joka kuitenkin on suhtautunut hyvin ystävällisesti kristittyihin ja antanut määräyksen, että kristityt saavat vapaasti toimia hänen kaupungissaan.

Lähetystyöntekijä kertoi, että kun tämä kaupunginjohtaja oli sairastunut, oli kristittyjä lähetystyöntekijöitä mennyt sairaalaan rukoilemaan hänen puolestaan, mistä kaupunginjohtaja oli ollut kovasti liikutettu. Kaupunginjohtajan kerrottiin olevan hyvin lahjakas ja oppinut mies ja lähetystyöntekijä arveli, että hänessä olisi ainesta vaikka Mongolian ensimmäiseksi piispaksi, ja hän pyysikin, että ottaisimme tämän miehen rukousaiheeksemme, ja pyytäisimme, että hänestäkin tulisi vielä kerran kristitty. Tämä mongolialaisen pienen kaupungin johtaja on meille tuntematon, mutta Jumalalle kukaan ei ole tuntematon. Niinpä toivon, että myös Sinä, joka luet tätä kirjoitusta, rukoilet lähetysseura Kylväjän lähetin Mongoliassa kohtaaman kaupunginjohtajan puolesta, että hänkin saisi oppia tuntemaan Jeesuksen ja tulla kristityksi.

Mongolia on meille varmasti aika tuntematon maa. Siitä tiedetään korkeintaa se, että se sijaitsee Venäjän ja Kiinan välissä ja koostuu lähinnä karusta autiomaasta. Pinta-alaltaan se on laaja, mutta asukkaita siellä on alle kolme miljoonaa. Joku ehkä muistaa, että Tshingis-Kaani hallitsi kerran maata ja levitti sen halki Tyyneltämereltä Itä-Eurooppaan, mutta ne mahtavat päivät ovat nyt kaukana poissa. Kiinasta sittemmin irtautuneesta Mongoliasta tuli kommunistinen valtio pian Neuvostoliiton jälkeen ja sitä hallitsi julma stalinisti. Vuonna 1990 Mongoliasta tuli demokratia. Valtaosa väestöstä hankkii edelleen elantonsa karjataloudesta paimentolaisina aroilla. Varmasti olisi mielenkiintoinen maa joskus käydä tutustumassa!