Kuuluu joskus tässä maassa järjenkin ääniä. Pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Eero Heinäluoma ovat käyttäneet asiallisia puheenvuoroja koskien vähemmän asialliseksi suuntautunutta keskustelua Suomen Nato-jäsenyydestä. Kokoomus ja oikeistodemarit ovat ymmärrettävästi pettyneitä. Sanottu on kuitenkin vain se, mikä on totuus. Suomen ulkopoliittinen linja on hyvä, sitä ei tarvitse muuttaa.

Helsingin Sanomat ehti jo julistautua Nato-jäsenyyden kannattajaksi. Kansan mielipide on median Nato-vyörytyksestä huolimatta pysynyt kielteisenä. Sisäpolitiikassa olisi varmasti monessakin asiassa tilausta ns. porvarilliselle yhteistyölle, mutta ulkopoliittisesti Keskustan ja SDP:n linjat vastaavat toisiaan paremmin. Tästä huomauttelin jo presidentinvaalien alla, mutta moni tuntui unohtavan, mistä vaaleissa tosiasiassa on kyse.

Vähemmän järkeviäkin ääniä on kuulunut. Kun EU:n ns. perustuslain ratifiointi on tulossa eduskuntaan, on sanottu, että Keskustan tulisi olla mahdollisimman yhtenäinen asian käsittelyssä. Se merkitsee käytännössä sitä, että keskustalaisten kansanedustajien tulisi äänestää hallituksen huonon esityksen puolesta, vaikka omatunto sanoisi toisin. EU:n perustuslaki, oman kalliilla verellä lunastetun itsenäisen valtion perustuslain tilalle on jotain täysin käsittämätöntä. Koska kansan ei annettu äänestää asiasta, voimme onneksi kuitenkin vaikuttaa asiaan tulevissa eduskuntavaaleissa. Jokaisen EU-perustuslain vastustajan velvollisuus on mielestäni äänestää vain sellaista ehdokasta, joka vastustaa perustuslakia ja EU:n liittovaltiokehitystä. Lapissa sellaisia on onneksi useampiakin, kärkinimenä valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen.