Presidentinvaaleista on kulunut jo toista viikkoa ja elämä palailee rauhallisesti uomiinsa. Tiedän kuuden vuoden takaisesta kokemuksesta, että presidentinvaalit nostattavat tunteita kovasti ja hävinneen osapuolen pettymys on raskas.

Olen mielenkiinnolla odottanut, saanko kuinka paljon "sontaa silmille", kun keskustalaisena äänestin Tarja Halosta presidentiksi toisella kierroksella. Palautetta jopa lähipiiristä on tullut yllättävän vähän ja se on ollut pääosin asiallista. Soitin vaalien jälkeen eräälle arvostamalleni kokoomuslaiselle valtuutetulle, nuorekkaalle leskirouvalle, ja kysyin että "ollaanko taas kavereita?". Hänen käytöksensä vaalien jälkeen on ollut kunnioitettavan sivistynyttä.

Tietysti hävinneen osapuolen taholta sopimattomia tunteenpurkauksiakin voi tulla; niitä minäkin esitin kuusi vuotta sitten. Eräälle tuttavalleni oli puhuttu vastenmielisen halveksittavaan sävyyn tasavallan presidentistä. Paikkakunnalla on kerrottu tosina niin inhottavia huhuja, että tekisi mieli muistuttaa hurskastelijoita kahdeksannesta käskystä: Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestä. 

Meitä keskustalaisia, jotka oman ehdokkaan puutteessa jouduimme äänestämään Halosta toisella kierroksella, on arvosteltu taas siitä, että "petimme Niinistön". Ikään kuin automaattisesti tulisi äänestä toista porvarillista ehdokasta, vaikka tämän ulkopoliittinen linja oli tyystin erilainen kuin istuvan hallituksen. Ei tässä valittu sisäpolitiikan vaan ulkopolitiikan johtajaa. Porvarillisia arvoja minulla on paljon, mutta ns. oikeistolaiseksi en katso itseäni. Jos sanon sen ääneen, niin vastaus on: "vasemmistolainenko sinä sitten olet?" Pitäisi muista, että täällä Suomessa on se kolmaskin tie.

Monessa muussa maassa maailmalla isoja puolueita on kaksi, vasemmistolainen ja oikeistolainen. Tämä toteutuu ainakin Saksassa, Isossa-Britanniassa ja erityisesti USA:ssa. Näissä maissa luultavasti olisin sen oikeistolaisemman puolueen kannattaja. Varsinkin brittien Konservatiivipuolue on useissa asioissa sydäntäni lähellä. Mutta sellainen vaikutelma on jäänyt, että niissä maissa, missä on vain kaksi vahvaa puoluetta, siltä oikeistolaisemmalta puuttuu yksi asia: Köyhän asia. Se on taas Maalaisliitto-Keskustan johtavia periaatteita ainaisten veronalennushuutamisten sijaan.

Suomen poliittinen järjestelmä on omaleimainen, meille suomalaisille parhaiten sopiva. Meillä ei vaikuta kaksi vahvaa puoluetta, vaan kolme. Lisäksi meillä on useita pienempiä puolueita, joilla on vakiintunut kannattajakunta ja siten ollen huomattava merkitys yhteiskunnalliselle elämällemme. Useissa kysymyksissä Keskustan linja on yhteneväinen Kokoomuksen kanssa ja arvopohja on sama. Mutta pienen ihmisen, köyhän ihmisen asia, sosiaalipolitiikka - samoin kuin jo vuosikymmenien ajan käsitys maamme tärkeimmästä kysymyksestä, ulkopolitiikasta - niissä tiemme ovat usein eronneet.

Vaaleihin väsyneenä päätin jättää viime sunnuntaiset vaalit väliin, siis missikisat. En äänestänyt niissä. Eilen sorruin kuitenkin ostamaan Iltalehden järkyttyneenä sen otsikosta. Joku nerokas asiantuntija oli haettu antamaan lausunto: "Uusi missi on liian lihava!" Sen kerran kun valitaan joku, joka ei ole aivan anorektinen vaan kunnolla naisen näköinen, niin reaktio on tuo. Minusta se on täysin vastuutonta. Sitten ihmetellään, että mistä nuoret tytöt saavat mallin epäterveen laihalle kauneusihanteelle.